Lukaisin ihania vauvahuuruisia tekstejä tuosta kesämassuista.Tuli ihan olo,että voi kunpa minunkin marrasmasu jo syntyisi 
Niin oli käsinkosketeltava se vauva-aika teksteistänne. Varsinkin nuo esikoisen saaneet palautti mieleen seitsemän vuotta sitten elokuun,kun esikoiseni syntyi.Se on niin ihanaa aikaa,JA NIIN LYHYT aika se vauva-aika.Vaikka sillä hetkellä väymyksineen ja itkuineen se tuntuu ikuisuudelta ja haluaa tehdä kaikkensa,että vauva söisi ja nukkuisi säännöllisesti ja oppisi nopeasti ihmisten tavat.
Jonkun tekstin luettuani oli pakko kirjoittaa,mutta en viitsinyt tunkeutua teidän kesämassujen ketjuun,joten tänne tein uuden aloituksen.
Joku yritti muutaman viikon ikäistä lasta nukahtamaan itekseen tutin kanssa omaan sänkyynsä.En tuomitse ollenkaan,mutta valaisen,että noin pieni vauva (vielä kahteen kuukauteen asti) tuntee,että vain ruokaa ja ruokaa saamalla tästä maailmasta voi selvitä.Ja vielä senkin jälkeen kun sitä ruokaa on saatu,niin vielä varmistetaan,että saanhan varmasti sitä ruokaa,etten vain kuole pois...Tämä ajatus on sen ruotsalaisen Anna Wahlgrenin lapsikirjasta.Ja minusta siinä on järkeä ja sen olen testannut omilla kolmella lapsellani.Että joka huutoon tissi suuhun.lapsi syö jos sillä on nälkä.Ja vauva oppii nukahtamaan omaan sänkyynsä muutaman kuukauden ikäisenä ihan hyvin vaikka olet sitä tissiä 3-4 ekaa kuukautta tunkenutkin joka itkulla suuhunsa.TOSIN opit kyllä tunnistamaan milloin vauva EI halua oikeasti tissiä.Ja oikeasti vauvan vatsan ja suoliston pitää myös antaa levätä pari tuntia ruokailujen väleissä,mutta en silti antaisi noin pienen huutaa kahta tuntia,vaan silti kokeilisin,että jos se silti huolisi tisua. Ethän rintaruokinnassa voi aina tietää,että paljon se sieltä viimeksi sai.
Minulla ei ole kokemusta keskosten ruokinnasta,tiedän vain,että silloin on eri systeemit kokonaan ja samoin ei ole keltasuudesta kokemusta,mutta nää vinkkini annan ihan täysaikasille tavisvauvoille.
MINÄ olen sitä mieltä (sun ei tartte olla) että vauva-ajan ruokinnat on äidin homma,JOS haluaa rintaruokintaa henkeen ja vereen toteuttaa.Pullo silloin tällöin ei varmasti haittaa rytmejä,varsinkin jos sinulla on pakottava meno,että et ehdi millään ruoka-ajalle.Itse olen näissä tapauksissa jopa antanut korviketta (tai isi on antanut)En ole enää kahdella viimeisellä jaksanut lypsää pulloihin. Mutta yösyötöt olen hoitanut kaikki itse,koska pullosyöttö on aikaa vievää,ja heräisin joka tapauksessa siihen,kun isi painuisi yöllä maidon lämmitykseen,en näe siinä järkeä.Ja yösyötöt olen "unikouluttanut" puolen vuoden iässä pois.Ja vauvantahtoisella yösyötöllä olen taannut sen että maitoa on tullut,eikä korviketta ole tarvinnut kellekään.
Äitini opetti esikoista imettäessäni,että juo lasi vettä ennen imetystä,lasi jälkeen,sillä nestettä riittää vauvalle ja sulle.Tosin esikoisella tein tätä yölläkin ja juoksin sitten vessassakin varmaan 6 kertaa yössä.
Mutta oikeasti,en halua painostaa,mutta imetys on niin lyhyt aika,että antaudu siihen muutama kuukausi antaumuksella.Jaksat sen ja muistelet niitä aikoja sitten haikeudella kun lapsi on isompi.Aattele vain sinä ja vauva siinä hetkessä.Siis ihan kyynel valuu kun ajattelenkin sitä pientä viikon vanhaa nyytykkää siinä mun rinnalla....
Saa laittaa yv:tä jos haluaa ja en pahastu kommenteista.Tää on vaan mun kanta
Tsemppiä tuoreet äidit :flower: :hug:
Niin oli käsinkosketeltava se vauva-aika teksteistänne. Varsinkin nuo esikoisen saaneet palautti mieleen seitsemän vuotta sitten elokuun,kun esikoiseni syntyi.Se on niin ihanaa aikaa,JA NIIN LYHYT aika se vauva-aika.Vaikka sillä hetkellä väymyksineen ja itkuineen se tuntuu ikuisuudelta ja haluaa tehdä kaikkensa,että vauva söisi ja nukkuisi säännöllisesti ja oppisi nopeasti ihmisten tavat.
Jonkun tekstin luettuani oli pakko kirjoittaa,mutta en viitsinyt tunkeutua teidän kesämassujen ketjuun,joten tänne tein uuden aloituksen.
Joku yritti muutaman viikon ikäistä lasta nukahtamaan itekseen tutin kanssa omaan sänkyynsä.En tuomitse ollenkaan,mutta valaisen,että noin pieni vauva (vielä kahteen kuukauteen asti) tuntee,että vain ruokaa ja ruokaa saamalla tästä maailmasta voi selvitä.Ja vielä senkin jälkeen kun sitä ruokaa on saatu,niin vielä varmistetaan,että saanhan varmasti sitä ruokaa,etten vain kuole pois...Tämä ajatus on sen ruotsalaisen Anna Wahlgrenin lapsikirjasta.Ja minusta siinä on järkeä ja sen olen testannut omilla kolmella lapsellani.Että joka huutoon tissi suuhun.lapsi syö jos sillä on nälkä.Ja vauva oppii nukahtamaan omaan sänkyynsä muutaman kuukauden ikäisenä ihan hyvin vaikka olet sitä tissiä 3-4 ekaa kuukautta tunkenutkin joka itkulla suuhunsa.TOSIN opit kyllä tunnistamaan milloin vauva EI halua oikeasti tissiä.Ja oikeasti vauvan vatsan ja suoliston pitää myös antaa levätä pari tuntia ruokailujen väleissä,mutta en silti antaisi noin pienen huutaa kahta tuntia,vaan silti kokeilisin,että jos se silti huolisi tisua. Ethän rintaruokinnassa voi aina tietää,että paljon se sieltä viimeksi sai.
Minulla ei ole kokemusta keskosten ruokinnasta,tiedän vain,että silloin on eri systeemit kokonaan ja samoin ei ole keltasuudesta kokemusta,mutta nää vinkkini annan ihan täysaikasille tavisvauvoille.
MINÄ olen sitä mieltä (sun ei tartte olla) että vauva-ajan ruokinnat on äidin homma,JOS haluaa rintaruokintaa henkeen ja vereen toteuttaa.Pullo silloin tällöin ei varmasti haittaa rytmejä,varsinkin jos sinulla on pakottava meno,että et ehdi millään ruoka-ajalle.Itse olen näissä tapauksissa jopa antanut korviketta (tai isi on antanut)En ole enää kahdella viimeisellä jaksanut lypsää pulloihin. Mutta yösyötöt olen hoitanut kaikki itse,koska pullosyöttö on aikaa vievää,ja heräisin joka tapauksessa siihen,kun isi painuisi yöllä maidon lämmitykseen,en näe siinä järkeä.Ja yösyötöt olen "unikouluttanut" puolen vuoden iässä pois.Ja vauvantahtoisella yösyötöllä olen taannut sen että maitoa on tullut,eikä korviketta ole tarvinnut kellekään.
Äitini opetti esikoista imettäessäni,että juo lasi vettä ennen imetystä,lasi jälkeen,sillä nestettä riittää vauvalle ja sulle.Tosin esikoisella tein tätä yölläkin ja juoksin sitten vessassakin varmaan 6 kertaa yössä.
Mutta oikeasti,en halua painostaa,mutta imetys on niin lyhyt aika,että antaudu siihen muutama kuukausi antaumuksella.Jaksat sen ja muistelet niitä aikoja sitten haikeudella kun lapsi on isompi.Aattele vain sinä ja vauva siinä hetkessä.Siis ihan kyynel valuu kun ajattelenkin sitä pientä viikon vanhaa nyytykkää siinä mun rinnalla....
Saa laittaa yv:tä jos haluaa ja en pahastu kommenteista.Tää on vaan mun kanta
Tsemppiä tuoreet äidit :flower: :hug:
