Tuore suhde - hysteerinen ex

[Tyhmä(kö) ?]

Tapasimme loppuvuodesta, kaikki oli niin ihanasti ja hyvin, oli ihana tutustua, ihastua, viettää aikaa yhdessä.....ja sitten tuli ex-vaimo kuvioihin.

En nyt oikein tiedä, miten tähän asiaan pitäisi suhtautua.
Molempien meidän eroista on jo aikaa, hänellä hieman vähemmän.

Ex-vaimo ei ilmeisesti sittenkään ole toipunut erosta, koska kuultuaan miehellä olevan uusi nainen, hän "sekosi" ja mies huolehtivana ihmisenä on käynyt hänen kanssaan asiaa läpi, selittänyt, että hänellä on uusi suhde ja elämän on jatkuttava ja näin on hänen osaltaan käynyt.
Siis nainen romahti, masentui ja ainoa, joka pystyy nyt auttamaan, saamaan jaloilleen, lohduttamaan on ex-mies.

Muttamutta....välitän miehestä, kyllä. OIen ymmärtäväinen jne. En ole mustasukkainen exästä, tiedän ettei ole syytä, tunteet miehen puolelta ovat enimmäkseen sääliviä häntä kohtaan.

Meidän ihana alkuhuumamme loppui kuin seinään ja mietin, että olenko ihan tyhmä, kun edes viitsin harkita jatkamista tai jatkamisen yrittämistä?
Välitänkö hänestä niin paljon, että jaksan odottaa ja katsoa, kun exää paijataan ymmärtämään, että eron jälkeen toisella oikeasti on oma elämä.

Onko tämä ex-vaimolta ehkä jokin "yritys" tai jotain sellaista? Tiedän, että sellaista mahdollisuutta ei ole, että suhde lämpiäisi uudelleen, asia on käsitelty siltä osin.

Voi Luoja, en olisi uskonut joutuvani tällaiseen tilanteeseen, kun häneen ihastuin!

Onko tämä nyt kovinkin huono enne "meidän suhteelle"?!

En haluaisi painostaa, enkä myöskään lopettaa suhdettamme ainakaan vielä tämän takia.
En katso myöskään olevani mitenkään velvollinen tai oikeutettu antamaan käskyjä tai neuvoja, miten tämä asia hänen pitäisi hoitaa. Hänhän on aikuinen mies, luulisi itse tietävän, miten selvittää tämän. Joitakin pieniä mielipiteitä olen sanonut ja hän on ottanut ne auliisti vastaan.
JOS suhteemme olisi kestänyt kauemmin tai tämä tilanne kauemmin, olisi ehkä palanut käämit tuohon naiseen ja puuttuisin asiaan.
Tai noh...tottakai olen aivan raivona moiselle sekopäälle ja luulen että hänestä aiheutuu vielä ongelma jos toinenkin, mutta sehän jää sitten nähtäväksi..

 

[mies1]

Et sanonut paljonko miehen erosta on aikaa. Vaikuttaa siltä, että mies ei ole käsitellyt eroaan ja vielä vähemmän ex. Ero on ollut vaikea ex:lle ja kun sinä tulit kuvioihin, niin vasta sitten ero muuttui todelliseksi. Ehkä on harvinaisempaa, että erossa ei masennuta ja mennä shokkiin, siis ex käyttäytyy aika luonnollisesti, mutta vasta nyt. Onko hän haaveissaan elänyt vielä liitossa.
Miehesi toimiminen ex:lle terapeuttina on arveluttavaa ja sinulta vaaditaan kyllä paljon, että tuota siedät. Ei heillä mitään suhdetta tarvitse olla, eikä tulla, mutta kuten sanoit se taisi viedä tunteen pois teidän suhteestanne.
Vaiikea kuvio ja hyvä kysymys on, että kauanko ex-puolisoa pitää hoitaa?

 

[jätä mies]

exvaimon reaktio on tavallinen mutta miehen outo. Lähteä nyt hyysäämään exää ja jättää ihanaalkuhuumane kesken! MIETI

 

[Valitettavasti]

ihastuksesi valitsi vaikeassa tilanteessa exän, ei sinua. Todennäköisesti niin tulee tapahtumaan myös jatkossa. Kestätkö sen?

Miehesi on jollain tavalla edelleen exän otteessa. Hänen tehtävänsä on tämä side katkaista, sinä et voi tehdä mitään. Minkä vuoksi hän tuntee velvollisuudekseen mennä apuun, syyllisyyttä vai kiintymystä edelleen vai mitä ihmettä?

Sinuna miettisin tarkkaan, kannattaako jatkaa. Jäät jo alkutaipaleella toiseksi.
Jos nyt vaatimalla vaadit katkaisemaan suhteen, sekin tulee kääntymään sinua vastaan. Mies saattaa pitää yhteyttä tietämättäsi tai jos naiselle vaikka tapahtuisi jotain, saat syyt niskoillesi.

 

[kypsät ihmiset....]

ihastuksesi valitsi vaikeassa tilanteessa exän, ei sinua. Todennäköisesti niin tulee tapahtumaan myös jatkossa. Kestätkö sen?

Miehesi on jollain tavalla edelleen exän otteessa. Hänen tehtävänsä on tämä side katkaista, sinä et voi tehdä mitään. Minkä vuoksi hän tuntee velvollisuudekseen mennä apuun, syyllisyyttä vai kiintymystä edelleen vai mitä ihmettä?

Sinuna miettisin tarkkaan, kannattaako jatkaa. Jäät jo alkutaipaleella toiseksi.
Jos nyt vaatimalla vaadit katkaisemaan suhteen, sekin tulee kääntymään sinua vastaan. Mies saattaa pitää yhteyttä tietämättäsi tai jos naiselle vaikka tapahtuisi jotain, saat syyt niskoillesi.

Suosittelen ap:ta lukemaan uusimmasta OHO-lehdestä Teemu Rinteen kirjoittaman jutun ex-aviovaimostaan. Hannele Lauri poseeraa etukannessa "Otin suhteessamme aikalisän".

Miten ihanaa olisikaan antaa haastattelu lehteen ex-aviomiehelle. Pohtia nykyisen suhteen ongelmia.

 

[kokemusta on..]

heti vaan eri teille. Miehen sydän kuuluu exälle, eli tulevalle.. eli ainoalle oikealle.

 

[Tyhmä(kö) ?]

No en ajatellut lyödä hanskoja tiskiin ihan heti. Katson nyt, mihin suuntaan tilanne kehittyy.

Meillä on takana todella syviin vesiin menneitä keskusteluja miehen kanssa ja molemmat olemme kokeneet elämässä rankkoja juttuja. Vaikka suhteemme ei vielä ole kestänyt kauaakaan, aion ottaa riskin ja tutkailla hetken tilannetta ja katsoa mitä tästä tulee. Tiedän, että hän arvostaa minun rauhallisuuttani ja kykyä katsoa asioita ulkopuolelta ennen hötkyilyjä. En kuitenkaan aio antaa kenenkään käyttää sitä hyväksi.

Olen sellainen ihminen, etten helposti luovuta ja pystyn olemaan tässäkin (tiettyyn pisteeseen saakka) toisen tukena.
Mutta jos tilanne ryhtyy näyttämään siltä, että minun on parasta väistyä, teen niin sitten.
Ymmärrän kyllä toisaalta exänkin reaktion, itsekin olin melko sekaisin oman eroni jälkeen, en tosin tarvinnut siitä selviämiseen ex-mieheni apua, joten se on kyllä aika erikoinen kuvio.

Onhan tämä sekava juttu, huh. Mutta tutkitaan ennekuin hutkitaan ja jos ei muuta niin sitten uutta putkeen

Taidan todella olla hivenen hullu.

 

[tosiasia]

Samaa mieltä, anna miehen olla. Hänen ei olisi pitänyt mennä rauhoittelemaan exäänsä. Oma kokemukseni on, että tämmöiset miehet sitten rauhoittelevat oikein kunnolla ja loppujen lopuksi jäävät sille tielle. Kysymys tässä ei ole sinun luovuttamisestasi. Eikä myöskään hulluudesta.

Kuten itse sanoit, kuka hakisi omalta exältään apua, jos exällä on toinen ja kuka ex lähtisi oitis auttamaan, jollei tilanteessa olisi yhä jotain muutakin.

 

[ymmärrys]

Samaa mieltä kuin muutkin että loppu tulos taitaa kuitenkin olla että mies palaa exän luo. Jostakin syystä mies kokee sinut enemmän ymmärtäjäksi ja annat anteeksi - exä ei.
Minulla oli vuosia sitten suhde tietämättäni vielä ukkomieheen, sinkkuna eleiltiin mm. eri osoitteet virallisesti - silti se koti oli kulemma exällä.
Joka tapauksessa kävi niin että miehen ollessa minun luonani tiivisti exä vetäisi pillerit naamaan, ulos parkkipaikalle lyyhistmään että varmasti löydetään - ja loppu tulos naisen suku haukkui että aivovamman kehittyminen oli miehen syy. Minusta nainen oli ennen tätä jo maanis debressiivinen raivotar, jo ennen tätä nk. "aivovamman mahdollisuutta".Ja
tämän jälkeen nainen on kulemma sairastanut MS ja ties mitä masennuksia. Mies ei tule koskaan pääsemään naisesta eroon muuta kuin kuollessaan.
Jätä nämä miehet ajoissa selvittämään pöytä puhtaaksi. Tai tee 4v turhaa työtä uudelle suhteelle josta ei kuitenkaan tule mitään. Tämä on tietysti vain yksi tarina tässä Suomen maassa.

 

[mahdollisuuksia on]

Tietämättä ja tuntematta miestäsi ja hänen eksäänsä, niin sanoisin, että teet ihan oikein, kun tutkailet tilannetta, muttet vielä heitä hanskoja tiskiin. Onhan se helppo täällä näiden muidenkin vastaajien vain laukoa totuuksia asioista ja neuvoa tekemään sitä ja tätä. Heille ilmeisesti noita potentiaalisia elämänkumppaneita ja ihastuksia tulee päivittäin vastaan, joten ei kande ongelmien ilmaantuessa yrittää niistä selvitä, vaan vaihtaa vain uuteen. Joopajoo.

Mielestäni on hienoa, että mies jaksaa olla eksän tukena, mutta muista, että johonkin se raja on vedettävä. Sinä olet kuitenkin se tärkeämpi tällä hetkellä kuin hänen entinen naisystävänsä. Aikuisen ihmisen on tultava omin avuin toimeen eikä ripustaudututtava entisiin.

Tsemppiä! Noita ripustautuvia eksiä nimittäin löytyy yllättävän paljon. Jos toinen osapuoli (mies) sattuu olemaan vielä kitti ja ymmärtäväinen ihminen, niin tällaiset käyttävät hyvin helposti tilannetta hyväkseen. Tsemppiä!

 

[jup!!]

Mä oon kyllä siinä mieles samaa mieltä et kyllä se mies olis saanu olla menemättä, mut jos on sellanen mies joka välittää toisista ihmisistä ja ei halua kenellekkään pahaa oloa (siis sellasiaki miehiä löytyy)
Siis suosittelen et AP kattoo ny vaan rauhas mut ole valmis tosiaan siihen et eksästä voi tulla nykyinen.
No mulla on kyllä vähä samanlainen tilanne, ei ny sillee et eksä olis saanu jotain kohtausta mut sillee et mies menee heti ku jotain eksä pyytää tekeen ni mies menee tekeen ja paljolti oon huomannu et lapsen kautta on tullu näitä juttuja.
mä en oo jaksanu tohon kommentoida mitenkään vaan ajatellu et jos mies menee takas eksän luo ni ei ollu tosiaan mun mies sit.
Olen kai vanhentunu ja viisastunu matkan varrella, tietysti asiaa auttaa myös se et mies aina ilmottaa et on menos ja tekemäs sitä sun tätä eksälle ja mieheltä löytyy mullekkin ihan tarpeeks aikaa..

 

[Vakkeri]

Ihan sama peli meilläkin kun aloimme seurustella. Nainen oli jättänyt itse miehen ja lapset ja lähtenyt salarakkaansa mukaan. Mutta auta armias kun mieskin löysi uuden, ja kävi selväksi että oli kyseessä vakava suhde. Helvetti pääsi valloilleen, ja sitä itkemistä, raivoamista, uhkailua ja manipulointia kesti melkein pari vuotta. Jatkuisi varmaan vieläkin jos mieheni olisi nössömpi luonne ja jos itse olisin hiljaa sietänyt jatkuvaa asioihimme puuttumista.

Uskon että monet masentuvat eron jälkeen mutta terapeutin tehtävät eivät kuulu ex-puolisolle vaan ihan ulkopuoliselle terapeutille. Jossain vaiheessa sinun ja miehesi on jämäköidyttävä ja pantava loppu eksän manipuloinnille jos ette halua että uusi suhde lopahtaa alkuunsa. Sehän tässä nimenomaan on tuon eksän perimmäinen tavoite.

 

[kaikki me olemme jonkun ex]

Tämä kommenttini ap:lle tulee suoraan sydämestä, sillä olen itsekin eronneena miettinyt tätä paljon.

Useimmat täällä arvelivat heti pahinta. Miksi? Eikö voisi ajatella, että oi miten mahtavan miehen olet löytänyt: Hänestä löytyy niin paljon tunnetta ja ymmärrystä, että hän huolehtii hajalle menneestä exästään, vaikka ex käyttäytyy hysteerisesti ja miehen "virallinen velvollisuus" on jo päättynyt. Eikö kuka tahansa meistä haluaisi juuri tuollaisen ystävän?

Jos on niin kuin sanoit, että miehen puolelta heidän suhteensa on ohi, tuo ei ole kilpailu! SINÄ olet nykyisyyttä ja tulevaisuutta, ex menneisyyttä. Ei mies valitse teidän välillänne: Hän on jo valinnut jättävänsä exän taakseen ja ihastunut sinuun!

Minusta on jotenkin kummallista, että joidenkin mielestä kaikkien tunteiden pitäisi loppua, kun suhde loppuu. Miehellä ja tällä exällä on yhteinen menneisyys kaikkine hyvine ja huonoine hetkineen - miksi mies ei saisi tuntea huolta, jos ex heittäytyy hysteeriseksi. Sanomasi mukaan hän hyvinkin järkevästi yrittää saada tätä exää takaisin raiteilleen ja ymmärtämään, että hänellä on uusi suhde - sinä. Kuulostaa varsin ihanalta mieheltä tuo SINUN miehesi.

Totta kai saat olla huolissasi ja kertoa miehellekin varovasti tunteistasi. Älä kuitenkaan "vaadi miestä tilille" tai "pistä valitsemaan". Minä ainakin olen sanonut omalle exälleni, että jos uppoavasta laivasta pitäisi pelastaa vain jompi kumpi: joko exä tai nykyinen tuore suhteeni, totta kai pelastaisin sen, kenen kanssa minulla on yli kymmenen vuoden ystävyys takana. Silti se ei tarkoita, että haluaisin takaisin SUHTEEN hänen kanssaan, en missään nimessä. Mutta ainakaan minun sydämeni kantaa mukanaan myös hänet, yhteisten vuosien, hyvien hetkien ja koko ystävyyden vuoksi.

Voi olla, että tällä exällä on manipulointi mielessä. Luultavasti on. Mutta jos tämä mies, johon olet ihastunut, on sinun arvoisesi, mies näkee sen itsekin eikä anna sen vaikuttaa sinun ja hänen väleihin

Jos tunnet paljon tätä miestä kohtaan, älä luovuta! Nimimerkkiisi vastaten mielestäni et ole tyhmä ja tämä ei ole huono enne suhteelle. Tämä kertoo, että miehellä on sydän paikallaan.

(tähän loppuun voisi laittaa, että terveisin nimimerkki ikuinen optimisti

 

[Tinni]

Minusta ei ole välttämättä hyvä että mies käy jatkuvasti rauhoittelemassa exää. Se kuulostaa päällisin puolin kiltiltä ja huolehtivalta, mutta se on pitemmän päälle karhunpalvelus joka estää ex-vaimoa lopullisesti kohtaamasta ja käsittelemästä eroa. Naiselle tulee riippuvuus siitä että mies jatkuvasti toimii terapeuttina ja se antaa myös turhaa toivoa siitä että jospa suhde vielä jatkuisikin, koska kyllähän se välittää koska noin usein käy katsomassa. Itse olen kokenut monta eroa ja kokemus on opettanut että on kaikille parempi että jos kerran erotaan niin erotaan kunnolla ja käsitellään se eron tuska loppuun.

Toinen asia on tietysti se mitä tämä pitkittäminen merkitsee miehen uudelle suhteelle. Jos mies ei aika nopeasti tiedosta missä mennään ja irroittaudu tahdikkaasti, uusi suhde alkaa takkuilla ja uusi rakas alkaa epäillä ettei hän ole yhtä tärkeä kuin entinen. Tässähän on jo käynyt juuri niin. Kyllä aikuisen miehen tulee osata asettaa erotessaan rajat exän suhteen. Se ei tarkoita että välit pitäisi laittaa poikki, mutta nykyisen kumppanin on oltava se tärkeämpi. Miksi se entinen edes olisi entinen, jos hän olisi tärkeämpi.

 

[nainen 30+]

Jaa a. hieman riippuu tilanteesta. Ei toisesta huolehtiminen ole välttämättä paha asia, oikeastaan kallistun hieman siihen linjalle, että hyväsydämminen tyyppi on. Miltei sanoisin, että jatka suhdetta. Kyllä se exä siitä kuvioista jää ajan kanssa pois. Muutaman viikon/kuukauden päästä on ihan eri sävelet, usko vain.

Toki liika on aina liikaa, eikä kannata omaa suhdettasi exälle uhrata. Älä luovu omasta suhteestasi exän takia. Äläkä anna exän viedä teidän suhteeltanne aikaa. Mutta muista, että rajansa kaikella. Eli liiallisuuksiin ei kannata nurisematta katsoa "kolmiodraamoja". teidän parisuhteenne on kysymykessä.

Itse tosin olen yhteydessä exääni jos ei viikottain niin kuukausittain edelleen. Molemmilla on uudet kuviot jne. Ja vaikka suhteemme päättyi yli kolme vuotta sitten. Tuo yhteydenpitomme ei ole keneltäkään pois. Emmekä uusille kumppaneille tuota yhteydenpitoa mitenkään mainosta jos emme salaakkaan. Mutta liika on liikaa. Ajan kanssa varmasti asiat lutviutuu. Jos on lutviutuakseen.

 

[Jaa-aa]

Miksi ette hoivaisi sitä exää yhdessä, jos hän on apua vailla?
Mene ensi kerralla mukaan, vei voileipiä mukanasi, keitä teetä ja ole ystävällinen.

Eikö kaksi ystävää ole parempi kuin yksi ja samalla näet omin silmin, minkälainen se suhde on.

 

[Tilitii]

Miksi ette hoivaisi sitä exää yhdessä, jos hän on apua vailla?
Mene ensi kerralla mukaan, vei voileipiä mukanasi, keitä teetä ja ole ystävällinen.

Eikö kaksi ystävää ole parempi kuin yksi ja samalla näet omin silmin, minkälainen se suhde on.

Heh heh, erinomainen neuvo. Mukaan vaan seuraavalle terapointireissulle! Veikkaanpa että saattaisi tulla eksälle ihmeparantuminen vain muutaman visiitin jälkeen.

 

[tosiasia]

Ehkäpä tämän miehen tulisi ajatella myös nykyistä kumppaniaan, miten hän voi ja reagoi moiseen lohdutteluun. Ei tämä mies nyt mitenkään ihana ole, itse en ainakaan tuollaista haluaisi. Laittakaapa itsenne exän asemaan. Kuinka moni teistä haluaa lohtua exältä, jos hän on alkanut seurustella jonkun muun kanssa? minä en koskaan, vaikka joskus on ollutkin vaikeaa. On erittäin epänormaalia hakea sitä turvaa exältä ja turvaa nimenomaan exän oman menettelyn vuoksi.

 

[luulaa]

Usein auttaa näkemään asioita selkeämmin, kun yrittää asettua toimijan kenkiin. Eli mieti ap, millaisessa tilanteessa SINÄ olisit valmis toimimaan kuin mies on toiminut nyt. Millaisia tunteita ja ajatuksia sinulta vaadittaisiin, että lähtisit exääsi lohduttamaan nykyisestä "huumastasi". Tietysti pitää punnita myös ex-suhteen laatu, jotta ymmärtäisi paremmin toisen lähtökohdat. Samoin voisi tosiaan kuvitella itsensä myös tuon exän asemaan. Millaisessa tilanteessa ja tunnemyrskyssä tuntisi tarvetta turvautua exään?

Itse aika ehdottomana ihmisenä en jaksaisi odotella jos mies lohduttelisi exäänsä. Vaikka en suhteen lämpenemistä pelkäisikään. Minusta vain olisi sietämätöntä, että minun pitäisi kärsiä siitä, että miehen mennyt elämä on epätasapainossa. Ehkä olen itsekäs ja kypsymätön sitten, mutta en suostuisi exän tunnekuohujen jälkimaininkeihin kelluskelemaan saati miehen huomion jäännöseriin.

 

[papa68]

ihastuksesi valitsi vaikeassa tilanteessa exän, ei sinua. Todennäköisesti niin tulee tapahtumaan myös jatkossa. Kestätkö sen?

Maailma ei välttämättä ole aivan noin mustavalkoinen.

Minulle oli outoa kun mun ex vaimo alkoi samalla tavalla kiukuttelemaan uudesta naisystävästäni. Oltiin erottu 1,5 vuotta aiemmin. Hän alkoi kiristää lapsilla. Väitti, että lapsia ahdistaa minun ystäväni. Juttelin asiasta lasten kanssa, he vakuuttivat ettei heillä ole asiassa oikeastaan mitään mielipidettä. He olivat tavanneet naiseni ja ihan hyvin tulivat juttuun.

Meni puoli vuotta ja lapset ei enää halunneetkaan tulla luokseni kun nainen oli siellä. Kysyin syytä, lapset ei osanneet kertoa. Muutenkin exäni juoksutti minua aiempaa enemmän kaikissa lasten jutuissa, koulun vanhempainilloissa ja lasten harrastuksissa. Oltiin naisystäväni kanssa käyty toisen pojan jalkapallomatseja katsomassa ja nyt poika sanoi ettei halua naista sinne. Kysyin sitten pojalta mistä tämä johtuu, poika sanoi että äiti ei halua.

Muutama kuukausi oli vaikeaa. Naisystäväni ei enää tuntunut uskovan minuun ja meihin. Kysyin exältä miten hän kuvittelee että voisin seurustella normaalisti naisen kanssa jos hän kieltäytyy hoitamasta omaa osuuttaan lasten menoista ja minä en enää saa ottaa naisystävääni mukaan? Exän vastaus: mitäs otit sellasen huoran itelles, asiat korjaantuu kun heivaan hänet.

Otin lapset pieneen puhutteluun ja kerroin erinäisiä elämän tosiasioita. Muun muassa, ettei äiti voi kieltää heiltä minun tapaamistani, eikä äiti aseta siihen mitään rajoja, eikä äiti määräile ketä saan tavata ja ketä en. Lapset pelkäsivät äitiä! Vanhempi lapsi on melkoisen oma-aloitteinen ja yllättävä ollut aina. Hän kertoi jutelleensa koulunsa terveydenhoitajan kanssa (minulla ei omana kouluaikana olis tullut mieleenkään!), sitten rohkaistui, asiaa mietittyään sanoi äidille suorat sanat, että aikoo käydä isän luona kuten ennenkin ja vaikka muuttaa jos ei muuten onnistu. Poika oli 12 ja tiesi että hänellä on sananvaltaa asiassa.

Niin tahti muuttui. Nuorempi seurasi vanhempaa aluksi aristellen mutta kun mitään maailmanploppua ei tullutkaan ja heidän äitikin sitten rauhottui, asiat muuttui parhain päin. Minun piti ensin ymmärtää tilanne ja sen jälkeen tehdä sille tarvittavat toimenpiteet. Aluksi en ymmärtänyt. Ehkä aloittajan mies ei myöskään ymmärrä, tai ei uskalla. Jos erosta on vain vähän aikaa, entiset rutiinit voivat tuntua itsestänä selviltä, ja henkistä eroa ei ole tapahtunut. Mies voi myös tuntea syyllisyyttä jos erossa on vähänkään ollut hänen osuuttaan tai jos ex vaimo on saanut hänet uskomaan niin.

Juttele miehen kanssa tilanteesta. Ehkä hän on heikko eikä uskalla tehdä mitään. Sinun pitää sitten miettiä jaksatko rakastaa häntä sellaisena vai tulisiko elämästänne ahdistavaa. Kukaan mies ei ole täydellinen, mutta on eri asia kestääkö ne ominaisuudet joista miehessä ei pidä. Voi olla myös että mies ei koskaan voi kokonaan erota exästään. Se on kuitenkin hänen elämänsä.

Toivotan jaksamisia ja ymmärtämystä!

 

[Laita mies lukemaan]

.. nämä vastaukset, varsinkin tuo edelläoleva papan hyvä juttu. Ehkä sitten lamppu syttyy lopulta siihenkin vinttiin.

 

[teette]

lapsia, jos ette pysty pariutumaan edes 18 vuodeksi, jolloin ihmispentu on ns. aikuinen? Kyllähän te sen tiesitte jo tehdessänne lapsia, että näin on. Lapsihan toivoo aina, että vanhemmat olisivat yhdessä. Pettikö aikuisten harkintakyky? Nyt maksatte seurauksista ... myös lapset.

 

[sama täällä]

meillä oli pari vuotta sitten niin samanlainen tilanne, eikä mies tajunnut exän käytöksessä olevan mitään outoa. vasta rautalangasta väännettyäni mieheni tajusi, että jotain on pielessä. exä pompotti miestäni mennen tullen, soitteli ja keksi kaikenlaisia hulluuksia. tiettyyn pisteeseen asti katsoin sitä sivusta, sitten tuli mitta täyteen ja sanoi, että minä lähden, jos asia ei tästä muutu. vasta siinä vaiheessa mies tajusi tilanteen, myönsi, että onhan se exä käyttäytynyt hieman oudosti siitä asti kun me alettiin tapailemaan ja exän puhelut lisääntyneet. mieheni jousti äärimmäisyyksiin asti ja se näkyi. todellakin vasta siinä vaiheessa, kun kerroin lähteväni, en uhkaillut, sanoin vaan että ei tästä tule mitään, jos edellisestä suhteesta ei pysty irroittautumaan neutraalille tasolle. se olikin ratkaisu kaikkeen, mies pisti pillit pussiin ja exän hyysääminen loppui. heidänkin suhde on nyt palautunut normaalille tasolle, pitävät silloin tällöin yhteyttä, mutta riippuvuussuhde on nyt katkaistu. miehesi ei todennäköisesti tajua, että exä manipuloi häntä, ei munkaan mies tajunnut, vaikka kaikki muut näki asian selvästi. side pitkään suhteeseen on vahva, eikä sitä tarvitsekään ikinä unohtaa, toisesta saa välittää hamaan hautaan asti.

tsemppiä sulle, kato tilannetta niin kauan kun jaksat, mutta epäilen että miehesi ei tule itse laittamaan tilanteeseen stoppia.

 

[mies1]

papa68 on fiksu poika. Ei voi aina olettaa, että 12v lapsi ymmärtää hoitaa omaa asiaansa. Lapset ovat lojaaleja ja usein ovat painostuksen alla. Vanhemmalla on pelko lapsensa menettämisestä ja aika raju tilanne tulee silloin, kun lapsi omasta tahdostaan muuttaa pois.
Vanhemmat toimivat usein erittäin tyhmästi manipuloidessaan lapsia ja haukkuessaan ex:ää. Lapsi ei ymmärrä vanhempien riitaa, eikä halua sitä. Mutta jos toinen vanhemmista käyttäytyy oudosti, lapset tajuavat myös sen ja varsinkin jos saavat tukea omille ajatuksilleen luotettavalta taholta. On lapsen etu, että häntä ei käytetä aseena. Uskon, että narsistinen vanhempi voi jopa onnistua pitämään lapsen pihdeissään.

Tavoiteltava tilanne olisi, että lapselle puhuttaisiin toisesta vanhemmasta kunnioittavasti, mutta siihen eivät kaikki pysty huonolta itsetunnoltaan. Sitten jos vielä entinen puolisokin on ex:n manipuloitavana, niin siinähän on sitten lapsia.

 

[mama2]

Kuka manipuloi ja ketä, siinäpä monesti pulma erotilanteissa. Hyvin harva aikuinenkaan pystyy olemaan niin neuraali tunteissaan, ettei antaisi manipuloinnille mahdollisuutta.

Voihan olla, ettei vedätystä edes huomaa itse eikä ympäristökään. papa68 kertoi hyvin kokemuksesta, miten helposti lapset ovat manipuloitavissa. He uskovat, mitä lähivanhempi tai vanhemmista vahvempi heille sanoo. Ja koska kaikki tieto syntyy pienistä palasista, ja voi mennä yli lapsen ymmärryksen, hei voivat toimia ulkopuolisen ohjaamina tai omista rikkinäisitä tunteistaan.

Tärkeintä lapsille kuitenkin on, että heillä on molemmat vanhemmat ja mahdollisuus yhdessäoloon ilma tarvetta miellyttää kumpaakaan vanhempaa tai näiden kumppaneita. Lienee aika tavallista, että _miellyttämisen halu_ erotilanteissa alkaa määrätä kaikkea tekemistä niin lasten kuin vanhempienkin osalta. Syntyy miellyttämisen kilpa, josta puuttuu kaikki aitous. Ristiriitaa ja pettymyksiä ei saa kukaan ilmaista, koska siitä on haittaa aina jollelulle monista osapuolista. Se yleensä tuomitaan epävakaudeksi ja nähdään vain toisten elämisen ja suhteiden hankaloittamisena. Kuten tässäkin apn tapauksessa on tilanne kuvattu.

Tosiasiassa mielikuva onnellisista ihmisistä ja iloisista uusperheistä on aika kaukaa haettua. Mutta näennäisesti se on tietenkin mahdollista, jos panostetaan vain toimintaan ja tekemiseen sekä pystytään unohtamaan ja syrjäyttämään tunteet. Yhtälailla uudelta kumppanilta siis edellytetään kykyä omien tunteiden syrjäyttämiseen. Olisi oltava enemmän kuin aikuinen, vaikka lapsi sisimmässä kaipaisi kuinka sitä mies-/naisystävän huomiota joka hetki.