Tyttö oli 1v5kk, kun vierotimme. Vierotimme lapsen kun huomasimme imemisen muuttuneen tavaksi eikä enää ollut imemisen tarvetta. Vierottaminen aloitettiin sillä, että tuttia ei saanut enää ollenkaan päiväharmeihin, ainoastaan nukahtamiseen. Missään vaiheessa tutti ei ole ollut ns. huvituttina eli sitä on käytetty ainoastaan tarpeeseen.
Koitin ensin "mietoa" vierotusta leikkaamalla kärjet irti. Mutta siitä seurasi raivostunut itku, kun tutti oli siinä, mutta ei toiminut. Toisena päivänä sitten vaan laulamalla rauhoitin lapsen ja odotin lähettyvillä, että nukahti. Hiiri oli vienyt tutin hiirivauvoille. Samaa tein kolmena iltana ja noin viikon päiväunille. Ekana aidosti tutittomana iltana (suru)itkua kesti kolme varttia, toisena puoli tuntia ja kolmantena vartti, samalla tavalla päikkäreiltä harmiaika lyheni päivä päivältä.
Vaikka temperamenttia riittää, aika nätisti päästiin. Ennen kahta vuotta sanotaan vierottamisen olevan helpointa. Tiedä häntä, kun ei ole kokemusta kuin tästä.