Tupakoinnin salailu

Tavatessani mieheni hän poltti tupakkaa säännöllisesti. Itse en voi tupakointia sietää ja meillä oli jonkun verran riitaa asiasta. Kun olimme yrittäneet lasta jonkun aikaa, saimme tietää, että miehen sperma oli huonolaatuista. Mies lopetti tupakoinnin ja sperman laatu koheni ja saimme hoidoilla lapsen. Toista lasta olemme yrittäneet nyt reilun vuoden ja hoidoissa on käyty, mutta ei vaan onnistu. Nyt sain tietää, että mies onkin aloittanut uudestaan tupakanpolton (n. 2-3 kk sitten) ja on polttanut töissä melkein päivittäin. Minun tai lapseni aikana ei polta. Totta kai vedin herneen nenään asiasta ja tunnen itseni petetyksi. Olen koko ajan sinisilmäisesti kuvitellut, että mies ei enää polta ja pistellyt vaikka millaisia hormoneja itseeni, jotta saisimme kaipaamamme toisen lapsen. Tupakointi ei ilmeisesti vielä ole vaikuttanut sperman laatuun, mutta saattaa siis niin tehdä. Lapsettomuuden syy on kuitenkin pääasiassa minussa. Olenko siis ihan kohtuuton kun vedän herneen nenään tästä asiasta ja tunnen, että mies on pettänyt luottamukseni? Tiedän, että jatkossa en voi enää luottaa mieheeni samoin kuin ennen.

 

\

Tavatessani mieheni hän poltti tupakkaa säännöllisesti. Itse en voi tupakointia sietää ja meillä oli jonkun verran riitaa asiasta. Kun olimme yrittäneet lasta jonkun aikaa, saimme tietää, että miehen sperma oli huonolaatuista. Mies lopetti tupakoinnin ja sperman laatu koheni ja saimme hoidoilla lapsen. Toista lasta olemme yrittäneet nyt reilun vuoden ja hoidoissa on käyty, mutta ei vaan onnistu. Nyt sain tietää, että mies onkin aloittanut uudestaan tupakanpolton (n. 2-3 kk sitten) ja on polttanut töissä melkein päivittäin. Minun tai lapseni aikana ei polta. Totta kai vedin herneen nenään asiasta ja tunnen itseni petetyksi. Olen koko ajan sinisilmäisesti kuvitellut, että mies ei enää polta ja pistellyt vaikka millaisia hormoneja itseeni, jotta saisimme kaipaamamme toisen lapsen. Tupakointi ei ilmeisesti vielä ole vaikuttanut sperman laatuun, mutta saattaa siis niin tehdä. Lapsettomuuden syy on kuitenkin pääasiassa minussa. Olenko siis ihan kohtuuton kun vedän herneen nenään tästä asiasta ja tunnen, että mies on pettänyt luottamukseni? Tiedän, että jatkossa en voi enää luottaa mieheeni samoin kuin ennen.

Niin meilläkin. Tavatessamme mies oli ollut 10 vuotta polttamatta. Sen jälkeen aloitteli taas ensin ravintolassa ollessaan kavereiden kanssa ja pikkuhiljaa alkoi polttamaan myös töissä päivittäin. Tätä jatkui toista vuotta ja kaikki muut tuntui asiasta tietävän paitsi minä.
Meillä se ei vaikuttanut raskaaksi tuloon vaan en periaatteesa siedä että minulle tärkeä ihminen tupakoi ja miehelläni on vielä astma kaiken lisäksi.
Asiasta sain tietää kun tupakat löytyi piilosta auton takakontista ja otin asian hänen kanssaan puheeksi. Lupasi lopettaa taas kesälomalla ja olikin muutaman kuukauden ilman... taas alkoi töissä polttelu, huomaan sen siitä että töistä tulleessan välttelee minun lähelle tulemista ja juo heti kahvia ja pesee hampaita. Myös pastilleja kuluu uskomaton määrä.
Taas tuli seuraava loma ja ilman selvisi muutaman kuukauden kunnes paras kaveri pyytää baariin ja taas retkahdus...
Asiasta en ole hänelle maininnut mutta odotan taan seuraavaa kesälomaa ja sen jälkeen yritän keskustella asiasta. Tiedän olevani asian suhteen tiukka mutta lupauksista pidetään kiinni, niin minäkin tein, lupasin laihduttaa 15 kiloa ja sen tein vaikka tuskaa tuotti.
Koskaan ei hän ole lasten eikä minun edessä polttanut, eikä polta. Ärsyttää vain koko ajatus, puhumattakaan terveydellisistä syistä nimenomaan astman takia.

 

Valehtelu on väärin, mutta et voi hyvä ihminen päättää asioita toisen puolesta! Itsepähän pilaa terveytensä... Pidä sinä huoli omista asoista.

 

Tiesit jo seurustelun alussa, että miehesi polttaa.. no ketään kun ei voi pakottaa lopettamaankaan ja se on todella vaikeaa jos on pitkään jo polttanutkin. Toki tuo piilossa vetäminenkin on väärin, mutta mutta..

 

Minusta sinä niuhotat liikaa. Eikö aikuinen ihminen saa itse päättää, mitä tekee? Ei se tupakointi sitä lapsettomuutta aiheuta yksinään, ja tuskin lopettaminen oli ratkaiseva tekijä ensimmäisessäkään yrityksessä.

 

Ymmärrän hyvin sinua. Meilläkin samanlaista. Inhoan yli kaiken tupakanpolttoa ja häiritsee kovasti, kun joku läheinen niin tekee. Onneksi myös meillä niin, ettei perheen läsnäollessa.

 

\

Minusta sinä niuhotat liikaa. Eikö aikuinen ihminen saa itse päättää, mitä tekee? Ei se tupakointi sitä lapsettomuutta aiheuta yksinään, ja tuskin lopettaminen oli ratkaiseva tekijä ensimmäisessäkään yrityksessä.

tätä joillekkin naisille miehet on lapsia tai vauvoja, jota ne sitten kasvattaa. Ei mikään ihme että miehille maistuu rööki ja ryyppy, kun joutuvat tollasta ihme vinettämistä kuuntelemaan. Hankkikoot ap savuttoman kumppanin, niin ei tarvi joka paitaa haistella et onko töissä polteltu tupakkia. :headwall:

 

\

Valehtelu on väärin, mutta et voi hyvä ihminen päättää asioita toisen puolesta! Itsepähän pilaa terveytensä... Pidä sinä huoli omista asoista.

Ööö, eiköhän oma vaimo voi pitää huolen myös miehensä asioista...? :saint:

 

Minä poltin silloin kun tapasin mieheni. Hän ei tupakoinnista pitänyt ja lopetinkin. Nyt kuitenkin välillä baarireissuilla tulee tupruteltua. En tiedä tietääkö mies, välillä kyllä haistaa ja "pitää läksytykset". Olen kuitenkin päättänyt, että silloin kun en ole miehen kanssa baarissa voin muutamat tupakat vetäistä. Eihän se silloin miestäni haittaa, kun ei ole edes mukana.

 

Miten ihmeessä sitä voi kutsua niuhottamiseksi, jos mies polttaa salaa? Siis valehtelee asiasta, koska on luvannut olla polttamatta? Eihän siinä vaimo ole niuho, vaan mies on valehtelija!

Ja asiaan... minullakin mies lupasi lopettaa tupakoinnin. Tehtiin ihan sopimus, että mies sijoittaa tupakoista säästyvät rahat erääseen hänelle tärkeään asiaan. Kannustin, ja olin tyytyväinen, kun oli tämä "porkkanakin".

Toisinaan haisi, mutta aina kielsi polttaneensa. Kerran menin ulos, ja siellä mieheni auton takana oli tupakalla. Salassa niin kuin joku teini. Suutuin kyllä, ja olen todellakin sitä mieltä, että minua huijattiin. Olisi edes ollut rehellinen!
(ja jos jonkun mielestä minä olen niuho, kun haluan voida luottaa mieheeni, niin huh huh. Minulle ainakin luottamus on tärkeää, myös tupakoinnissa!)

 

\

Miten ihmeessä sitä voi kutsua niuhottamiseksi, jos mies polttaa salaa? Siis valehtelee asiasta, koska on luvannut olla polttamatta? Eihän siinä vaimo ole niuho, vaan mies on valehtelija!

Ja asiaan... minullakin mies lupasi lopettaa tupakoinnin. Tehtiin ihan sopimus, että mies sijoittaa tupakoista säästyvät rahat erääseen hänelle tärkeään asiaan. Kannustin, ja olin tyytyväinen, kun oli tämä "porkkanakin".

Toisinaan haisi, mutta aina kielsi polttaneensa. Kerran menin ulos, ja siellä mieheni auton takana oli tupakalla. Salassa niin kuin joku teini. Suutuin kyllä, ja olen todellakin sitä mieltä, että minua huijattiin. Olisi edes ollut rehellinen!
(ja jos jonkun mielestä minä olen niuho, kun haluan voida luottaa mieheeni, niin huh huh. Minulle ainakin luottamus on tärkeää, myös tupakoinnissa!)

Olen kanssasi samaa mieltä. En ole ollut vastaavassa tilanteessa mutta en voisi todellakaan sietää sitä että mies tupakoisi minulta salaa! Kyllä noin tärkeä asia kuuluu myös vaimolle.
Mutta he jotka väittävät muuta ovat varmaan itse tupakoitisjoita ja vähättelevät aina tupakoinnin terveysriskejä.
Kuten oma siskoni, on tupakoinut yli 30 vuotta. Aamu alkaa puolen tunnin yskänpuuskalla ennenkuin saa edes äänensä kulkemaan. Mutta ei kuulemma johdu tupakasta vaan on ollut niin viileää... hyi hitto!

 

\

\

Valehtelu on väärin, mutta et voi hyvä ihminen päättää asioita toisen puolesta! Itsepähän pilaa terveytensä... Pidä sinä huoli omista asoista.

Ööö, eiköhän oma vaimo voi pitää huolen myös miehensä asioista...? :saint:

No tuskin se oma vaimo sentään miehen asioita käy päättämään miehen puolesta, vai mitä? :saint:

 

Siis onkohan se tupakointi syy lapsettomuuteen? Taidan vähän niuhottaa turhasta.
Mielestäni on ihan hölmöä ihmetellä, miksi mies tupakoi salaa. Pakkohan sitä on salassa tehdä kuin teinipojat, kun ankara akka ei anna polttaa reilusti parvekkeella tai terassilla. En ymmärrä ollenkaan tuollaisia miesten määrääjiä. Onkose tosiaan noin vaikeaa antaa miehen polttaa vaikkapa kolmesti päivässä kotipihalla????? Nauraahan miehellesi jo kaveritkin, kun pitää aikuisenakin leikkiä teinipoikaa.

 

Jos teillä parisuhteet on niin hyvällä mallilla, että teette ongelman niin tyhjänpäiväisestä asiasta kuin tupakanpoltto, niin OLKAA ONNELLISIA, teillä on hyvät miehet.

Haluaakohan se mies muuten sitä toista lasta, jos polttaa vaikka tietää että se voi vaikuttaa spermaan. Vai vaikuttaako se sitten kuitenkaan niin ratkaisevasti?

 

Äidilteihän sitä tupakan polttoa yleensä salaillaan, koska ei haluta että äiti suuttuu. Mitä se kertoo pariskunnasta, jos ns. tasavertainen kumppani tuntee tarvetta salailla?
Toista ei voi muuttaa, ainoastaan itseään.
Minä en polta ja tupakointi on minusta ärsyttävää, mutta en valista kumppaniani tai ystäviäni tupakoinnista, koska he ovat aikuisia ihmisiä ja tietävät itsekin mitä tekevät. Haluan hyväksyä ihmiset sellaisenaan, eikä sitä tapahdu, jos he joutuvat salailemaan.

Voisiko olla, että jos hyväksyisitkin miehesi paheen, niin mies haluaisikin ihan itse lopettaa sen. Lopettaa itsensä takia, ei SINUN takia?

 

\

Äidilteihän sitä tupakan polttoa yleensä salaillaan, koska ei haluta että äiti suuttuu. Mitä se kertoo pariskunnasta, jos ns. tasavertainen kumppani tuntee tarvetta salailla?
Toista ei voi muuttaa, ainoastaan itseään.
Minä en polta ja tupakointi on minusta ärsyttävää, mutta en valista kumppaniani tai ystäviäni tupakoinnista, koska he ovat aikuisia ihmisiä ja tietävät itsekin mitä tekevät. Haluan hyväksyä ihmiset sellaisenaan, eikä sitä tapahdu, jos he joutuvat salailemaan.

Voisiko olla, että jos hyväksyisitkin miehesi paheen, niin mies haluaisikin ihan itse lopettaa sen. Lopettaa itsensä takia, ei SINUN takia?

Tämä tietysti on pääosin totta, mutta olen seurannut tätä ketjua mielenkiinnolla, koska tää on tuttu aihe itselleki. Eri asia jos mies olis polttanut silloin kun tavattiin, minulle tupakointi on hyvin vahva tunnekysymys (rakas pappani kuoli keuhkosyöpään) eikä pelkästään järkijuttu, joten en ikinä olisi alkanut seurusteleen saati mennyt naimisiin, jos mieheni olisi polttanut. Myös hän ei silloin tupakointia voinut sietää, tämä oli yksi meidän yhteinen "arvomme". Siksi koen mieheni pettäneen minut, kun opetteli "kapakkapolttajaksi" - jopa niin että riippuvuus syntyi, vaikka heti alkuun toin asian esille, että tämä loukkaa minua vahvasti henkilökohtaisesti.

Tarkoitan sanoa, että tilanne on vähän eri, jos toinen tupakoi alunalkaen. Mutta omalla kohdallani että tämä tulee vuosikausia avioliiton kestettyä ja tiedän, ettei mieheni olisi voinut hyväksyä jos minä olisin toiminut samoin.
Eli vaikkei kyse ole uskottomuudesta siinä missä se normaalisti merkitään, niin kyllä minä koen itseni "petetyksi" - meidän yhteisiä arvoja on rikottu ja etenkin kun mieheni tiesi alusta alkaen, että tää on mulle "ei järjen asia". :/

 

edelliselle kirjoittajalle:
"meidän yhteisiä arvoja on rikottu ja etenkin kun mieheni tiesi alusta alkaen, että tää on mulle "ei järjen asia"."
Ymmärrän toki sinun kantasi ja tunteesi asiassa! Tottakai ihminen tuntee itsensä loukatuksi, jos tuntuu että toinen toimii vastoin toiveita. Varsinkin kun te olette molemmat olleet vakaasti tupakointia vastaan!

Elämän kuluessa ihmisillä saattaa muuttua mielipiteet, ajatukset ja arvot, ehkä miehesi ei vain enää pidä tupakoimattomuutta niin suuressa arvossa kuin sinä. Siinähän se parisuhteen kamaluus/ihanuus piileekin, kun pitäis yrittää hyväksyä ihminen muutostenkin jälkeen. Kun ihminen muuttuu, ei toista voi pitääkään itsestään selvyytenä, vaikka se siinä vieressä on vuosikausia nyhjännyt.

Ehkä miehelläsi on jokin vaihe tai muutos menossa ja siihen kuuluu kapinoinnin eleenä tupakointi

Tai sitten kirjoittelen ihan puuta heinää...

 

Totta on, että jokainen aikuinen päättää itse asioistaan, mukaan lukien tupakointi.

Mutta valehtelu on aina väärin toista kohtaan, on asiassa kyse mistä tahansa. Jos mies valehtelee vaimolleen tupakoinnista, niin miksi täällä ensimmäisenä syytetään vaimoa siitä, että hän on liian ankara akka miehelleen ja mies siksi polttaa salaa. Miksei kukaan sano, että mies on lapsellinen ja "munaton", kun ei hänessä ole miestä sanomaan vaimolleen, että polttaa...

Toinen juttu on se, että kun mennään yhteen, päätetään elää yhdessä, sovitellaan kaksi elämää ja elämäntyyliä yhteen. Jos alusta asti on selvää, että toiselle tai vaikka molemmille savuttomuus on tärkeä asia, ei mielipiteiden muuttuminen todellakaan voi jäädä sen edelleen savuttoman ongelmaksi! Voihan asiaa ajatella vaikkapa alkoholin kautta... Jos alussa tehdään selväksi, että raittius on se elämäntapa, jolla halutaan elää, ei myöhemmin aloitettu salaa ryypiskely taatusti hyvältä tunnu... Tai ihan mikä vain asia, mikä nyt kenellekin tärkeä valinta on...

Ei kukaan ulkopuolinen muu voi sanoa, että tupakointi on pikku juttu ja että sen kieltäminen on niuhottamista... Kyse on yhteisistä sopimuksista ja niiden rikkomisesta, siinä kuin vaikkapa pettäminenkin. Jos aiemmin tehdyt sopimukset ahdistavalta, on syytä aukaista suunsa ja ilmaista muuttunut mielipiteensä, eikä satuttaa toista salailemalla ja valehtelemalla.

Ja on olemassa sekin pointti, että joku ei tahdo lastensa katselevan väkivaltaohjelmia, tai televisiota ylipäänsä. Joku ei halua lastensa pelaavan tietokoneella. Joku tahtoo lastensa kasvavan mahdollisimman puhtaalla ruualla, tai käyttävän mahdollisimman vähän lisäaineita. Joku ei tahdo lastensa edes näkevän alkoholin käyttöä tai tupakointia. Tai ei tahdo "hankkia" lapsia sellaisen ihmisen kanssa, joka näitä käyttää... Jokaisella on omata arvonsa, ja oikeus omiin valintoihinsa, eikä kukaan voi väittää omiaan toista paremmiksi. Ei kukaan meistä. :\|
Niinpä, jos mies/vaimo tietää, että toisen arvoihin kuuluu joku asia, on sen rikkominen todella suuri loukkaus... On se itse asia sitten kuinka pieni tai naurettava tahansa.

:hug:

 

\

edelliselle kirjoittajalle:
"meidän yhteisiä arvoja on rikottu ja etenkin kun mieheni tiesi alusta alkaen, että tää on mulle "ei järjen asia"."
Ymmärrän toki sinun kantasi ja tunteesi asiassa! Tottakai ihminen tuntee itsensä loukatuksi, jos tuntuu että toinen toimii vastoin toiveita. Varsinkin kun te olette molemmat olleet vakaasti tupakointia vastaan!

Elämän kuluessa ihmisillä saattaa muuttua mielipiteet, ajatukset ja arvot, ehkä miehesi ei vain enää pidä tupakoimattomuutta niin suuressa arvossa kuin sinä. Siinähän se parisuhteen kamaluus/ihanuus piileekin, kun pitäis yrittää hyväksyä ihminen muutostenkin jälkeen. Kun ihminen muuttuu, ei toista voi pitääkään itsestään selvyytenä, vaikka se siinä vieressä on vuosikausia nyhjännyt.

Ehkä miehelläsi on jokin vaihe tai muutos menossa ja siihen kuuluu kapinoinnin eleenä tupakointi

Tai sitten kirjoittelen ihan puuta heinää...

Niin, kyllä mä enemmän näen kuten Henna tuossa alla sanoi. Tuolla hyväksymisperiaatteella ajatellen, mihin asti se arvojen muutos sitten pitää hyväksyä. Että toinen huomaakin, että on "vapaan suhteen" kannattaja? Pitäisikö sekin hyväksyä, että toinen ilmoittaisi että kyllä minäkin uskoin ennen yksiavioisuuteen, mutta enää en. Tunnepuolen juttuhan siinäkin on kyseessä, eihän se suoraan minua "vahingoita".
Minulle tuo arvon muutos oli tunnetasolla hyvin samanlainen kuin pettäminen. Kovin montaa asiaa en ole pitänyt tällaisina "kynnyskysymyksinä", siks väkisinkin tulee tunne, että miksi toisen pitää juuri niitä ruveta ehdoin tahdoin "opettelemaan" tietäen, kuinka paljon sillä minua loukkaa.

 

\

Tuolla hyväksymisperiaatteella ajatellen, mihin asti se arvojen muutos sitten pitää hyväksyä.

En ilmeisesti saa nyt omaa pointtiani täysin ymmärretyksi...
En missään nimessä tarkoita, että pitäis hiljaisesti hyväksyä ja myönnellä vaan, jos toinen alkaa toimia tavalla, joka ei itseä miellytä!! Ja mistä minä tiedän, vaikka ap:n mies olisikin munaton surkimus, joka ei uskalla puhua totta. Se mies ei nyt tänne kirjoittanut tilanteesta, joten vastaan sille, joka kirjoitti. Ja vastaan vain sillä kokemuksella, mikä mulla on omasta tilanteesta. Eli yksi kokemus ja mielipide miljardien joukossa

Miten sen nyt osaisin sanoa... Pitää vain hyväksyä, että ainoa kehen pystyy vaikuttamaan, on minä itse, ei kukaan muu! Ja jos parisuhteessa arvot ei kohtaa tai ei enää pysty yksinkertaisesti hyväksymään toista, eikö silloin pitäisi (yrittää) hyväksyä tilanne ja miettiä miten siitä jatkaa. Jatkaako yksin vai yhdessä yrittämistä.

Helppohan se on muille jaella neuvoja itselläkin asiassa opettelemista. Mutta, mitä vaikeammalta asia tuntuu, sen enemmän siitä voi oppia.

 

Tupakointi on riippuvuutta nikotiinista. Se ei ole vain paha tapa. Tupakointi on seurausta siitä, ettei ihminen kestä nikotiinin vieroitusoireita.

Niihin ei auta puolison anelu, kiristys eikä mikään. Tupakoijan on haluttava ITSE lopettaa polttaminen.

Ja tupakoija ei polta, koska haluaa ärsyttää tai olla "uhmis" toiselle.

 

\

Tupakointi on riippuvuutta nikotiinista. Se ei ole vain paha tapa. Tupakointi on seurausta siitä, ettei ihminen kestä nikotiinin vieroitusoireita.

Niihin ei auta puolison anelu, kiristys eikä mikään. Tupakoijan on haluttava ITSE lopettaa polttaminen.

Ja tupakoija ei polta, koska haluaa ärsyttää tai olla "uhmis" toiselle.

Alkuperäisen mies oli jo riippuvainen ja silloin ymmärrän, että vaikea on siitä loukkaantua. Mutta siinä tapauksessa kun meillä, jos parisuhdetta on eletty vuosikausia ilman moista riippuvuutta, niin tupakoinnin aloittaminen on vähintäänkin tietoinen ratkaisu. Kenties halu myös uhmata toista?

 

\

Ja tupakoija ei polta, koska haluaa ärsyttää tai olla "uhmis" toiselle.

Oma mieheni myönsi jälkeenpäin tehneensä juurikin näin. Siis polttaneensa uhmallaan, kun meillä oli parisuhteessa vaikea tilanne...