Tuttimania!

Heissan,
Kysyn mielipidettänne.
Lueskelin kyllä noita aiempia tutistavieroitusketjuja, mutta varsinaisesti kysymykseni ei ole, MITEN tai MILLOIN vieroittaa. Lähinnä haluaisin kuulla, miten muut ehkä vastaavassa tilanteessa olleet olette tehneet.

Meillä esikoispoika 1v 2kk on kehittänyt viimeisten viikkojen aikana aivan mahdottoman tuttimanian, olimme jo aika hyvin päässeet siitä eroon eli oli käytössä vain nukkuessa ja autossa tai ison lohdun tarpeessa
Ehdin jo hetken iloita, että kohtahan tässä ollaan valmiita jättämään koko kapistus pois - mutta tosiaan nyt kuukauden sisällä poitsu on alkanut vaatimaan tuttia ihan jatkuvasti kotona ollessa. Olis vissiin pitänyt pysyä tiukkana, mutta nyt se on näköjään myöhäistä :ashamed:
Olen ajatellut, että ehkä tuo johtuu uusien alahampaiden puhkeamisesta (ovat juuri nousemassa ikenistä), helpottaa jyystää jotain koko ajan (muutenkin edelleen syö leluja ja pureksii kirjat rikki, entistä enemmän). Mutta on todella ärsyttävää, kun nyt se tutti pitää olla kädessä ja saatavilla jo ruokaillessakin, ja kamala huuto tulee, jos ei saa käyttää tuttia suussa jopa lusikallisten välillä! Voi jestas.
En ole keksinyt mitään muutakaan syytä kuin hampaiden tulon tuohon yhtäkkiseen tutinhimoon.
Ulkona tai jos on jotain ohjelmaa hän ei niinkään tuttia kaipaa, mutta kotona äidin kanssa tylsistyessä kaksistaan se on nyt varsinainen MUST...

Onko teillä muilla ollut samanlainen vaihe ja kauanko se on kestänyt? Itsestäni ainakin tuntuu, että nyt juuri ei pysty heittämään tutteja pois, kun se on niin kovin tärkeä. Mutta kunhan tämä vaihe laantuu (toivottavasti pian...), voisin kyllä heittää tutit unholaan heti paikalla...
Tekisittekö samoin?

(Ehkä tämän nyt olisi voinut pistää tuohon äskeiseen tutteiluketjuun, mutta menköön... )

 

Mulle tuli mieleen että onko teillä tutti näkyvillä. Me luovuttiin päivätutista kertaheitolla kokonaan. Meillä on toiminut päivätutista luopuessa hyvin se, että tutti on piilossa kaapissa, niin ei poika 1 v 1 kk muista koko tuttia. Itsekään ei tule sitä sitten annettua vaan lohduttelee tarvittaessa muilla tavoin. Jos poika näkee tutin, alkaa sitä kyllä vaatimaan. Tutin hän saa illlalla nukkumaan mennessä iltapullon jälkeen. Aamulla laitetaan kaappiin taas tutti. Meillä siis toimii "poissa silmistä, poissa mielestä" -strategia

Meillä myös tehdään tällä hetkellä poskihampaita, pehmolelut ja kirjat on usein suussa purulelujen lisäksi...

En tiedä onko tästä apua mutta meillä siis toimi päivätutista luopuminen kokonaan kertaheitolla. Päiväunille nukahti jo ennen sitä ilman tuttiakin: hän alkoi itse jättämään tuttia pois. Tai huomasin että tutilla ei ollut mitään tekemistä päikkäreille nukahtamisen kanssa. Ehkä nyt kun teillä lapsella on vaikea vaikea esim. hampaiden takia, ei just nyt ole sopiva hetki tutista luopumiseen.

 

Yhdyn ylläolevaan; eli meillä myös päivisin tutti poissa silmissä. Tyttö ei tosin yöllä edes syö tuttia, mutta päiväunilla käytössä ja iltatoimien ajaksi haluaa suuhunsa. Ja välillä kysyy sitä muutenkin, etenkin kun istuu rattaissa, mutta tyytyy selitykseen, että tutti jäi kotiin.

Huomasin itsekin jossain vaiheessa, että kun tuli hampaita niin tutti oli erityisen mieluinen, ja jossain kohdassa siitä sitten vähensin päiväkäyttöä. Näin jälkiviisaana harmittelen, että ylipäätään otimme tutin käyttöön kun ei sitä huolinut ennen kuin oli 3 kk. Vaikka eipä tyttö sitä paljon enää syö. Kun kesä kääntyy syksyyn niin viedään tutit yhdessä siilivauvoille =)

 

Meillä oli vähän ennen yhden vuoden ikää, tai niillä main, sellainen turvattomuusvaihe, jolloin äiti, tutti ja uninalle oli maailman tärkeimmät asiat ja niiden kaikkien piti olla aina näkyvillä! Voisiko liittyä johonkin tuollaiseen?

 

Kiitos vinkistä! Tutit piiloutuivat eilen päiväunien aikaan ja ovat ilmestyneet esille ainoastaan unille mennessä. Hyvin on mennyt, vaikka kuvittelin, että poitsu raivoaisi tänään koko päivän. Totta tosiaan tuo, että poissa silmistä, poissa mielestä =) :flower: