tutti pois, poika 1v 5kk

[voivoivoi..]

Heippa. Ongelmana on poika, jolle tullut tosi kovaksi tavaksi syödä tuttia.Lutkuttaisi sitä ihan koko ajan ja pikkukitinäänkin kaipaa tuttia. Vuoden ikäisenä vieroitin päivätutista, mutta koska isä oli eri mieltä asiasta tutti on yhä päivällä mukana.

Tänään päätin kysyä pojalta veisikö tutin roskiin, eihän me sitä tarvita. Näin sanoin hänelle ja hän meni roskikselle, laittoi tutin sinne monta kertaa, otti pois, yritti myös laittaa tutin vain roskiskaappiin, jotta saisi takaisin(hänelle opetettu jo pitkään, ettei roskiksesta voi ottaa mitään takaisin), ja lopulta laittoi roskikseen tutin hieman hämmentyneen näköisenä. Kun suljin pussin poika viskoi sitä ja oli selvästi vihainen, muttei itkenyt..

Nyt olen yrittänyt muutaman tunnin selittää itkun tulleen, että sinä heitit sen pois ja roskiskin vietiin jo, ei ole enää tuttia, mutta itku vaan yltyy ja sitten hän viskoo pehmolelujaan, jotka annoin tutin tilalle. Onko tämän ikäisellä mahdollisuus ymmärtää tuollainen asia selkeästi? Muistaako hän heittäneensä tutin roskiin? Kannattaako tutista edes puhua enää?
Sain pojan äsken n. tunnin huudon ja pehmojen viskelyn jälkeen nukahtamaan ilman tuttia. mahtaako tämä sama nukkumaanmenoprosessi toistua nyt sitten pitkäänkin?
Pitääkö nyt olla loppuun asti pää kovana, vai antaa taas periksi? Olisiko helpompaa luopua ensin päivätutista kuitenkin ja antaa yöllä syödä? Kokemuksia kaipaan!

 

[tsempit!]

Älä anna periksi jos tutti on kerran pois jo laitettu! En usko että menee montaakaan päivää kun poika on jo unohtanut tutin. Tsemppiä! Ja nyt kun se on roskiin heitetty, niin en antaisi yölläkään enää. Kertalaakista vaan pois.

Meillä 1,5-vuotias tyttö syö vielä öisin tuttia, päivisin ei olla annettu enää piiiitkään aikaan missään tilanteessa. Eli tyttö yhdistää tutin yöuniin. Illalla sitä pyytää kun ollaan menossa nukkumaan, mutta ei koskaan päivällä. Eli meillä tuo yötutin vieroittaminen on vielä edessä. Se täytyy tehdä sitten niin, että sitä ei enää vaan anneta, ja sitten täytyy jaksaa sitä kitinää jonkin aikaa ennenkuin tutti unohtuu tytöltä. Me varmaan kyllä otetaan tutti pois vasta tuossa lähempänä 2 vuoden ikää.

 

[ap..]

eli siis päiväunilla teillä ei ole tuttia, vaan vain yöunilla? Onnistuiko hyvin tällainen? Ettei lapsi sitten ihmettele miksei saa aina unilla tuttia?

 

[tsempit!]

Meillä tyttö ei varmaan edes huomannut ettei tuttia annettu päiväunilla. Hän nukkui vielä ulkona rattaissa, ja on aina nukahtanut sinne hyvin, joten ilman tuttiakin se sujui ongelmitta. Nyt olis varmasti vaikeampaa sekin, kun ollaan siirrytty sisäpäikkäreihin, ja sänkyyn nukahtaminen päivällä onkin pikkusen hankalampaa...

Päivisin meillä oli pienempänä tutti käytössä myös esim. kauppareissuilla (hiljensi tytön jos alkoi kitisemään..), mutta sitten se vaan pikkuhiljaa jäi pois. Ensin se oli varalla mukana taskussa, mutta sitten jätin sen kotiin. Ja hyvin meni. Nyt tosiaan ei päivisin puhu tutista mitään.

 

[Oikein on]

Oot tehny ihan oikein, ei se sitä muista enää ku silloin tällöin, ku aikaa kuluu. Muistat vaan kehua että teki hienon jutun ja on nyt Iso Poika ja oot ylpeä hänestä. Teet vaan palveluksen, kun opettelee puhumaan jne. tulee sanat kunnolla. Mua hävettää kun en aikoinaan ottanut tuttia pois, poika joutuu nyt nelivuotiaana puheterapiaan.

 

[Samat]

Eli ei edes yötuttia, annat sitten sille vaan eripuraisia signaaleja ja lapsesta tulee kiukkuinen. Kerrasta poikki, pääset itse loppuviimein paaaaaaaaaaljon helpommalla.

 

[ap..]

Kiitos vastauksista. Meillä nyt se ongelma, ettei isä tunnu ymmärtävän asiaa. Eilenkin sanoi minulle ilkeästi, kun sanoin, ettei nyt tuttia anneta. Hänen pinna ei todellakaan kestä jos huudatan lasta illalla. Tutti meni yöksi suuhun. Otin heti herätessä pois ja se on taas sujunut hyvin. Päivällä voin päikkärit nukuttaa ilman tuttia, koska olemme kahden ja minä kyllä jaksan kuunnella huutoa sen mitä sitä kestää, mutta illat sitten.. :/ Eikä auta selittelyt isällekään. Haluaisin tosiaan nyt ottaa lopullisesti tutin pois, mutta..

 

[Hö..]

Pienihän poikasi vielä on...mikä kiire.

 

[Miramaria]

Sanoisin, että jutelkaa nyt ihmeessä isän kanssa asiat selviksi, ei ole hyväksi lapselle ristiriitaiset viestit. Neuvotelkaa joku lopputulos, johon kumpikin voi suostua (vaikkei se olisi täysin kummankaan mielen mukainen) ja noudattakaa sitten sitä!

 

[kanelin]

Me otettiin tutti pois, kun poika oli 1v 6kk. Aika kivuttomasti lopulta meni. Aamulla heti otin tutin pois ja sanoin, ettei ole ennää tuttia. Ensimmäinen nukutus oli pitempi prosessi, mutta tais olla jo kolmas yö, kun meni aika simppelisti. Välilä kyseli tutin perrään kerroin vain ettei ole enää tuttia.

Tätyy vain päättää ja olla ite kärsivällinen ja pysyä päätöksessä. Nyt meillä on kuukauden ikäinen vauva jä välilä käyttää suussä vauvan tuttia, mutta ei kaipaile tutin perrään.

 

[ap..]

Kiitos. Onhan tuo poika aika pieni, mutta tutti on turhan henki ja elämä. Pojalla on uhmakin päällä ja jos ei tutti sattuisi olemaankaan mukana vaikka autossa tai kaupassa tai missä vaan ja hän sen juuri haluaisi niin raivari olisi ihan tajuton, eikä sitä viitsi kuunnella kymmeniä kertoja päivässä. Oma tahto alkaa painaa niin kovasti, että haluan yhdestä tappelun aiheesta eroon.

Itseasiassa, siitä on päästy. Lapsi ei kaipaa tuttia päivällä ollenkaan. Hän nukahtaa ilman tuttia. yöunillekin käy ilman tuttia, mutta kaipailee sitä yöllä, joten silloin se on suussa, mutta näyttää toimivan ihan hyvin. Ojentaa sen heti sängystä noustessaan pois.

Poika on kova puhumaan ilman tuttia, mutta tutti olisi suussa siis päivät pitkät. Eli minusta on ihan oikein tukea puheen kehittymistä mieluummin kuin tutin pitämistä. Heti kun tutin OTTAA pois hän puhua palpattaa tosi vilkkaasti.

 

[heh heh joo]

Kysy sitten viisitoistavuotiaaltakin haluaisiko hän viedä tupakat roskiin, ettehän te niitä enää tarvitse Ja anna ne takaisin vain kahvitauolla, jos hän kovasti huutaa.

 

[ap..]

Kysy sitten viisitoistavuotiaaltakin haluaisiko hän viedä tupakat roskiin, ettehän te niitä enää tarvitse Ja anna ne takaisin vain kahvitauolla, jos hän kovasti huutaa.

Parempi kahvitauolla, kun koko ajan, mutta todellisuudessa täysin eri asia kuin meidän tai kenen tahansa tutista vieroitus.