Tutista eroon?

Miten siitä pääsee? Lapseni on 1,5 v. ja vieläkin tuttia käytetään nukuttamiseen ja ulkona rattaissa,muuten kävelystä meinaa huudon takia tulla mahdotonta. Esikoiselt tutti vietiin heti 1-vuotis synttäreiden jälkeen, mutta nyt en tiedä millä saan rauhoitettua nukkumaan, jos tutti viedään. Lelut ei auta, ne lähinnä villitsevät, ja myöhemmin häiritsevät. Esikoinen nukahti maitopullolla, mutta tämä toinen ei oikein pidä pullosta. Meinaa kohta kyllästyä koko hommaan. Kuka ne tutit keksikään?

 

Meillä lähentyi kahta kun vielä piti unitutti olla. Ja mentiin yli kahden vuoden kun kokonaan eroon päästiin. Meillä vieroitus tutista alkoi ennen pikkuveljen syntymää, mutta kun ei oltu kokonaan pois päästy tutista kun vauva tuli taloon, niin tutista tuli isoveljelle tuki ja turva. Joten en sit pitänyt kiirettä sen vieroituksesta. Olin kyllä tosi epätoivoinen kun ei millään meinannut luopua tutista, mutta sitten se vaan yks kaks itse päätti viedä tutin mummin laukkuun ja sinne se jäi. Tais mummi sit unohtaa sen seuraavalla kerralla kun tuli meille, mutta sen jälkeen ei ollut unitutinkaan tarvetta tms.

 

meillä jäi päivätutti pois vuoden iässä ja unitutti pari viikkoa sitten, tyttö on 2v1kk. Ei kai sillä vielä kiirettä ole?

Mulla ainakin on ollut mokomaa imulaitetta jo ikävä kun nyt viikko tutin pois jäämisen jälkeen on alkanut yöhulinat ja touhut :/

 

Ai että yöhulinat.? siis pitäs liittyä noihin yökerhoihin. Harmi kun ei muista mitä teki ekan lapsen kanssa, että se tutti vietiin niin äkkiä. Vaikuttaakohan hampaiden tulo tutin riippuvuuteen. Molemmilla lapsilla hampaat tulee kovin myöhään. Nyt 1,5 v. iässä melkein kaikki poskihampaat vielä puhkeamisvaiheessa. Mutta onhan se temperamenttikin yks.

 

Mä kans olen pikkuhiljaa vierottamassa poikaa tutista, nyt 1v 1kk. Hampaita on suu täys, enään toiset takahampaat puuttuu, niitäkin taitaa poika jo tehdä kun on käsi kurkussa koko ajan. Päiväseltään ei enään tuttia olla annettu kuin just ehkä ulkona tai autos jos huuto yltyy kovaksi. Yö tutti pitää vielä olla vaikka olen sitäkin jo kokeillu et maitopullon jälkeen en anna tuttia suuhun, mut sit menee pojalla pyörimiseen ja tutin etsimiseen koko maitopullolla hankittu unitila. Mulla olis myös tuon maitopullon vierotus tulossa et saa nähä kuin käy.

 

Täälläkin neiti 1v 3kk ja tutin kanssa ollaan pian taas pulassa. Jenni aloitti hoidon tammikuussa ja minä koulun ja sen myötä tutti tuli turvaksi uudestaan. Ennen ei unille tarvinnut tuttia (on yksi unikoulu siitä aiheesta takana) mutta juuri viikko ennen hoitoa ei millään, siis millään rahoittunut ilman ja sitten hoidon alkaessa sitä oli turha edes yrittää ottaa pois. Neiti kun vielä tosi kovaa tempperamentti tyyppiä... Ensin se oli niin että vain päiväunilla sitä tarvitsi, kun samalla opeteltiin sisälle nukkumaan. mutta lopulta meni niin että yöksikin sen vaati. Joudun olemaan viikot yksin neidin kanssa ja voimat riittä viikon verran kuunnella joka ilta n.tunti neidin koko ajan kovenevaa karjuntaa ja pakko oli luovuttaa. Päätin että saa nyt rauhassa tottua kaikkeen muutokseen (hoito, muutto, isän poissaolo...) ja katellaan sitten uudestaan koko tutti hommaa.

Ja meillä on ainakin jo aikaisemmin vaikutta paljon nuo hampaiden puhkeamiset tutin syömiseen. Nytkin tehdään viimeistä kulmahammasta ja sitten on viimeiset poskihampaat vuorossa ja sen huomaa. Aina sillon tulee oikein piikki tutin imemiseen ja sillon tarttee sitä myös päivällä.

Maitopullo meillä jäi viikko sitten pois ihan itsestään kun neiti alkoi juomaan maitoa päivisin niin paljon ihan mukista että ei ollut enää tarvetta unipullolle.

 

Olisi kiva jos jollain olisi konkreettisia konsteja tutista eroon pääsemisestä. Pelkään että lapselle tulee purentavika jos hän jyrsii sitä tuttia koko ajan!

 

Meillä ainakin ekalla kerralla lähdettiin siitä että kerrasta pois tutti unilta. Huutoahan siitä tuli, mutta sitten rauhoiteltiin sylissä, takaisin sänkyyn ja tassuttelua ja syliin jos huuto taas yltyy jne. meni ehkä joku 3päivää niin alkoi nukkua ihan normaalisti ilman tuttia ja niin ajattelin tehdä tälläkin kertaa kun se on edessä. Lapselle tietysti kerrotaan että miksi ei anneta ja sitten kun nukkumaan mennään niin päätetään että nyt sitä ei anneta ja sitten ei kans anneta. Jos sitä alkaa sahaamaan että antaa ja ei anna niin helposti lapsikin menee sekaisin että koska sitä tuttia syödään ja koska ei.
ja Tapa riippuu kovin paljon myös lapsesta ja hänen tempperamentistaan. Toiset lapset suopuu kerrasta poikki metodiin, toiset vaatii pikku hiljaa totuttelun.
ja ainakin hammaslääkäri on minulle sanonut että hyvä on jos tutti lähtee ennen 2v synttäreitä, varsinkin jos se on koko aika käytössä. Unituttina se toimii vielä monella 3vuotiaallakin että tuskin lapsellesi ihan heti on purentavikaa tulossa. =)

 

Meillä tyttö 1,8kk. Tutti jätettiin kokonaan pois viime perjantaina, käytössä ollut unitutti (päivä- ja yöunilla) ja sitten pahimpiin huutoihin on saanut tutin muulloinkin. Koko viime viikko tehtiin niin, että tyttö sai tutin nukahtamisavuksi, mutta otettiin tutti pois suusta ja sängystä heti, kun tyttö oli nukahtanut. Jos heräsi yöllä, niin ei annettu tuttia takaisin. Nukahti aika helpolla uudelleen ilman tuttiakin, joskus piti hetki olla vieressä tassuttelemassa. Viime perjantaina tyttö heitti isänsä kanssa kaksi tuttia roskikseen ja se auttoi ymmärtämään, että tuttia ei nyt enää ole. Illalla mentiinkin nukkumaan sitten ilman tuttia, kaikki sujui aika kivuttomasti. Nukahti n. vartissa. Koko viikonlopun nukkuikin paremmin kuin hyvin, mutta tällä viikolla ollaan heräilty 1-4 kertaa öisin. Nukahtaa kyllä uudelleen, kun vaan jaksan käydä kaatamassa takaisin makuulle. Juttelee kyllä tutista joskus päivisin, kun ollaan lueskeltu kirjaa, jossa tyttö luopuu tutista. Mutta ei varsinaisesti pyydä itselleen tuttia suuhun. Eiköhän nuo yöt pian meilläkin rauhoitu , ainakin niin toivon. Tsemppiä tuttitaisteluun!!!

 

Meillä otettiin tytöltä (1v 6kk) tutti pois pari viikkoa sitten. Leikkasin salaa tutin päät irti ja näytin et ovat menneet rikki. Neiti niitä aikansa pyöritteli ja hoki et "ikki ikki." Muutaman iltana unen saanti kesti tosi kauan. Olin hänen vieressä kun alkoi nukkumaan. taputtelin ja silittelin. Neiti Pyöri ja hyöri ja hoki välillä et "tutti ikki...." Yöllä heräsi myös useampaan kertaan ja uni oli levotonta....
Nyt ei enää kaipaa tuttia ja unet normalisoitunu.

 

Tyttö oli 1v5kk, kun vierotimme. Vierotimme lapsen kun huomasimme imemisen muuttuneen tavaksi eikä enää ollut imemisen tarvetta. Vierottaminen aloitettiin sillä, että tuttia ei saanut enää ollenkaan päiväharmeihin, ainoastaan nukahtamiseen. Missään vaiheessa tutti ei ole ollut ns. huvituttina eli sitä on käytetty ainoastaan tarpeeseen.

Koitin ensin "mietoa" vierotusta leikkaamalla kärjet irti. Mutta siitä seurasi raivostunut itku, kun tutti oli siinä, mutta ei toiminut. Toisena päivänä sitten vaan laulamalla rauhoitin lapsen ja odotin lähettyvillä, että nukahti. Hiiri oli vienyt tutin hiirivauvoille. Samaa tein kolmena iltana ja noin viikon päiväunille. Ekana aidosti tutittomana iltana (suru)itkua kesti kolme varttia, toisena puoli tuntia ja kolmantena vartti, samalla tavalla päikkäreiltä harmiaika lyheni päivä päivältä.

Vaikka temperamenttia riittää, aika nätisti päästiin. Ennen kahta vuotta sanotaan vierottamisen olevan helpointa. Tiedä häntä, kun ei ole kokemusta kuin tästä.