Toggle sidebar

Tuulimuna?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Primula
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
P

Primula

Uusi jäsen
22.01.2008
15
0
1
Anteeksi jos olen väärällä palstalla, olen suoraan sanoen niin loppu että en jaksa edes selata näitä keskusteluja läpi. Kaipaisin kipeästi kokemuksia muilta tuulimunan kokeneilta tai jos sitä on epäilty. Milloin epäilty? Milloin diagnoosi vahvistui vai osoittautuiko tuulimuna sittenkin tavalliseksi raskaudeksi?

Meillä on sellainen tilanne, että yritystä on takana sen verran, että olimme juuri lapsettomuushoitoja aloittelemassa. Tulin kuitenkin raskaaksi. Tämän tilanteen vuoksi minua on ultrattu usein. Sain plussan 3.1. Sitten 7.1. ultrassa näkyi ainoastaan paksuuntunut limakalvo kohdussa (noin 2,5cm) ja keltarauhanen oikeassa munasarjassa. 18.1. kuvaan oli ilmestynyt alkiosäkki. Se oli tyhjä. Lääkäri epäili kohdunulkoista. Sitä varten kävin vielä yksityisellä (paremmat laitteet) eilen eli 21.1. Säkki oli kasvanut, mutta yhä tyhjä. Tämä lääkäri oli melko varma tuulimunasta. Nyt minulla on sitten lähete ensi maanantaina sairaalaan, jossa uusi ultra ja sitten tarvittaessa kaavinta.. Maailma romahti ihan saman tien. Tästä itkusta ei tule loppua.. :ashamed: Tuntuu ettei ihmiset edes oikein ymmärrä, että tässä joutuu luopumaan siitä pienestä, joka mielikuvissa jo kohdussa kasvoi..

Mulla on siis menkkojen mukaan laskettuna viikkoja jotain 7 + jotain, mutta ovulaatio ollut tuossa kierrossa aika myöhään, joten ei ihan täsmää raskauden kestoon nuo viikot.
 
En osaa vastata kysymykseesi kuin omasta kokemuksestani.

Plussasin 9.12. Kävin ultrassa vatsakipujen vuoksi, kun viikkoja oli kuukautisten mukaan kasassa 6+0. Tuolloin näkyi vain sikiöpussi sekä häivähdys ruskuaispussista. Gyne sanoi, että välttämättä ei mitään vielä kuulukaan näkyä, varsinkin kun kiertoni oli 31 päivää.

Tästä reilun viikon päästä (kuukautisten mukaan 7+3) löytyi ruskuaispussissa kiinni oleva sikiö, jolla syke. Koko vastasi viikkoja 6+2, epäiltiin vaan että on myöhemmin hedelmöittynyt.

Nyt sitten torstaina (rv 9+6) mulla alkoi pieni vuoto, joka lauantaina yltyi hetkeksi sellaiseksi, että menimme tarkistamaan tilanteen. Sikiön koko vastasi edelleen viikkoja 6+ eikä sykettä enää löytynyt. Eli luultavasti vikaa on ollut jo tuossa aiemmassa ultrassa, vaikka syke löytyikin, sillä koko oli niin paljon jäljessä omiakin laskelmia (tikutin oviksen tuossa kierrossa). Nyt sitten on huomenna keskiviikkona aika lääkkeelliseen tyhjennykseen, en ole tuon lauantain jälkeen taas vuotanut.

Toivottavasti teillä kävisi onnellisemmin ja pieni löytyisi sieltä ensi viikolla!
 
Voi ei. Olen tosi pahoillani puolestasi. :(

Toivotaan tosiaan, mutta olen kyllä tässä jo alkanut tehdä surutyötä.. On tämä yllättävän raskasta. Vaikka sen ihan täysin ymmärtää, että ei sille mitään voi, jos jokin vaan menee vikaan, niin silti sitä etsii syitä. Ja tuulimunassahan siellä ei edes ole ollut mitään alkiota. Silti tässä joutuu luopumaan siitä jostakin, joka mielikuvien tasolla jo oli olemassa.

Mulle puhuttiin suoraan kaavinnasta. Itse olen tässä miettinyt, että lääkkeelinen tyhjennys olisi varmasti hellävaraisempi. Saitko sä itse valita vai osaatko sanoa, millä perusteella päädyttiin lääkkeelliseen?

Jaksamisia ja jos jaksat kirjoitella, kuulisin mielelläni minkälainen kokemus tuo tyhjennys on.
 
Mulle sanottiin heti, että koska en ole synnyttänyt ja toiveissa olisi vielä lapsia, on tuo lääkkeellinen tyhjennys hellävaraisempi, ikääkuin luonnollisempi. Kaavinnassa on riskinä kohdun vahingoittuminen. Jos teilläkin nyt käy niin ikävästi, että ketään ei löydy, kannattaa varmaan kysellä kumpi olisi parempi vaihtoehto sinulle. Yksi vaihtoehto vielä oli vain odotella, että kohtu tyhjenee itsestään, mutta koska mulla ei sitä ole tapahtunut neljän viikon aikana, ei sitä kannata jäädä odottelemaan.

Tosin, outoa että tällaisesta asiasta voi iloita, mutta äsken vessassa käydessä tuli taas onneksi verta ja nyt näytti mukana olevan vähän hyytymiäkin. Joten toivottavasti huomisesta tulee helpompi, jos sitä itsekseenkin jo vähän ulos tulee.

Voin huomisen jälkeen sitten kertoa, mitä siellä tehtiin ja mitä tapahtui. Toivotaan kovasti, että et joudu samaan paikkaan! Ihan hyvä varmaan kuitenkin itseään yrittää valmistaa pahimpaan, tuntuu ainakin, että niin pääsisi helpommalla.

:heart: KÖ
 
Joo kyllä kaikki asiat on pakko käydä läpi kaiken varalta jo etukäteen. Olen vielä itse hoitoalalla, niin valitettavan paljon tietoa on kaiken maailman ongelmista, tämä alue on tosin vähän vieraampaa. Mäkin tällä hetkellä jotenkin toivon, että se tulisi itsestään ulos ellei siellä sitä pikkuasukasta ole. Olisi jotenkin niin paljon helpompaa henkisesti ja fyysisesti varmasti myös. Mietin itsekin, että lääkkeellinen olisi varmasti paljon hellävaraisempi vaihtoehto. Ehkä sitten maanantaina saan keskustella lääkärin kanssa paremmin, eilinen oli niin hätäinen etten ehtinyt kysyä juuri mitään. Tsemppiä sinulle huomiseen, ei ole varmasti ihan kevyt päivä edessä.
 
Toivotaan, että tämä on turhaa tietoa ja teidän molempien pienokaiset kunnossa! Itse koin keskenmenon vuoden vaihteessa. Vuotoa alkoi tulla 27.12. aluksi vähän ja parin päivän päästä reilummin. Silloin menimme päivystykseen, eli 29.12., jolloin viikkoja oli 9+2. Päivystyksessä gyne ultrasi tuulimunan, eli ei mitään eloa, joku ruskuaispussi todennäköisesti näkyi. Aikaisemmin en ollut käynyt ultrassa ja r-testin tein heti viikolla 4+0, eli kauan ehdin olla henkisesti raskaana. Tää mun gyne sattui olemaan aivan ihana! Hän laittoi minut kotiin ja käski tulla uudelleen muutaman päivän päästä, ellei ole kaikki tulleet ulos itsekseen. 2.12. aamuyöstä synnytin sitten kaiken kotona ihan "luomuna". Siinä ei ollut mitään epäilystä, etteikö kaikki olisi silloin tullut ulos. Supistukset oli voimakkaat parin tunnin ajan. Vuoto ihan järjetöntä ja klöntit isoja, jotain 5-10 cm pitkiä ja 2 cm leveitä ja niitä tuli 2 tai 3. Kävin vielä gynellä ihan vuositarkastuksessa viime viikolla ja hän ultrasi kohdun normaaliksi ja löysi irtoamaisillaan olevan munasolun. Tää jälkimmäinen gyne sitten sanoikin, että heti saa yrittää ja nyt on "latinki" sisällä - parin viikon päästä jännätään, onko hedelmöittynyt...

Mutta vielä kohdun tyhjentymisestä. Itselläni on 2 synnytystä takana, joten se varmasti vaikutti siihen, että gyne päätti odotuttaa kohdun tyhjentymistä itsestään. Jälkikäteen olen ollut tosi kiitollinen, että sattui tällainen henkilö kohdalle. On tullut kauhukuvia siitä, että jos lääkäri olisikin laittanut samantien kaavintaan. En olisi osannut sitä vastustaa. Jälkikäteen olen saanut sen käsityksen että ehdoton järjestys on luomu - lääkitys - kaavinta. Olenkin ajatellut kiittää tuota gyneä ihan henk.koht.

Sitten vielä se, että tapauksessani oli tuulimuna, joka oltais pystytty havaitsemaan ultrassa jo paljon paljon aiemmin kuin tuo 9+2. Eli jos olisin sattunut menemään ultraan esim. 2 vkoa aikaisemmin, niin mitäs sitten olisi tapahtunut. Olisiko kukaan lääkäri antanut odotuttaa luomu-tyhjennystä? En tosin ole mikään lääkäri ja he varmaan voivat arvioida riskit paljon paremmin ja jokainen tapaus on erilainen. Mutta kannattaa varmasti kyseenalaistaa ainakin tuo kaavinta.

Voimia teille molemmille toipumiseen, mikäli tämä sitten menee tämän ikävämmän kaavan mukaan.
 
Nyt alkaa sitten kaikkein pahin olla takanapäin. Mentiin aamulla kahdeksalta sinne Kätilopistolle, sain särkylääkettä valmiiksi (panacodin ja panadolin) ja sitten emättimen pohjukkaan laitettiin neljä tabletti, joiden tarkoitus on pehmentää kohdunsuu.

Aamupäivä meni siinä istuskellessa ja odotellessa, meillä oli aivan ihana hoitaja. Joskus yhdentoista aikaan alkoi sitten vatsaa krampata, ihan samalla tavalla kun kuukautiskivuissa, kovempaa vaan. Sain heti lisää kipulääkettä. Joskus 12 aikaan sitten oli tosi kovat kivut, joihin sain kipupiikin, jonka ansiosta sitten aloin torkahdella. Vuoto ei alkanut sairaalassa ollenkaan, mutta kun kahden aikoihin päästiin kotiin (otin lisää panacodia ja nukadin yli tunniksi) niin neljältä aloin vuotaa oikein kunnolla.

Kipu tulee takaisin heti kun särkylääkkeen vaikutus lakkaa, mutta buranalla olen tässä nyt pärjännyt. Vuotoa oon yrittänyt olla katsomatta, alapesulla vaan huuhtelu aina vessassa käynnin jälkeen ja siteen vaihto nopeasti. Järkyttävä määrä tuota vuotoa kyllä on, mutta toivottavasti heikkenee viimeistään huomenna etten ihan kuiviin vuoda.

Ei siis ollut niin kamalaa kun kuvittelin, huonosti en ole voinut (kärsin kamalasta oksennuskammosta ja pelkäsin pahoinvointia kipulääkkeistä tai kivusta) ainakaan vielä. Kipu on aika kovaa, niin että vaikka on lääkitys päällä tuntuu samoilta kun kovat menkkakivut, mutta ainakin toistaiseksi tuntuu, että tämän kanssa voi pärjätä. Ja kovimmat kivut tulevat kohdunsuun aukeamisesta ja raskausmateriaalin irtoamisesta, joten koska vuotoa tulee jo reilusti, pitäisi pahimman olla takana. Yöksi otan vielä yhden panacodin ja toivon että huomenna ei enää satu tai pärjää buranalla.

Jos Primula nyt joudut samaan, kannattaa ostaa kotiin noita Bura-Capseja, jotka vaikuttavat nopeasti.

Tulipas pitkä ja yksityiskohtainen tarina. Toivottavasti kuitenkin rauhoittaa mieltä niille, ketkä ovat samaan joutumassa. Tästä siis selviää luultavasti hengissä.
 
Minulla kaksi synnytystä takana. Raskaustesti näytti plussaa marraskuun puolivälissä. Siitä asti raskauspahoinvointia, vaikka mieliala onnellinen, odotettu kesävauva oli tuloillaan. Mies ylpeänä kertoi tulokkaasta kaikille. Mentiin pari viikkoa sitten nitu ultraan viikolla 12+3. Ennenkuin kätilö ehti suutaan avata, huomasin kuvaruudussa vain musta pussin, elottoman kohdun sisällön. Kätilö oli pahoillaan, ja minä shokissa. En osannut odottaa mitään sellaista. Tuulimunaraskaus todettiin. Sain suun kautta otettavan lääkkeen sairaalassa, jonka jälkeen mentiin kotiin, ja ohjeena laittaa 4 tablettia emättimeen parin päivän päästä. Vuodon sanottiin olevan runsasta, enkä käsittänyt että ei ihan niin runsasta kuin minulla.. Alkoikin niin raju vuoto ja kivut, että minut kiidätettiin ambulanssilla sairaalaan, jossa sain punasoluja ja nesteitä ja tehtiin kiireellinen kaavinta. Olin vuotaa kuiviin. Hoito oli hyvää, ja minua kohdeltiin lämpimästi. Pahin henkinen tuska kesti viikon, ja ikävöin vauvaa jota ei edes ollut. En uskalla koskaan enää lähteä noin myöhäisillä viikoilla lääkkeelliseen keskeytykseen. Toivomme että kaavinnasta ei mitään jälkiä jäänyt ja voin edelleen tulla raskaaksi onnistuneesti. Onneksi löysin tämän palstan, kukaan ystävä ei voi ymmärtää tuskaa, kun eivät ole kokeneet samaa. Onko teillä huonoja kokemuksia kaavinnasta, kun lääkkeellistä yritetään ensin niin kovin? tsemppiä kaikille uuteen yritykseen :)
 
Jatkan vielä kun luin vasta nyt kaikki viestit. Minulle siis lääkäri sanoi, että koska viikkoja oli jo hieman enemmän, kovempi vuoto johtui siitä. Toivottavasti kaikki menee sulla hyvin Kvar över, ja tyhjenee kokonaan. Voimia.
 
Huh Lionmum, mitä oot joutunut kokemaan! Tosi pelottavaa!

Täällä alkoi tosiaan eilen se vuoto ihan kirkkaalla verellä ja illalla sitten tuli aivan järkyttäviä klönttejä, suurin oli sellainen kahden peräkkäisen luumun kokoinen! Tosi inhottavalta tuntui kun se tippui pönttöön, itku tuli, enkä meinannut uskaltaa enää mennä vessaan. Pakkohan se oli kuitenkin ja nyt vaikuttaisi, että suurimmat kokonaiset kappaleet olisi jo tulleet, vuoto on taas muuttunut kirkkaaksi. Todella paljon tätä kyllä tulee, tunnin välein olen vaihtanut yösidettä ja aina on ollut pohjaan asti täynnä. En tiedä mikä on normaalia vuotoa, vessassa istuessa verta vaan valuu yhtenään. Vielä en oo kuitenkaan pyörtynyt, että katselen tässä mihin suuntaan vuoto muuttuu. Ja kivut pysyvät ihan hyvin hallinnassa buranalla ja panadolilla, eli toivottavasti kohta rauhoittuu tuo vuotokin.
 
Voi ei. Kuulostaa kyllä rankalta.. :o Joko vuoto on rauhoittunut yhtään? Mulla on sitten varmaan maanantaina sama homma edessä.

Lionmum2, sulla tilanne vielä ehti mennä noinkin pitkälle. Uskon hyvin, miten kamalalta tuntuu. Mä olen yrittänyt sanoa tutuille, että tässä joutuu tavallaan luopumaan lapsesta, sillä kyllä se on itselle ollut olemassa ihan samalla tavalla ajatuksena, kuin normaalissakin raskaudessa. Silti kaikilla ei ymmärrystä riitä. Kuulee kommentteja, että nyt uutta vaan ja paistaa se aurinko vielä risukasaankin.. ja kun eihän siellä sitten edes ollut mitään! Huh huh.

Meillä on jo yli vuosi yritystä takana ja alkuraskauden keskenmenon sain lokakuussa. Vaikka toiset ovat käyneet läpi paljon enemmänkin, niin nyt on silti jotenkin sellainen olo, että usko alkaa loppua.

:hug: teille molemmille. Mun pitää mennä yövuoroon tänään hoitamaan muita ihmisiä.. kun vielä pysyisi kasassa itse.
 
Primula, mullekin on monet sanoneet, että nyt vaan uutta perään ja että kyllä se siitä. Tiedän, että tarkoittavat hyvää, mutta jotenkin tommoset kommentit ei auta yhtään! Alkaa vaan suututtaa, varsinkin, kun näitä kommentteja on tullut niiltä henkilöiltä, joilla ei koko lapsentekoprosessista ole pienintäkään omaa kokemusta.

Älä menetä uskoasi, hetken päästä mieli on toivottavasti jo paljon parempi! Ja koita jaksaa siellä töissä, ehkä on parempi jos on jotain muuta ajateltavaa, vaikka kyllähän se koko ajan päässä pyörii väkisinkin. Kyllä tästä kokemuksesta hengissä selviää. Toivon kuitenkin teille vielä parasta!!
 
Toivotaan, että olet oikeassa. Jaksamisia sinne myös.

Saanko kysyä, oliko tämä sinulle ensimmäinen raskaus? Mä ymmärrän, ettei toiset ihmiset voi tietää, mitä tässä käy läpi, mutta ymmärtäisivät sitten pitää edes suunsa kiinni. Sen tässä on oppinut, että yhtään suomalaista kansanviisautta en ikinä viljele kenellekään missään tilanteessa. :x
 
Joo, ensimmäinen raskaus kyseessä täällä. Yritystä takana maaliskuulta, että ihan heti ei meillä tärpännyt.

Toivotaan nyt sitten, että vuoto sulla yltyy, niin oudolta kun sen toivominen kuulostaakin! Varmasti ei tuo luonnollinenkaan keskenmeno mikään mieltä ylentävä kokemus ole, mutta luulisi, että jos spontaanisti tulee, tulisi vähän helpommin.

Omaa vuotoani toivoisin jo hiljenemään, tossa aamupäivällä se rauhoittuikin, mutta sitten kolmen aikaan alkoi taas tämä järkyttävä alavatsakipu ja äsken kävin synnyttämässä vielä yhden jättiklöntin pönttöön... Huooh. Soitin jo sairaalaankin, että mikä määrä vuotoa on normaalia, kuulemma jos samanlaisena jatkuu vielä illan tai olo heikkenee, täytyy mennä takaisin. Toivottavasti ei.
 
Minäkin kerron oman tarinani. Aloitettiin yritys syyskuussa 2007. Lopetin pillerit 7 vuoden jälkeen ja tulin heti raskaaksi. Olimme aika yllättyneitä, mutta onnellisia. Oireita oli vähän, mutta en epäillyt mitään erityistä.Alkuraskauden ultrassa kävin rv:lla 7 ja näkyi pieni sikiö ja sydän löy. Kaksi viikko myöhemmin tuli rusehtavaa vuotoa. Huolestuin ja menin uuteen ultraan, jossa todettiin keskeytynyt keskenmeno. En ikinä unohda sitä hetkeä, kun menin pahaa aavistamatta sängyllle ja kun gyne meni hiljaiseksi ja etsi, etsi ja etsi...Olin ihan shokissa, itkin ja itkin. Gyne teki lähetteen sairaalaan, jonne sain ajan vasta 5 päivän päähän. Ne päivät olivat pitkiä, vuoto oli lakannut, minusta tuntui kamalta, säilytin kuollutta lastani sisälläni.

Heti kun kuulin uutisen, aloin pelätä että joutuisin kaavintaan. Olin varma, että olen niin hauras, että en herää nukutuksesta. Minua kun ei ole koskaan nukutettu. Pkl:lla todettiin, että sikiö oli n. 8 viikon ikäinen ja mentiin lääkkeelliseen tyhjennykseen. Minulle annettiin istukkaa rapistuttava tabletti pkl:lla ja sitten kotiin 6 tabl cytotecia, jotka pitäisi laittaa emättimeen 2 vrk:n kuluttua kotona. Minulla siis tyhjennys tehtiin kotona. Monet ihmettelivät, kun asiaa ei valvottu mitenkään. Selvisin kuin selvisin. Nyt kun luin, mitä olisi voinut tapahtua, alkoi kauhistuttaa. Tämä tapahtui marras-joulukuun vaihteessa. Olen onnellinen että lääkkeellinen keskeytys onnistui. Joulu oli hyvin raskasta aikaa henkisesti. Onneksi olen selvinnyt hyvin. Kuten joku muukin kirjoitti, aika nopeasti unohdin, että olen koskaan ollutkaan raskaana. Vauvalehdet vein kellariin, kun en voinut katsoakaan mitään vauvoihin liittyvää.

Loppu hyvin, kaikki hyvin... 28 vrk tyhjennyksestä tulivat menkat ja nyt toisesta kierrosta km:n jälkeen tein posit. testin.

Odotusaika ei tule koskaan olemaan täysin huoletonta enää, pelko on hyvin vahvana mielessä. Toivottavasti kaikki menee tällä kertaa hyvin.

Halusin vain kertoa, että Kvart Över ja muut, vaikka nyt tuntuu hyvin raskaalta, voi onni kohdata pian uudelleen.

Jaksamista kaikille keskenmenon tai tuulimunan kokeneille! :hug:
 
Ymmärrän täysin Primula että tunnet uskon loppuvan. Mutta koita jaksaa ja tsemppiä paljon, myös muille! Ymmärrän myös miten sitä vauvaa kaipaa niin kovasti, vaikka ei ole edes nähnyt. Keskenmenon aiheuttamaa tuskaa ei voi selittää ennen kuin sen kokee itse.

Menen nyt nukkumaan, aika hassua että Primula lähti yövuoroon, tulin nimittäin juuri itse hoitamasta muita myös ja aamulla takaisin . Menin tänään sairasloman jälkeen ensimmäistä päivää töihin... :)

Toivottavasti Kvart Över sulla kaikki ok. Halauksia!
 
Onnea Juuliai uudesta raskaudesta. :) Se on tässä ainoa positiivinen ajatus itselläkin tällä hetkellä, että jospa onnistuisi pian uudelleen.. Meidän tilanne vaan taitaa olla sellainen, että tarvitaan lääketieteen apua.

No, tsemppiä meille kaikille nyt. Ja Kvart Över, mene näytille, jos tilanne ei ala tasaantua. Joskus on vaikea itse arvioida vuotomääriä. Sitä varten ammattilaiset on, että auttaa tarvittaessa.

Mä yritän nyt pitää nää meidän potilaat elävien kirjoissa ja unohtaa hetkeksi omat asiat.. huonolla menestyksellä. Tiputtelee yhä. Maanantaihin on ikuisuus.
 
:hug:
Kaikille, jotka tähän tilanteeseen on joutunut.
Itellä viime kesänä keskeytynyt keskenmeno ja viikkoja oli sillon n 7 ..
Lääkkeellisellä tyhjennyksellä piti hoitaa, pillerit mukaan ja kotiin. Vuosin jonkin verran, ei kuitenkaan mitään kovin runsasta. Meniköhän neljä päivää ja sitten vasta alkoi reilu vuoto (ja tottakai kesken työpäivän, kun sairaslomaa ei saanut kun sen lasketun vuotopäivän) päivystykseen jossa ultrattiin ja todettiin että kohtu ei ole tyhjentynyt, lisää tabletteja ja parin päivän päähän tarkistus.
Edelleen raskausmateriaalia jäänyt, joten kaavintahan siitä seuras.

Joten mä ainakin sain kammon tota lääkkeellistä kohtaan, koska ne kivut oli kamalat, kaavinta ei tuntunut eikä sen jälkeenkään ollut kipuja.

Toi oli mun eka raskaus.
Mutta tsemppiä kaikille ja onnea uusiin yrityksiin.
Nyt on itellä uus raskaus 27+3.
 
Huh, täällä vuoto vihdoin osoittaa laantumisen merkkejä. Tottahan vieläkin vuotaa, mutta ei samanlaista niagaraa sentään kun aiempina päivinä. Kivut ovat myös lähes kokonaan poissa, särkylääkettä en oo eilisillan jälkeen tarvinnut. Voiton puolella siis varmaan ollaan :D

Olen miettinyt tässä tuota, että kun lauantaina sain tietää alkion kuolleen ja tyhjennykseen pääsi vasta keskiviikkona. Ensin tuo tuntui musta tosi julmalta, että pitää odotella noinkin monta päivää, mutta nyt ajattelen asiaa eri tavalla. Tässä näiden kuluneiden päivien aikana olen saanut totuteltua ajatukseen, että sisälläni ei ole elävää sikiötä. Ja että sikiö ei ole sen kokoinen, millaisena olin sitä pitänyt. Jos tätä aikaa en olisi saanut, olisi vuodon tuleminen voinut olla paljon ikävämpi kokemus. Siis eihän se mukavaa tietenkään nytkään ole, mutta ainakaan en ajattele, että elävä vauva poistuu minusta.

Tässä lääkkeellisen tyhjennyksen käytännössä näyttää olevan paljon eroja eri paikkakunnilla. Itselleni ei mitään kammoa tästä ole (ainakaan vielä ) tullut, olin oikein tyytyväinen Kätilöopistolla saamaani hoitoon ja hoitajat olivat aivan ihania. Tuo kotiin heti lähettäminen tuntuu varmasti todella ikävältä! Itsellä oli kuitenkin koko ajan olo, että jos jotain odottamatonta sattuu, on apu lähellä ja kipuja lääkittiin hyvin.

Nyt on hieman hutera olo, mutta toivottavasti tästä levolla paranee. Surukaan ei tunnu kovin raskaalta kantaa, kyllä tästä selviää!

Halauksia kaikille saman kokeneille ja Primulalle tsemppiä maanantaille! Laita vaikka mulle yv:tä jos haluat jälkeenpäin kirjoitella, käyn kyllä täälläkin kurkkimassa! :heart:
 
Huh huh. Hengissä ollaan vielä täällä nippa nappa. Tuulimunahan se sitten oli. :'( Cytotecit hoitona, eka satsi ei tuottanut tulosta, joten jouduin uusimaan. Sen jälkeen onkin ollut sitten ihan JULMETUT kivut. Jatkuu yhä. Kipulääkitystä on koko ajan tehostettu, äsken tulin juuri viimeisen kerran päivysyksestä. Täytyy sanoa, että ei mikään ihan pikku juttu tämä. Tässä on kaikki ahdistus unohtunut, kun fyysinen kipu on astunut tilalle. Nyt vaan toivon, että tämäkin joskus alkaisi hellittää.. Ei kai tätä montaa päivää enää voi kestää näin voimakkaana. Lääkäri kylläkin sanoi, että kun minulla on endometrioosi, niin hankaloittaa kipuja tällaisessa tilanteessa moin kerroin. Au au au. :kieh: Että jos nyt saisin valita kaavinnan tai lääkkeellisen, ottaisin ehdottomasti ensin mainitun. Komplikaatioriskeistä huolimatta.
 
Voi itku Primula!!! Oon tosi pahoillani, että se sitten oli se tuulimuna! Ja siis kauheeta, että noin kauan koskee, kun saitko sä heti silloin maanantaina ne lääkkeet? Mulla oli sitä kipua tosiaan kaksi päivää ja sekin oli ihan kamalaa, en voi kuvitellakaan mitä olisi kärvistellä siinä järkyttävässä kivussa viidettä päivää :/

Toivottavasti loppuu pian. Ja ikävää, että et kunnon kipulääkitystä ole saanut. Musta on outoa, että noita käytäntöjä on niin erilaisia. Kun jos saa sen kunnon kipulääkkeen, niin silloinhan pitää olla tarkkailussa osastolla ja jos ei jossain oteta ollenkaan sairaalaan, ei tietenkään voi saada yhtä vahvaa lääkettä. Toivon tosiaan, että ei enää kauaa kestä sun kipu!

Mulla on tänään tullut ihan ihan pieni ruskea tuhru, joten eiköhän tämä vuoto ole lopuillaan.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa