turhaa purkaantumista...

[surullinen]

Ei tästä nyt mitään hyötyä varmaan ole, mutta saanpahan edes johonkin purkaa tuntojani.
Minulla kaksi ihanaa poikaa joita rakastan valtavasti, he ovatkin ainut syy elää. Minulla myös mies, jonka kanssa ei oikeastaan mitään yhteistä. Hoidan kodin, pihan ja teen ruoat aina. Auttaa kyllä kerran tai pari kun jaksan asiasta mainita, mutta olen niin väsynyt tekemään kaikki :/ (osa kyllä varmaan ihan omaa vikaa kun otan liikaa stressiä myös sellaisista joita ei olisi ihan pakko tehdä. Eihän se nytt mitään haittaisi jos ruoho olisi joskus vähän pidempään pitkänä.) Myös lapset kärsivät minun väsymyksestä, pinna ei pidä ihan samalla tavalla väsyneenä.
Olen myös tajuttoman ujo ja omaan todella huonon itsetunnon. Haluaisin ystäviä ja tuttavia joiden kanssa jutella, mutta kun en jostain syystä kykene siihen. Aina paha mieli jää kun en taaaskaan osannut mitään sanoa. Itkettää vaan enkä oikein keksi enää mitään muuta syytä elää kuin nuo lapset. Haluaisin tietää mikä vika minussa on, miksi en pysty. Ehkä kyse ihan vain huonoista kokemuksista, jotenkin huomaan aina ajattelevani että minusta ei pidetä. En tiedä onko oikeasti niin vai vain omaa luulotteluani. AHDISTAA.

 

[dd]

Menepä terapiaan, ellet jo käy.

 

[eräs]

Tuo ei kuulosta turhalta purkautumiselta. Kaipaat arkeesi apua ja ystäviä. Löytyisikö perhekerhoista tai muista vastaavista sinulle seuraa. Harrastusten kautta tai vanhoista koulutovereista? Rohkeasti vaan kysymään.
Väsymys lasten ollessa pieni on liian tuttua, uupumuksen kokeneena kerron, että muiden tuki oli välttämätön. Ihmeen kaupalla sain ystävän naapurista, joka pelasti synkeältä tuntuvasta suosta ylös. Ole avoin uusille mahdollisille ystäville. Kutsu päiväkahville tai jotain. Tsemiä!

 

[dtcgh]

Tiedän tuon tunteen, kun ei oikein osaa kaveerata ja epäilee itseään jatkuvasti ja toitottaa itselleen, että on jollakin lailla aivan pösilö... Olen itse vuosien varrella saanut työstettyä noita tuntemuksia ja jostain sieltä lapsuudestahan ne juontaa juurensa. Minäkin kehoittaisin sinua hakemaan jotain apua jostain, sillä noita tunteita voi kyllä työstää. Todella paljon iloa ja onnea jatkoon!

 

[ap]

Mistä voisin lähteä apua kyselemään? Mitä minun pitäisi sanoa? Tuntuu jotenkin hankalalta...