Minäkin lähetin Nimialle yksäriä Facebookista. Kiitos ryhmän perustamisesta jen-nille ja sinulle, itse en olisi osannut. Niin kalkkis sitä voi jo kolmessakympissä olla.
Se on tärkeää ja kannatettavaa, että ryhmän juttuja ei kerrota muille. Sanotaan, että Turussa kaikki tuntee kaikki (vaikka itse en koskaan tunne ketään
), joten live-tuttuja saattaa hyvin ryhmään päätyä ja tutuntuttuja ainakin. Onneksi täällä tuntuu kirjoittelevan tosi hyvää porukkaa, joten en usko, että mitään pulmia syntyy identiteetin paljastuksista.
Minä olen syönyt ehkä liiankin huolettomasti kaikkea. Tai en huolettomasti, kun jään aina jälkeenpäin märehtimään syömisiäni, mutta ainakaan salaateista en ole jaksanut edes kantaa huolta. Jos en söisi niitä esim. työpaikkaruokalassa, niin liian vähiin jäisi silloin tuon vihreän aineksen nauttiminen, kotona työpäivän jälkeen kun ei jaksa enää täysipainoista ruokaympyräateriaa alkaa kokata. Tietysti avoimen multaista tuotetta en suuhuni pistäisi.
Suomalaisissa kananmunissa ei ole salmonellaa, joten majoneesia olen myös nauttinut estotta. Pari kertaa olen syönyt suomalaista fetaa, mutta sitä pidän jo pienenä riskiryhmän tuotteena, vaikka viimeksi suomalaisessa omavalvonnassa on feta tainnut jäädä kiinni vuosikymmen sitten listeriasta. Ja kerran söin vahingossa saksalaista fetaa
että pieniä lapsuksia sattuu tässä matkan varrella, yritän olla armollinen itselleni, vaikka paniikki herkästi nostaa päätään.
Oma kotikeittiö taitaa olla suurin kontaminaation lähde (olen ollut kuuntelemassa väitöstilaisuutta listeriasta, kun tuttu väitteli siitä tohtoriksi, ja näin muistelen). Eli veitset, leikkuulaudat, jääkaappi
niiden jynssäykseen kannattaa satsata, vaikkei allekirjoittanutkaan siinä kauheasti loista *nolo* Mutta sen olen tehnyt, että leikkaan kasvikset, lihat, kalat ja kypsät asiat kukin omilla leikkuulaudoillaan.
Mitä te muut muuten teitte vappuna siman kanssa? Minä join pari lasia, ja sitten vasta aloin katsoa, että Marlin simassa 0,8 prosenttia alkoholia. Noo, jos sikiö aikoo saada siitä fetal alcohol syndromen, niin sitten tilanne on jo niin epäreilu, ettei sille voi kuin pudistaa päätä.
Chestel 17+4 (jotenkin tykkään tunkea tätä viikkonäyttöä aina mukaan, on niin ihanaa katsoa, miten luku kasvaa)