Meillä otettiin julmasti pojan (n.13kk) rakas tutti pois 1,5 vkoa sitten ,kun tuli toinen korvatulehdus ja lääkäri suositteli tutista luopumista (poika söi sitä etenkin nukkuessaan).
Sen jälkeen on päiväunet menneet ihan sekaisin eli toisin sanoen niitä ei enää juuri ole!! Tarvitsis vielä selvästi kahdet päikyt, molemmat noin tunnin mittaset, että jaksais sit illan. Herää n.klo 8 ja menee nukkumaan n.klo 20.
Aamupäivällä vielä jotenkin pienellä huudolla nukahtaa n.klo 11 mutta herää jo reilun puolen tunnin päästä itkuisena eikä nukahda uudestaan. Iltapäivän nukutusta pelkään jo ennalta, se on pelkkää itkua niin kauan, että pojan ottaa pois petistä/vaunuista. Ei siis enää nuku päiväunia kuin puolisen tuntia päivässä. Olen kokeillut nukuttaa aiemmin ja myöhemmin iltapäivällä, sama tulos.
Illat on sitten ihan kamalia. Pelkkää kitinää tuolta viidestä lähtien. Ennen niin ihanat iltarituaalit kylpy ja iltapala on nykyisin taistelua ja lopulta kaikilla on paha mieli Olisi niin helppo ottaa se tutti esille, sillä ratkeaisi varmaan moni itku ja kiukku, mutta en halua alkaa soutamaan ja huopaamaan asian kanssa.
Kellään mitään vinkkejä? Kaikki neuvot otetaan vastaan, alan olla itsekin ihan itkupilli
Sen jälkeen on päiväunet menneet ihan sekaisin eli toisin sanoen niitä ei enää juuri ole!! Tarvitsis vielä selvästi kahdet päikyt, molemmat noin tunnin mittaset, että jaksais sit illan. Herää n.klo 8 ja menee nukkumaan n.klo 20.
Aamupäivällä vielä jotenkin pienellä huudolla nukahtaa n.klo 11 mutta herää jo reilun puolen tunnin päästä itkuisena eikä nukahda uudestaan. Iltapäivän nukutusta pelkään jo ennalta, se on pelkkää itkua niin kauan, että pojan ottaa pois petistä/vaunuista. Ei siis enää nuku päiväunia kuin puolisen tuntia päivässä. Olen kokeillut nukuttaa aiemmin ja myöhemmin iltapäivällä, sama tulos.
Illat on sitten ihan kamalia. Pelkkää kitinää tuolta viidestä lähtien. Ennen niin ihanat iltarituaalit kylpy ja iltapala on nykyisin taistelua ja lopulta kaikilla on paha mieli Olisi niin helppo ottaa se tutti esille, sillä ratkeaisi varmaan moni itku ja kiukku, mutta en halua alkaa soutamaan ja huopaamaan asian kanssa.
Kellään mitään vinkkejä? Kaikki neuvot otetaan vastaan, alan olla itsekin ihan itkupilli