E
ei kohta jaksa enää
Vieras
aion muuttaa lasten kanssa erilleen lasten isistä, tähän lähelle muutamme.
Meidän ongelmat on jatkuneet jo pitkään, ongelmia esim. mies ei anna minun hoitaa raha-asioita, ei anna minun käyttää lapsilisiä ja suurimmanosan myös kotih.tuesta on siirtänyt omalle tililleen jonne minä en pääse.
minä olen kuitenkin näiden vuosien ajan pääsääntöisesti hankkinut lasten vaatteet.
sitten on miehen puhumattomuus, hän on tiedostanut ongelmamme myös jo kauan mutta ei ole tehnyt mitään niiden eteen. kun olen ottanut puheeksi, hän sulkeutuu. Räyhää ja nimittelee lapsia. Tässä vaan muutama ongelma.
Tein raskaan päätöksen jonka jo kertaallee peruin mutta muutto olisi nyt sitten edessä ja kerroin siitä miehelleni. mies itkenyt monena iltana, otti sormukset jo pois
tulosti netistä avioero-kaavakkeet,vaikka painotin että minä haluan aikalisää tällä asumuserolla enkä halua avioeroon ryhtyä.
Mies kokee kuitenkin asumuseron pysyvänä, ainakin tällä hetkellä.
On uhannut useaan otteeseen itsemurhalla, laittanut lupaamaan esim että pidän hyvän huolen lapsista, en mustamaalaa häntä lapsille (mitä en tietenkään tee!!!) jne.
Tulosti myös omaisuusjako-paperin ja elastustuki-paperin allekirjoitettavaksi. sanoi ettei pysty ainakaan heti ottaa lapsia, vaikka ehdotin että hän voi ottaa joka toinen vk-loppu ja useamminkin jos haluaa. ihan koska vain.
Hän haluaa että vien kaikki huonekalut pois, ei aio niitä ottaa. sanoi että jos en vie, kun hän muuttaa vie ne roskiin! ei kuulemma saa ketään avuksi omaan muuttoonsa (hänen äiti ja sisarukset asuu tässä aika lähellä, kun ehdotin heitä, sanoi "ei se vaan niin mene"). sanoo että haluaa sitten muuttaa kaupungin toisella puolen.
Eilen illalla vielä sanoi että olisi helpompi jos tappaisin hänet, että häntä ei pakota aamuisin enää mikään muu heräämään kuin työ! Siis entä lapset?!! onhan hän lasten isi tapahtui meidän välillä sitten mitä vaan. ja tottakai, aina kun haluaa saa heidät tavata ja ottaa luokseen.
mieskin sanoi ettei meillä ole ollut avioelämää enää vuoteen, en osannut sanoa mulle konsteja millä saataisi tää toimimaan. ongelmia on aivan liikaa. sanoi että nostaa hattua mulle kun pystyin tällaisen päätöksen tekemään, itse ei olisi kyennyt siihen.
Antaa ymmärtää että mää vaan säälin häntä, mutta tottakai mulla on häntä kohtaan vielä tunteita!!
Meidän ongelmat on jatkuneet jo pitkään, ongelmia esim. mies ei anna minun hoitaa raha-asioita, ei anna minun käyttää lapsilisiä ja suurimmanosan myös kotih.tuesta on siirtänyt omalle tililleen jonne minä en pääse.
minä olen kuitenkin näiden vuosien ajan pääsääntöisesti hankkinut lasten vaatteet.
sitten on miehen puhumattomuus, hän on tiedostanut ongelmamme myös jo kauan mutta ei ole tehnyt mitään niiden eteen. kun olen ottanut puheeksi, hän sulkeutuu. Räyhää ja nimittelee lapsia. Tässä vaan muutama ongelma.
Tein raskaan päätöksen jonka jo kertaallee peruin mutta muutto olisi nyt sitten edessä ja kerroin siitä miehelleni. mies itkenyt monena iltana, otti sormukset jo pois
Mies kokee kuitenkin asumuseron pysyvänä, ainakin tällä hetkellä.
On uhannut useaan otteeseen itsemurhalla, laittanut lupaamaan esim että pidän hyvän huolen lapsista, en mustamaalaa häntä lapsille (mitä en tietenkään tee!!!) jne.
Tulosti myös omaisuusjako-paperin ja elastustuki-paperin allekirjoitettavaksi. sanoi ettei pysty ainakaan heti ottaa lapsia, vaikka ehdotin että hän voi ottaa joka toinen vk-loppu ja useamminkin jos haluaa. ihan koska vain.
Hän haluaa että vien kaikki huonekalut pois, ei aio niitä ottaa. sanoi että jos en vie, kun hän muuttaa vie ne roskiin! ei kuulemma saa ketään avuksi omaan muuttoonsa (hänen äiti ja sisarukset asuu tässä aika lähellä, kun ehdotin heitä, sanoi "ei se vaan niin mene"). sanoo että haluaa sitten muuttaa kaupungin toisella puolen.
Eilen illalla vielä sanoi että olisi helpompi jos tappaisin hänet, että häntä ei pakota aamuisin enää mikään muu heräämään kuin työ! Siis entä lapset?!! onhan hän lasten isi tapahtui meidän välillä sitten mitä vaan. ja tottakai, aina kun haluaa saa heidät tavata ja ottaa luokseen.
mieskin sanoi ettei meillä ole ollut avioelämää enää vuoteen, en osannut sanoa mulle konsteja millä saataisi tää toimimaan. ongelmia on aivan liikaa. sanoi että nostaa hattua mulle kun pystyin tällaisen päätöksen tekemään, itse ei olisi kyennyt siihen.
Antaa ymmärtää että mää vaan säälin häntä, mutta tottakai mulla on häntä kohtaan vielä tunteita!!