tutti pois...kokemuksia

Tyty on 2v. ja risat. 1-2kk sisällä tutista on äkkiä tullut entistä tärkeämpi asia. Nyt sitten tässä lomalla aateltiin että pakko kai sitä viimein alkaa vierottaa tutista. :/
Uusi vauva kun on tulossa niiin aateltiin että olisi hyvä saada vierotettua tutista ajoissa. No aloitin pehmeästi puhumalla muutaman päivän jospa annettais oravavauvoille tutit. Ei mennyt läpi. Sitten tänään päätettiin että nyt se tutti lähtee. Leikkasin yhden tutin päästä palan ja näytin että nyt tutit on oravavauvojen tutteja. Se meni läpi muuten päivällä mutta päikkärien lähestyttyä alkoi armoton itku joka vain paheni huudoksi... :ashamed: Jäi sapuskatkin syömättä ja viimein tyttö sammui isänsä syliin 1,5h huudon jälkeen. Oltiin jo valmiita luovuttamaan. Päikkärit meni muuten ok ja sen jälkeenkin loppuilta.

Pelotti etukäteen iltaunille meno, joten päätettiin syöttää tyty ajoissa ennen kuin iskee itkuvaihde päälle. Iltatoimet meni ihmeen hyvin eikä kysellyt tuttia kuin hymy suussa muutaman kerran. Sitten sänkyyn ja kirjaa lukemaan. Aluksi meni ok, näytti jo siltä että nukahtaa ilman tutin vinkumista. Sitten alkoi pyytää tuttia vaativammin ja annoin rikkinäisen tutin näytille. Sitä aikansa räpelleltyään ja pyörittyään unta hakien kypsyi ja alkoi laiskasti itkien anoa toista tuttia. Syliin vuorotellen. Sitten vain sammahti syliini. Eikä siihen kaikkeen mennyt kuin n.3 varttia jos itkua oli tosi vähän (helpotus...).

Nyt hirvittää miten yö menee tutitta...viime yönä nukahti tutti suussa mutta otettiin se melkein heti pois ja loppuyön oli ilman tuttia. Heräsi kerran ja lopulta ylös klo 5...

Sitä vain toivoisi ettei ole julma äiti kun "riistää" toiselta tutin noin vain...Hammaslääkäri/neuvola on jo painostanut yli puoli vuotta että pitäisi luopua tutista ja tuttipulloista, muutaman kerran ollaan yritetty huonoin tuloksin, tosin ei näin tosissaan kuin nyt. Tämän "kidutuspäivän" jälkeen tuntuu pahalta josko sitä sittenkin liian aikaisin yrittää vierottaa tutista, kun se tuntuu olevan toiselle niin tärkeä... :ashamed: No tällastahan tää elämä on...

 

Meillä poika 2v4kk ja on ollut nyt kuukauden ilman tuttia. En aikaisemmin viitsinyt pois ottaa, kun kuopus syntyi toukokuussa. Nyt kun todettiin, että mustasukkaisuutta ei ole juurikaan ilmennyt, niin poika sitten antoi tutit tuttavaperheen koirille.
Meillä on kaikki mennyt hyvin. Toisena iltana hieman nyyhkyttäen muisteli, minne tutit oli antanut. JOskus tosin yllätän hänet siskon tutti suussa
Kyllä se ilman tuttia alkaa teilläkin sujumaan, nyt ei saisi antaa periksi, vaikka raa'alta tuntuukin.

 

On tutti kokemuksia.Otettiin pojalta 2 vee tutti pois lauantaina ja sen jälkeen ollu aivan kamlaa!! Nukahtaminen kestää yli tunnin, huudon kera ja yölläkin heräilee tuttia itkemään. Päivisin tosi äkänen ja alkanut riehumaan. Viime yö oli eka ettei herännyt kertaakaan, mutta juuri, kun nukutin niin taas huudettiin oikein olan takaa. Kaduttaa, että otin tutin ois, koska poika tähän asti ollu perheeen ainoa hyvä nukkuja. Jostain luin, että 2 vee on pahin aika ottaa tutti pois, tahtoa alkanu jo sen verran tulla. Ja tämän kokemuksen perusteella olen samaa mieltä. Niin ja äsken imi nukahtaessaan peukaloaan, ettäse siitä sitten. Mutta sitkeitä aiotaan olla, eihän sitä enää voi takasin antaa..yhyy

 

Meillä tyttö luopui tutista (tai siin äiti otti sen pois) noin 1,8v ja se meni tosi kivuttomasti yöunille ei ollut vaikeuksia mutta päikkäreille kyllä noin viikon sitten oli jo unohdettu juttu.
Poika oli noin 2v ja ainakin tällä ruhtinaalisella kokemuksella voisin sanoa että jos seuraava syö tuttia niin pois otetaan noin 1-1,5v:nä.
Pojalla jäi ensimmäisen viikon päiväunet melkein pois joskus nukahti järkyttävän huudon jälkeen ja yöunille ei millään kukuttiin ja juteltiin ja muuta ylimääräistä - ja vielä niin että pois sängyn vierestä ei olisi saanut mennä.
Lohdutuksena voin sanoa että noin viikko oli yhtä tuskaa, mies olisi jo monta kertaa luovuttanut ja varmaan joskus lähtenyt keskellä yötä ostamaankin tuttia. Mutta sitten totuttiin ja pojan kohdalla kävi vielä niin et noin kuukausi tutin pois ottamisen jälkeen vietiin kaikki petivaatteet patjoja myöten ulos ja samassa sängn ja seinän välistä löytyi vielä yksi tutti - poika pisti sen heti suuhun ( ja äiti näki jo painajaisia) samantien sitten otti pois ja vei roskiin ja ilmoitti että vauvojen juttuja =)

 

meillä tutti jäi pois vajaa 2v. ikäisenä, tutti oli tuohon asti tooosi tärkeä,ja niitä oli monia :/ oltiin kaksvuotis hammaslääkäri tarkastuksessa ja sai sieltä valita auton "palkkioksi" kun päästiin kotiin ja tuttia taas haikailtiin niin sanottiin että sehän jäi hammas-tätille ja sinä sait vaihtokauppana auton ja purkkaa. Poika oli tyytyväinen autoon ja suostui vaihtokauppaan siellä hammaslääkärissä hyvin. Näin aina muistutettiin ja meni kyllä tosi näpsäkkään kun ei sit vaan enää peräydytty valkoisestavalheesta. Ja sit toinen ratkaiseva asia mitä siellä hammaslääkärireissulla se täti sanoi oli että isot pojat jotka eivät syö tuttia saavat purkkaa

 

Lohduttavia kokemuksia. :hug: Meillä eka tutiton yö meni ihmeen hyvin, paitsi että yöuni jäi n.2h lyhyemmäksi. Toinen yö olikin sitten ikävämpi. Kaksi kertaa tyty heräsi lohduttomaan itkuun tuttia huutaen. :'( :'( Päivät menee ok, mutta heti kun on väsy niin meinaa jäädä itkuvaihde päälle...Tuttia kysellään kuitenkin vielä. No eipä tässä vielä olekaan ollut kuin 2 tutitonta yötä ja 3. tutiton päivä.

Kyllä tosiaan kaduttaa ettei vierotettu aiemmin. Ehkä sitten seuraavalla lapsella eri meno, jos hälle tutti edes kelpaa...

 

Meidän esikoiselta tutti jäi tosi helposti pois. Poika oli noin 1v ja 1 kk ja oltiin reissussa Etelä-Suomessa. Matkalla autossa poika ei vaan huolinut enää tuttia suuhun eikä siellä kylässäkään edes illalla nukkumaan mennessä ja siksi se jäi pois.

Tuttipulloo joi kyllä 2 vuotiaaksi asti. Päivämaidon ja saunan jälkeen mehua. Ei sen enempää tosin.

 

Mulla on neljä lasta, joista kaikilla on ollut erilainen tapa luopua tutista. Kaikkia olen imettänyt n. vuoden. Nuorimmainen jätti sen itse pois 3kk:n (!) iässä, siirtyi hetkeksi peukaloon, jonka myös jätti lyhyen ajan päästä, pitkästi ennen kuin täytti vuoden. Toiseksi nuorimmalta otin tutin kiukuissani pois tosi pian sen jälkeen kun nuorimmainen oli tullut sairaalasta kotiin. Meillä oli käytäntönä, että tutin saa unille, ei muuten ja kun tyttö ei käynyt päiväunille (oli tuolloin n. 2-vuotias), otin tutin ja heitin pois. En muista, että olisi sitä pahemmin kaivannut, tai ehkä illalla, jolloin sanoin, että ei sitä enää ole. Toiseksi vanhimmalta otettiin myös tutti pois, kun oli melko lailla tasan 2v. Siskoni tuli illalla lapsenvahdiksi joten eka ilta meni meidän osalta kivuttomasti. Vanhin oli 1v9kk kun toiseksi vanhin syntyi. Kun oli täyttänyt kaksi tein hänen kanssaan sopimuksen, että nukkumaan käydessään pyytää tutin ja herättyään tuo tutin, jota sitten ei-nukkuessa säilytettiin keittiön kaapissa. Yhtäkkiä vaan huomasin, että tutti oli ollut viikkoja käyttämättömänä kaapissa! Eli tyttö ei ollut sitä pyytänyt.

Meillä on siis kaikilla lapsilla ollut käytäntönä n. vuoden iän jälkeen, että tutti on ollut vaan nukkumista varten, sitä ei "turhia" lutkuteltu. Ihan ovat tasapainoisia, isoja lapsia nykyään

 

Vielä kommentti edelliseen. Niin meilläkin tutti oli ennen vain ja ainoastaan unilla. Jostain syystä vain kesän alussa tutista tuli äkkiä "liian" tärkeä. No eipä tuolla liene enää merkitystä, kun tutti ollut poissa viikon päivät.

Vierotus on mennyt ok. Tutista puhutaan kyllä yhä, ihmetellään sitä "oravan puraisemaa" tuttia muutama kerta päivässä. Kuitenkaan ei laita sitä suuhun. Yöunet muuten on ok, paitsi että heräilee yhä aamuyöstä, toivottavasti loppuisi vähitellen... Nukutuskaan ei enää kestä kohtuuttomaa aikaa, varsinkin kun rauhottaa illan viimeisen tunnin.

Alku otti koville, mutta lopussa (toivottavasti ) kiitos seisoo! :wave: Tsemppiä muillekin tutista vierottajille! :wave:

 

sama tilanne kuin teillä, eskoinen täytti 2v. tammikuussa ja vava tulossa syyskuussa.

meillä alettiin puhua keväällä, et kaverin pikkuveljelle (vauva) olisi kyllä tutti tarpeen, että annettaisiinko meidän tutit hänelle. ei suostunut siltä seisomalta, mutta muisti itse kolme viikkoa myöhemmin,kun oli kyseinen vaavi tulossa kyllään, et annetaan hänen tuttinsa vauvalle. ja vei itse sitten tutit vauvalle! käytiin samana päivänä ostamassa palkkioksi lelu, kun oli ollut niin reipas.
kyllä sitä tuttia vähän kyseltiin, mutta yllättävän nopeasti se jäi muistojenkultaiseen kirjaan.

itse olen huomannut, että on helpompaa, kun viedään vierotettava esine kokonaan pois talosta yksissä tuumin. sitten lapsen alkaessa sitä vaatimaan kerrotaan, et hei, sehän on sillä oravanpojalla nyt ja se on varmasti iloinen, kun olit niin kiltti, että annoit oraville tutin. ja koskapa niitä tutteja ei enää talossa ole, eivät myöskään vanhemmat ole vaarassa sitä takisin antamaan. sittenhän sama rumba vaan alkaa alusta.

 

mä vierotin muksut tuteista noin vuoden vanhoina. Tuttipullot jätettiin n. 10 kk ikäsenä, ei tuntunu järkevältä enää tuttipulloa antaa, kun oppivat juomaan hyvin nokkamukista. Sit kun täyttivät vuoden, leikkasin tutista palan pois, sitä yrittivät pitää suussa, mutta pahaltahan se tuntui, eivätkä enää huolineet sen jälkeen. Eka iltana muksujen oli vaikeampi nukahtaa, ja yö oli levottomampi, sit eivät enää olleet tutin perään. Luovuimme tuteista noin aikaisin, koska tuttavaperheitten lapsista huomasin, että mitä aiemmin luopuu, sitä helpompaa se on. Toiseksi, meillä oli riesana että yöllä heräsivät heti kun tuti tippui suusta, usein sai monta kertaa yössä käydä laittamassa tutin takaisin suuhun. Yöt rauhoittuvat heti kun tutit jätettiin.

 

Meillä vanhemmalta lapselta tutti jätettiin pois pikkuhiljaa kun aloin odottaa nuorempaa (tyttö oli silloin reilun vuoden vanha).Hyvin meni,ei huutoja eikä itkemisiä vaikka tutti oli siihen asti ollut hyvinkin tärkeä.Nuorempi pudotti tuttinsa eläintarhassa ilves-aitaukseen ja sille tielle jäi,ei uutta ostettu.Yhden illan itkeskeli mutta ei sen enempää.