tutti pois??

Vinkkejä? Tyttö nyt vuosi ja 7kk, nukkuessa siis vielä tutti. saa pikkusisaren lokakuussa, siihen mennessä ois kiva, että tutti ois jo unohtunut! rikonko tutin, ja sanon vaan että oot purru rikki, ymmärtäiskö se sitä? vai oisko tarpeeks vanha siihen, että viedään tutti hiirenpoikasille? onko muuta??

tutista siis pitäisi päästä ennenkuin kesällä opetellaan nukkumaan isompien lasten sängyssä, koska en viitsi kyllä toista häkkisänkyä ostaa

kiitos etukäteen!

 

nosto

 

Sanot että tutti on rikki. Menee muutama yö että tottuu.

 

Älä nyt ainakaan syytä lasta tutin rikkomisesta jos päädyt itse saksimaan. Missä on ihmisten oikeudentaju?!

 

Joko leikkaat sen tuttiosan pois tai sitten menette vaikka mökille ja tutti "unohtui" kotiin. Tämä jäkimmäinen on toiminut meillä molempien lasten kohdalla.

 

Meillä samanikäisenä viskeli tavaroita, mukaanlukien tuttia. Kerran se tutti menikin tahallisen viskaisun seurauksena rikki (= leikkasin päästä palan pois). Lapsi kokeili suuhun pari kertaa, mutta ei tuntunut kivalta, joten veimme rikkinäisen tutin yhdessä roskiin. Roskiksestahan ei ikinä mitään palauteta takaisin. Ei ihmetellyt vielä tuossa iässä, miksi kaikki varatutitkin hävisivät. Eihän niitä tutteja käytetty kuin yhtä kerrallaan, joten kait se lapsen näkökulmasta oli ainoa.

Eli lapsen piikkiin se meni ja samalla viskelyn hillitsemiseksi "syyllistettiin" pikkuista. Mutta mahtoiko tuo tuosta pilalle mennä... Jatkuvastihan sitä on opetettava, että teoilla on seurauksia.

 

Helpoin tapa olisi lahjoittaa tutit oravanpoikasille ja oravaemo antaisi vastalahjaksi jonkun unilelun. Meillä kaksoset olivat 1v 8 kk, kun laitoin tutit roskiin. Toinen vähän etsiskeli tutteja mutta muuten tutuista luopumisessa ei ollut minkäänlaista hankaluutta. Kolmas lapsi luopui tutista oma aloitteisesti noin 1,5-vuotiaana.

 

Oottele sinne asti kun on 2v, sitten pois. Päiväkäytön voit lopettaa jo nyt niin ehtii tottua ajatukseen. Niin me teimme ja homma hoitui helposti ilman huutoja.

 

Meilla esikoinen oli kylla vanhempi, yli 2v, mutta me mentiin isoon lelukauppaan tuttien kanssa ja tytto sai sielta valita lelun ja jattaa tutit siihen "tilalle".

Sitten kun kyseli tutin peraan, muistutettiin vaan, etta itse vaihtoi sen siihen leluun. Toimi ihan ok. En kylla osaa sanoa, minka verran noin pieni ymmartaa. Etta jos huutaa tutin peraan, niin varmaan huutaa vaikka sille olis mita tehty..

 

no voi herranjumala ookko tosissas ???? OIKEUDENTAJU!!! huh huh mitä paskaa taas ja tynnyrikaupalla. luuletko että oikeen sormi pitkällä syyttäisin lasta että SINÄ OLET ITSE RIKKONUT TUTTISI!!! osta aivot[QUOTE="vieras.";29827010]Älä nyt ainakaan syytä lasta tutin rikkomisesta jos päädyt itse saksimaan. Missä on ihmisten oikeudentaju?![/QUOTE]

 

joo mietinkin, että sellaisessa mukavassa yhteisymmärryksessä tutin antaminen jollekkin eläinlapselle mukamas olis se mukavin juttu, sitte tilalle ilmestyny vaikka joku lelu kiitokseksi sitä vaan mietin, että tajuaako lapsi vielä tuon ikäisenä tuollaista?

 

[QUOTE="Jjj";29827295]Oottele sinne asti kun on 2v, sitten pois. Päiväkäytön voit lopettaa jo nyt niin ehtii tottua ajatukseen. Niin me teimme ja homma hoitui helposti ilman huutoja.[/QUOTE]

Mitä yli vuoden vanha tekee tutilla?

 

me käytiin ratsastamassa ponilla ja ponille jätettiin tutit sitte, pari kertaa piti muistuttaa että sinne jätettiin mut hyvin kivuttomasti meni

 

Meillä oli kaverille tulossa vauva ja alettiin jo muutama kuukausi etukäteen puhumaan, että kunhan vauva syntyy niin viedään tutti sitten vauvalle. Lspsi oli itsekin asiasta innoissaan, kun sai antaa vauvalle lahjan. Parina iltana kyseli tutin perään, mutta sitten sopeutui tilanteeseen. Lapsi oli tolloin n. 2v.

Yhdelle tuttavalle taas oli tulossa toinen lapsi ja esikoinen päätti vähän ennen vauvan syntymää, että hän on jo iso, eikä tarvitse tuttia ja vei sen vauvan sänkyyn odottamaan pikkusisarusta.

 

Meillä 2v just täyttänyt vei itse tutit tonttuvauvoille ja sai tontuilta kiitokseksi lahjan.

Mutta mutta, parina iltana itki kyllä silti tuttia, vaikka muistikin ne itse vieneensä tontuille, ja nukkumaanmeno vaikeutui radikaalisti. Aikaisemmin tyytyväisenä itsekseen rauhoittunut ja nukahtanut tyttö alkoi vaatia nukutusta vieressä istuen. Samaan syssyyn ilmestyi pimeän ja mörköjen pelko ym. Päiväunista tuli kauhea tappelu, kotona ei nuku päiväunia usein millään (paitsi autossa) - onneksi hoidossa sentään.

Ehkä ihan hyvä olisi luopua tutista jo aikaisemmin, koska ainakin omalla muksulla oli erittäin selkeästi "tuttiriippuvuus" sikäli että rauhoittuminen ja nukahtaminen vaati sen tutin avuksi ja uusien nukahtamiskeinojen oppiminen vei kyllä muutaman kuukauden... Meilläkin oli siis käytössä pelkästään unitutti.

 

Tiedän että tämä kommenttini tuntuu ikävältä mutta kerrankin voin sanoa että onneksi ei tullut koskaan edes kerrottua lapsille että tutteja on olemassa ! Kolme lasta on selvinnyt meillä ilman tuttia, ilman uniriepua.

Jos olisi jotain mistä pitäisi pieni ihminen vierottaa eroon niin varmaan tekisin sen lapsen ollessa alle 2 vuotias ja siten että olisimme jossain muualla kuin paikassa jossa lapsi on siihen vierotettavaan asiaan tottunut, menisimme siis vaikka hotelliin viikonlopuksi tms. jotta olisi muuta mietittävää sen menetetyn asian tilalle.

 

Tiedän että tämä kommenttini tuntuu ikävältä mutta kerrankin voin sanoa että onneksi ei tullut koskaan edes kerrottua lapsille että tutteja on olemassa ! Kolme lasta on selvinnyt meillä ilman tuttia, ilman uniriepua.
.

Meilläkin oli tarkoitus, ettei lapsille tule tutteja. Mutta toisin kävi. Jo synnytysosaston hoitajat ottivat tutit käyttöön kaikilla kolmella lapsellamme. Kotonakin imemistarve (lähes jatkuvasta imettämisestä huolimatta) oli niin suuri, että tutista oli apua. Tuteissa on myös hyvä puolensa. Ainakin naapuri, samanikäisen äiti, valitteli, kun hänen vauvansa ei oppinut huolimaan tuttia lainkaan. Etenkin ulkona vaunuillessa olisi ollut helpompi tyynyttää lapsi tutin avulla.

Hyvä joka tapauksessa, jos ilman pärjää.

 

joo meilläkin oli tyttö aikanaan ekat 5 elinpäiväänsä osastolla, ni siellä se ressu lussutti tuttia mut en näe siinä itse ongelmaa, joillain on luonnostaan kovempi imemisentarve. ja sille, joka mietti, että mitä yli 1v tekee tutilla, niin olet kyllä ihan oikeassa. olen myös sitä mieltä, että kun lapsi lopettaa rinnanimemisen, eli ns luonnollisen imemisen, niin kai silloin se tarvekin jää, ja useinhan imetetään johonkin 1v, tai on ainakin suositus. se vaan niin helposti jää vielä pitkäksi aikaa..

 

Tiedän että tämä kommenttini tuntuu ikävältä mutta kerrankin voin sanoa että onneksi ei tullut koskaan edes kerrottua lapsille että tutteja on olemassa ! Kolme lasta on selvinnyt meillä ilman tuttia, ilman uniriepua.

Jos olisi jotain mistä pitäisi pieni ihminen vierottaa eroon niin varmaan tekisin sen lapsen ollessa alle 2 vuotias ja siten että olisimme jossain muualla kuin paikassa jossa lapsi on siihen vierotettavaan asiaan tottunut, menisimme siis vaikka hotelliin viikonlopuksi tms. jotta olisi muuta mietittävää sen menetetyn asian tilalle.

Njaa, mulla taas ihan eri mielipide kuin sulla. Esikoinen oli tuttilapsi, kun oli paria kuukautta vajaa 2v jätettiin päivätutti pois (ilman huutoja) ja melkein tasan 2v ollessaan leikattiin tutista kärki pois ja tuumasi itse, että tutti rikki ja vei sen roskiin. Ilman huutoja. Kuopus taas ei koskaan huolinut tuttia ja monta kiperää tilannetta tullut vastaan, että on vain saanut kuunnella toisen huutoa kun esikoisella vastaavissa tilanteissa annettu vaan tutti suuhun ja se on rauhoittanut. Kolmatta ei oo meille tulossa, mutta jos olisi, niin teippaisin tutin suuhun jo synnärillä

 

Hmh. Eikö ole ihan normaalia että lapsi joutuu myös luopumaan asioista. En ymmärrä sellaista ylisuojelevaa otetta jossa lapsi ei muka pystyisi käsittelemään mitään vaikeita tunteita tai pettymyksiä. Tuttihan ei ole mikään pakollinen tarve, lapsi tulee toimeen ilman sitäkin. Vähän kuin yösyöttöjen lopettaminen, se vie ehkä muutamia öitä. Sanot vaikka että tutti on nyt rikki, miksi ihmeessä pitäisi keksiä joku eläinsatu, ihan kuin tutti olisi lapsen ainoa turva maailmassa ja lapsi ei voisi käsitellä sitä, että tuttia ei nyt enää ole. Onhan sitä nyt muutakin turvaa.

Joskus oudoksuttaa jotkut asiat mitä lapsiin nykyään liitetään. Oma lapseni ei esim. yksinkertaisesti syönyt tuttia ja monet suosittelivat lähes pakottamaan lapsen syömään sitä. No, maiskutteli se sitä pari kuukautta välillä mutta lopetti sitten itse kun oli 7 kk. Alkoi vain leikkiä sillä.

 

Esikoinen oli oikea tuttihiiri. Päivisinkin aina tutti suussa huvikseen, kunnes joskus 1,5v paikkeilla alettiin rajoittamaan tuttia vain uniaikaan kuuluvaksi. Tämä meni ihan hyvin. Aloin noin parivuotiaalle puhua, että kun tutit menevät rikki, niin ne heitetään roskiin, eikä uusia enää osteta. No yksi kerrallaan tutteihin ilmestyi pieni reikä, ihan lapsen itsensä pureskelemana ja sitä mukaa tyttö sai aina nakata tutin menemään. Ennen viimeistä tuttia muistuttelin taas, että kun siihen tulee reikä, niin se heitetään pois. Eräänä aamuna sain venyttämällä pienen reiänalun tutin juuressa näkyviin ja muksu meni mukisematta roskikselle ja laittoi sen sinne.

Muutaman kerran päivän aikana muisteltiin, että mihin tutti meni ja asia oli sillä selvä. Illalla tuli pientä itkua, kun tuttia ei ollutkaan, mutta yllättävän nopeasti nukahti, puolessa tunnissa ehkä, rakkaan uniriepunsa kanssa. Seuraava ilta meni jo ongelmitta. Lapsi oli siis 2,5v luopuessaan tutista kokonaan. Päiväunet loppuivat kyllä sen siliän tien, mutta ei se ollut muutenkaan enää nukkunut kuin pari kertaa viikossa.

Nuorempi on kohta vuoden ja syö tuttia vaan nukkuessaan ja joskus autoillessa. Tälle ei ole tullut annettua sitä niin paljon kuin esikoiselle.