Tuosta perheväkivallasta..

[keppälerttu]

Jos sitten taas kaikki muistais seuraavan kerran kun puhuvat siitä naapurin yh äidistä, joka jättäytyi yhksi kun ei viitsinyt nähdä vaivaa sen suhteensa eteen, ja erosi heti pienien vastoinkäymisien takia, et todellisuus voikin olla jotain ihan muuta.

Suomessa perheväkivalta on TODELLA yleistä, ja valitettavasti se on asia josta monikaan ei uskalla/halua/osaa/pysty puhumaan, ei silloin kun se on ajankohtaista, eikä vielä vuosienkaan päästä.

Tuollaisessa suhteessa kun elää, ne pienet hetket jolloin voi olla normaali, eli kun olet sen ystävän luona, turvassa, on arvokkaita ja harvinaisia, ja silloin sitä vaan haluaa unohtaa sen paskan mitä kotona saa kokea, ja kynnys sille asian kertomiselle nousee..koska sitä tajuaa, et jos mä nyt tuolle parhaalle ystävälleni tämän kerron, niin nämäkin pienet hetket olla normaali, ovat ohi, koska silloin alkaa asioiden läpikäyminen ja sen ystävän painostus siihen pois lähtöön.

Se on omituinen maailma missä silloin elää, ja sitä ei voi näin jälkikäteen itsekkään ymmärtää, kuinka siihen silloin alistui, ja mistä sen rohkeuden sitten lähtöön loppujen lopuksi sai.

 

[Alma Puunaula]

Jos sitten taas kaikki muistais seuraavan kerran kun puhuvat siitä naapurin yh äidistä, joka jättäytyi yhksi kun ei viitsinyt nähdä vaivaa sen suhteensa eteen, ja erosi heti pienien vastoinkäymisien takia, et todellisuus voikin olla jotain ihan muuta.

Suomessa perheväkivalta on TODELLA yleistä, ja valitettavasti se on asia josta monikaan ei uskalla/halua/osaa/pysty puhumaan, ei silloin kun se on ajankohtaista, eikä vielä vuosienkaan päästä.

Tuollaisessa suhteessa kun elää, ne pienet hetket jolloin voi olla normaali, eli kun olet sen ystävän luona, turvassa, on arvokkaita ja harvinaisia, ja silloin sitä vaan haluaa unohtaa sen paskan mitä kotona saa kokea, ja kynnys sille asian kertomiselle nousee..koska sitä tajuaa, et jos mä nyt tuolle parhaalle ystävälleni tämän kerron, niin nämäkin pienet hetket olla normaali, ovat ohi, koska silloin alkaa asioiden läpikäyminen ja sen ystävän painostus siihen pois lähtöön.

Se on omituinen maailma missä silloin elää, ja sitä ei voi näin jälkikäteen itsekkään ymmärtää, kuinka siihen silloin alistui, ja mistä sen rohkeuden sitten lähtöön loppujen lopuksi sai.

Mista sa sen sait?

Mita ystavan sun mielesta pitaisi tehda, jos kuulee ystavansa kumppanin olevan vakivaltainen?

 

[keppälerttu]

Ikävä kyllä se ystävä ei välttämättä pysty tekemään mitään :/
Painostus eroon on viimeinen mitä kannattaa tehdä, tukena ja lohtuna oleminen auttaa enemmän.Toki sen ystävän voi yrittää saada tajuamaan et on arvokkaampi ja ansaitsee parempaa..

Itse varmaankin tajusin siinä vaiheessa kun tunteet oli kuolleet ja kuopattu, pelkkä inho enää jäljellä..

 

[keppälerttu]

Ja lisään sen verran, et se, mitä EI AINAKAAN pidä kenenkään tehdä, on sen uhrin syyllistäminen, haukkuminen, solvaaminen, lapsien menettämisellä uhkailu eli toisin sanoen lyödyn lyöminen uudestaan ja uudestaan.

Varmastikkaan ei ketään tuollaiset asiat auta, paitsi ehkä sitä ihmistä joka tietää miten tulisi toimia, olematta koskaan ollut siinä tilanteessa itse.

 

[Keittiönoita]

Asiaa puhut :flower:

 

[keppälerttu]

Nostanpa vielä..

 

[Alma Puunaula]

Mista sen rohkeuden lahtemiseen tollasessa tilanteessa saisi? Varsinkin, jos kokee itsensa "osasyylliseksi", esim nalkuttamisen takia?

 

[Leija]

Ikävä kyllä se ystävä ei välttämättä pysty tekemään mitään :/
Painostus eroon on viimeinen mitä kannattaa tehdä, tukena ja lohtuna oleminen auttaa enemmän.Toki sen ystävän voi yrittää saada tajuamaan et on arvokkaampi ja ansaitsee parempaa..

Itse varmaankin tajusin siinä vaiheessa kun tunteet oli kuolleet ja kuopattu, pelkkä inho enää jäljellä..

Mutta sitten kun päätös on tehty, pienissä käytännön asioissa voi olla suureksi avuksi. Esim muuton yhteydessä ystäväni tilasi minulle edullisen auton ja veljensä siihen kuljettajaksi.

 

[keppälerttu]

Mista sen rohkeuden lahtemiseen tollasessa tilanteessa saisi? Varsinkin, jos kokee itsensa "osasyylliseksi", esim nalkuttamisen takia?

Sehän siinä onkin pahinta, kun sitä oikeesti uskoo et itsessä se vika on, eikä tajua et näin ei ole..ja tuo toinen ketju on elävä esimerkki siitä, et uhria syyllistetään joka puolelta lisää.Jos sulle moni ihminen sanoo et sähän oot ihan paska niin totta kai sitä sit uskoo siihen itsekkin, ja mikäs paskalle olis parempi ku saada vielä pariin kertaan turpiinsa :/

 

[keppälerttu]

Ikävä kyllä se ystävä ei välttämättä pysty tekemään mitään :/
Painostus eroon on viimeinen mitä kannattaa tehdä, tukena ja lohtuna oleminen auttaa enemmän.Toki sen ystävän voi yrittää saada tajuamaan et on arvokkaampi ja ansaitsee parempaa..

Itse varmaankin tajusin siinä vaiheessa kun tunteet oli kuolleet ja kuopattu, pelkkä inho enää jäljellä..

Mutta sitten kun päätös on tehty, pienissä käytännön asioissa voi olla suureksi avuksi. Esim muuton yhteydessä ystäväni tilasi minulle edullisen auton ja veljensä siihen kuljettajaksi.

juu, ja sit kun siitä asiasta vihdoin on valmis puhumaan, niin sitten kuuntelee, tukee ja ymmärtää..

 

[Alma Puunaula]

Eli sellaista "jata se sika"-painostustako ei kaipaa kuulla? Onko sellaisesta hyotya?

Mita jos se hakattu kaveri etsii niita syita itsestaan, mita pitaisi sanoa/tehda?

 

[varsa]

Ei se lastensuojelu paha oo, jos äitikin jo sairas!!!!!!!!!!!! Lastensuojelu tarjoo myös äidille apua esim. turvakodin jne kautta!!!! Monesti perheväkivalta perhees molemmil vanhemmil enempi ja vähempi hoitamatonta masennusta ja muita mielensairauksii ja kyllä on enempi välittämistä se, että ilmoittaa lastensuojeluun, ku jättää ilmoittamatta! lastensuojelun kautta voi myös vanhemmille saada apua ja jos vanhemmat eivät siihen suostu, niin lapset pääsevät turvaan tukiperheeseen, ku joutuvat jäädä perhe helvettiin!!!!!!!!

 

[Karussa]

Täysin samoilla linjoilla ollaan keppälerttu! Ihmeen helppoa on joidenkin neuvoa toisia vaikkei itse oo koskaan samaa kokenut...

 

[keppälerttu]

Eli sellaista "jata se sika"-painostustako ei kaipaa kuulla? Onko sellaisesta hyotya?

Mita jos se hakattu kaveri etsii niita syita itsestaan, mita pitaisi sanoa/tehda?

se on vaikea sanoa mitkä ne oikeat sanat olis, ja kuinka pitäis toimia..tietenkään ei saa olla niinkuin ei olis tietoinen asiasta, ennemmin kuitenkin sanoo sille ystävälle, et mä tässä oon vähän katsellut et teillä ei nyt ole kaikki kunnossa, ja jos haluat asiasta puhua, niin olen valmis kuuntelemaan tai jotain, kun et menee sanomaan, et ootsä ihan hullu, kun annat sen äijän sua hakata, nt mennään hakee sun kamat ja soitetaan poliisille tms, koska silloin se ystävä voi mennä ihan lukkoon, ja yhteyden pito loppuu siihen..
ja silloin sillä uhrilla ei ole enää edes sitä yhtä henkireikää joka sillä aiemmin oli.

mut, jokainen toki reagoi tilanteisiin erilailla, pitää vaan yrittää kokeilla mikä sille omalle ystävälle on se oikea tapa olla tukena, hylkääminen on ainakin se pahin vaihtoehto, ja se viimeinen niitti..