[QUOTE="ei ymmärrä";22699984]Vaikea sanoa mikä siinä on huonoa. En osaa oikein kuvailla. Olet varmasti oikeassa tuossa tyytymättömyydessä. Olen jotenkin ahdistunut ja turhautunut, enkä haluaisi tuntea tällaista jatkuvasti. En vain tiedä tarkasti mistä nämä tuntemukset tulevat. Olen käynyt juttelemassa hoitajalle tuntemuksistani, mutta jotenkin koin sen entistä ahdistavammaksi. Niistä ajoista ja tuntemuksista on kuitenkin kehitytty huomattavasti neutraalimpaan suuntaan, mutta nämä halut "kadota" jne ovat edelleen.
Minulla ei ole haaveita mitä haluaisin toteuttaa, tai en ainakaan ole ikinä osannut kuvitella tai haaveilla tulevaisuudesta. En osaa ajatella elämää eteenpäin millään tavalla tällä hetkellä.[/QUOTE]
Tuohan on masennuksen merkki, jos ei osaa kuvitella elämää eteenpäin. Olin itse lapsesta asti masentunut ja ahdistunut ja vaikka en halunnut kuolla, en pystynyt kuvittelemaan elämääni edes vuotta eteenpäin. Tuntui että niinkin pitkälle selviäminen oli liian raskasta ja mahdotonta. Kävin pitkän terapian ja se meni niin, että ensin olin pitkään vaan masentunut ja ahdistunut, eikä ollut mitään muita tunteita. Sitten tuli viha ja suru kaikesta pahasta mitä olin joutunut elämässäni kokemaan ja kun nuo tunteet pääsivät pintaan, sen jälkeen olo alkoi vähitellen helpottaa. Lopulta löytyi haaveita ja unelmia elämään ja pystyin lopulta kuvittelemaan itseni jopa kiikkustuoli-ikäisenä, että minkälainen mummo minusta tulee ja minkälaisista asioista elämässä nautin
Tuosta terapiasta on kohta 20 vuotta, enkä ole masentunut kertaakaan sen jälkeen. Ahdistunut olen ollut silloin, kun elämässä on ollut pahoja vastoinkäymisiä, mutta se on minusta normaalia.
En tiedä mikä sinulla on ongelmana, mutta minun on vaikea kuvitella onnellista elämää, jos ei ole ollenkaan haaveita ja tulevaisuuden suunnitelmia. Sinun olisi hyvä löytää syy ahdistuksellesi, ehkä sitten vapautuisivat myös haaveet.
