T
tyttö4kk
Vieras
Tulee hirveän paha mieli kun lukee näitä aloituksia joissa haukutaan tupakoivat odottajat ihan maanrakoon. minä tulin raskaaksi vaikeassa elämäntilanteessa ja olin vaikeasti masentunut. mieheni petti minua suhteen alussa ja suunnittelin itsemurhaa. en sitä onneksi toteuttanut. tupakasta pääsin irti vasta ennen raskauden puoltaväliä. sitä ennen yritin mutta en onnistunut. tuntui että olen kuin huumeriippuvainen. kaupunki vaihtui ja sain ihanan th:n. joka kuunteli, järjesti minulle asiantuntevan lääkärin avuksi ja pääsin myös psykologille. asiat järjestyi kuntoon vähitellen. ilmeisesti suurimman osan mielestä mun ei olisi pitänyt saada lasta ollenkaan ja olen jotenkin paha ihminen? tekisin mitä vaan jos voisin saada nuo ajat takaisin, tekisin monen asian eri tavalla (mm. en salaisi ongelmiani kaikilta enkä jäisi katsomaan pettävää miestä enkä polttaisi). kun täältä lukee näitä juttuja niin tuntuu kuin mitään en voisi tehdä enää hyvin, olen loppuelämäni paska äiti kun tupakoin. kai se sitten on niin äitien mielestä.