TURHAUTTAA!!

Nyt on taas yks "niitä" turhauttavia ja p**un pitkiä päiviä. Ei kiinnostais veidä työpäivää loppuun, eikä tehdä muutakaan järkevää. Jos saisin valita, niin käpertyisin vaan peiton alle ja pötköttäisin tämän päivän loppuun... :(
Ei vaan jaksa. Menkkojen pitäis alkaa taas pian, ja "kaikki" raskausoireet kyllä on, mutta mikään testi ei vielä näytä, että olisko nyt tärpänny vai ei.
Mä en viime yönä pystyny nukkumaan mahallaan, kun oli N-I-I-N kipeät tissit.
Varmasti tämä on taas vaan mun pääkopassa tämä asia, ja kuvittelen oireet, en jaksa uskoa, että luomuna saadaan ikinä enää mitään aikaiseksi. On tässä yksi hyvä puoli; ei tarttee enää käyttää koskaan ehkäisyä... PLAAH!!
Tulis jo ilta, että pääsis nukkuu.
 
Voimia sulle LT82! :hug: :hug: Tuttu fiilis tuo. Mulla alkaa varmaan menkat ens viikolla ja nyt jo tissit kipeänä että tietää mitä on tulossa..Toivoni olen menettänyt jo muutenkin mutta siitä enemmän sulle myöhemmin.. Sen olen minäkin päättänyt että koskaan enää en käytä minkäänlaista ehkäisyä missään elämäntilanteessa. sen verran vaikeaa ollut tämä lapsen saaminen että jotka on tulossa niin saavat tulla jos ovat tullakseen. Aivan turhaa kaikki vuosien pillereiden syönti aikanaan... :headwall: :headwall:
 
Odotellaan iltaa että saa päänsä haudata jälleen tyynyyn ja itkeä kaikki turhautumat pois päästä,... vaikka eipä se mitään auta!! Ei auta vaikka nukkuis miten pitkään, samaa rataa ajatukset kiertää kerta toisensa jälkeen.
Oireet on mullakin kun olisin raskaana, mutta ei niin ei....
Yritetään yhdessä jaksaa jatkaa!! :hug: :hug:
 
Jos miettii viimeistä kahta vuotta niin suurempi osa illoista tosiaan mennyt tyynyä kastellessa kyynelillä kuin hyvillä mielin nukkumaan mennen. Ajatukset kiertää kehää ja kaikki muu on toisarvoista kun ei lasta kuulu. Ja aamulla sama alkaa alusta..Raskasta on eikä loppua näy..
Voimia silti.. :hug: :hug:
 
Miksi ihminen on niin tyhmä...?? Mä V-I-E-L-Ä uskottelin itselleni, että kyllä joo, nyt tästä kierrosta tärppää luomuna, eikä sitten tarviikaan alkaa syömään niitä lääkkeitä. :headwall: H******i, mä en enää jaksa odottaa ja toivoo että josko nyt olis tärpänny. Menkat alko eilen, ja tortaina sitten aamulla clomit naamaan... ekan kerran ja pelottaa niin s******sti.
Ei tässä nyt oo kyllä järkee...
 
LT82 ja muut, kuulostaa tutulta. Kyllä mäkin uskoin, että nyt kesän aikana tärppää, ettei tarvii alkaa piikittelemään, mutta p.askat mitään tärpänny...Clomit oli jo syöty, ja tiesin, että seuraavaksi aletaan pistämään. Mutta ei siinä mitään, ei tuo pistäminenkään nyt tunnu ihan mahdottomalta ajatukselta, tosin en vielä ole kertaakaan pistänyt, tänään pitäisi illalla aloittaa. Mutta näköjään kaikkeen sopeutuu kun on pakko. Aikoinaan kun aloitin Clomit niin olin varma, että niistä tulee apu. Sitten tehtiin inssi ja ajattelin että no nyt viimeistään tärppää. Mutta jokaikinen kerta ne menkat vaan alkaa. Ei se auta kun mennä kierto kerrallaan ja yrittää siinä sivussa jotenkin elää ns. normaalia elämää...siihen tulokseen olen tullut. Mutta vaikeaa se on, kun elämä pyörii kierron ja hoitojen mukaan.

:hug: kaikille, koitetaan jaksaa.
 
Eeei... Mä en kestä, jos meidän tilanne menee tuohon pisteeseen! Siis, että hoitoja hoitojen perään, eikä mitään tuloksia tule missään vaiheessa. Ei kai sitä pääkoppa kovin kauan kestä? Tai ei mun ainakaan! Mä oon jo näitä hormonihoidoista niin kauhuissani, ja sitten mulla on ihan kauhea neulakammo! Miten mä itseäni voisin pistää??? Mä pyörryn jo ihan tavallisessa sormenpäästä otettavassa pikatestissä, eli ei puhettakaan, että kukaan mua neulalla tökkii tai saati sitten itse. Ei jestas... Kuin pitkään, SINI 78, olette ollu hoidoissa mukana? Mull tosiaan ekat clomit alkaa torstaina, ja en ole nyt yhtään urhea... :eek:
 
Meillä oli eka aika polille muistaakseni joskus keväällä 2006. Ensin tehtiin kaikki normaalit verikokeet, kierron kartoitukset ym. sekä munatorvien aukiolotutkimus. Sen jälkeen aloitin Clomit, ensin 1 tabl. ja sitten 2 per päivä. Kesäkuussa tehtiin Clomien avustuksella inssi, ja nyt siis Clomien tilalle nuo vahvemmat lääkkeet, ja inssiin tähdätään taas. Kun meillä alkoi hoidot niin ajattelin, että no, inssiä varmaan voidaan vielä kokeilla mutta siihen se sitten jää. IVF kuulosti aivan kauhealta. Ja onhan meillä näillä näkymin vielä 4 inssikertaa jäljellä, mutta kyllä me varmaan IVF:äänkin mennään jos tarve vaatii. Ja pistämisestä sitten. Kyllä muakin hirvitti, kun en ole aikaisemmin ollut missään tekemisissä neulojen kanssa ja inhoan tosiaan ihan verinäytteenkin ottamista. Muakin epäilytti toi, että vielä ite joutuu pistämään! Mutta välineet on nykypäivänä niin hyvät, että pistäminen onnistuu ihan hyvin (yritän tässä samalla psyykata itseänikin iltaa ja ekaa pistoskertaa varten, toki polilla sain harjoitella keittosuolaliuoksen kanssa ja hyvin meni ;) )

Mutta LT82, sähän olet vasta aloittelemassa Clomeja. Hyvällä tuurilla selviät niillä eikä sun tarvii edes miettiä pistämistä. Toivotaan niin, ja yritä olla murehtimatta turhaan etukäteen.
 
Sitähän mä yritänkin, olla murehtimatta etukäteen. Ja mä olen päättäny luottaa, että clomi+tero-kuuri tuo meille avun, ja seuraavien 4 kierron aikana mä tulen raskaaksi. Ei kai se auta kuin uskoa tulevaan!

Tiedätkö, mä olin viime talvena EA-kurssilla, ja ammattni puolesta jouduin sitten kokeilemaan oikeasti pistää itseäni (joskus voi olla semmonen tilanne, että on pakko asiakasta pistää) ja mä yritin sanoa sille opelle, että mä inhoon neuloja yli kaiken,ja että mä en todellakaan pistä itse. Mut se pakotti (siis aikuisen ihmisen!!) ja MÄ OIKEASTI KUPSAHDIN PYÖRRYKSIIN SINNE LUOKAN LATTIALLE!! :ashamed: Sit se ope vaan mulle tuumas, että oisit sanonu, että sullon neulakammo!! :kieh:
Että jos me tuohon pisteeseen mennään hoidoissa, niin mies saa olla koppia ottamassa aina, kun mä pistän! JAHUU!! :headwall:
 
Kaikkeen tottuu rakkaat sisaret...Itselläni ollut lapsesta saakka kamala piikkikammo. Pistän kyllä muita mutta itseäni- en ikinä!! Kun aloitettiin piikkihoidot ajattelin ettei kukaan maailmassa saa mua pistää sitä piikkiä itseeni. PKl:lla siten hoitaja pakotti mut pistää itselleni keittosuolapiikin ihan vaan demonstraatiomielessä ja ei ole mikään koskaan ollut niin kamalaa. ja sitten kotona kun piti pistää Gonal-piikki niin istuin varmaan tunnin sen neulan kanssa jataistelin itseni kanssa ennen kuin sain pistettyä mahanahkaani. Hyvä etten pyörtynyt! lapsena jo ajattelin että mulla se vielä tulee joku diabetes tai joku kun olen niin piikkikammoinen ja tässä sitä nyt sitten pistellään. Edelleen pistäminen on 1.5v. jälkeenkin hankalaa ja aiheuttaa tykytystä joka kerta mutta tiedän jo kykeneväni kun mahdollinen lopputulos voittaa piikkipelon ja antaa rohkeuden ja sisun itseään pistää kaikesta huolimatta. Kaikkeen tottuu...Näköjään. :eek:
 

Yhteistyössä