Tuosta adoptio/aborttiketjusta tuli mieleen, onko ketään joka olisi antanut vammaisen lapsensa adoptoitavaksi?

[kiinnostaisi]

Itse olen ollut kauhean pelokas lapsen vammaisuutta kohtaan, nyt yhden lapsen menettäneenä uskon että jos kuulisin odottavani sairasta lasta, olisi ajatukseni erilaiset..

Onko täällä ketään joka olisi antanut vammaisen lapsensa adoptoitavaksi, millaisesta vammasta oli kysymys, kuinka selvisit?

Tai ylipäänsä ketään joka olisi antanut lapsensa adoptoitavaksi.. kokemuksia kiitos.. en halua kritisoida, mielenkiinnosta vain kyselen

 

[kotiäiti]

Mä olen antanut terveen lapsen adoptoitavaksi.

 

[ap]

Miltä se tuntui, millaiset tuntemukset sen jälkeen, tuliko myöhemmin katumusta tms..

 

[v]

Haluaako joku adoptoida vammaisen lapsen?

 

[kotiäiti]

No ei kauhean hyvältä ja sit kun annoin vanhempana sen lapsen adoptioon niin se kaipaa biovanhempiaan eli en suosittele.

 

[ap]

No ei kauhean hyvältä ja sit kun annoin vanhempana sen lapsen adoptioon niin se kaipaa biovanhempiaan eli en suosittele.

Miksi vanhempana?

Niin no ei kai se ole adoptoitavaksi antamisen edellytys että on perhe katsottuna valmiiksi lapselle.. sehän ei ole biol.äidin tehtävä, vaan kunnan.

 

[kotiäiti]

Elämäntilanne oli sellainen että ajattelin adóption olevan paras ratkaisu.

 

[kevalapsen äiti]

Itse olen myös tätä miettinyt, että kun monet sanoo, että ei hänestä olisi vammaisen lapsen äidiksi niin, kuinkahan moni siihen kuitenkaan päätyy jos lapsi todetaan vammaiseksi? Itse tunnen useita perheitä joissa vammainen lapsi ja kukaan ei ole sitä mahdollisuutta miettinyt.