Tuon pojan kans ei voi tehdä mitään.

[hermoraunio]

Missään ei voi käydä, ei edes ruokakaupassa, koska raivostuu niihin kärryihin ja huutaa ja yrittää kivuta pois koko ajan.
Puhettakaan että kävis jossain kirppiksellä tai vaatekaupassa tai huonekalukaupassa. Ei suostu pitämään kädestä kiinni, jos päästää irti niin lähtee huitelemaan mihin haluaa, ei siis tosiaankaan kulje perässä.
Tänään oltiin mustikassa, tai siis yritettiin olla, mutta sielläkin juoksi vaan koko ajan autolle eikä innostunut yhtään metsässä kävelystä. Hiekkalaatikko eikä keinut kiinnosta leikkipuistossa.
Poika on 1,5 v.
Mitä te touhuatte tuon ikäisten kanssa päivisin?

 

[halipupu harmaana]

Kyllä meillä tuon ikäiset on olleet mielellään leikkipuistossa ja metsässä. Ruokakaupassa käynnit onnistu parhaiten kun lapsi istu omissa rattaissa kahlittuna valjaisiin ja pankkejakin tuli kierreltyä (asuntolainahakemuksia) kun lapsella oli herkkupurkki mukana.

 

[Merengue]

Tuon ikäiset taitaa olla juuri tuonlaisia. Lähinnä niiden henkeä vartioidaan. Ei kait kannata mitään suurempia yrittää pojan kanssa. Ulkoilua ilman tavoitteita ainakin voi tehdä. Aidattu puisto voisi olla helpotus touhuun.
Rannalla tuon ikäiset viihtyy myös hyvin. Pulikointia, vähän hiekalla leikkimistä yms.

 

["Minä"]

Tuon ikäiset taitaa olla juuri tuonlaisia. Lähinnä niiden henkeä vartioidaan. Ei kait kannata mitään suurempia yrittää pojan kanssa. Ulkoilua ilman tavoitteita ainakin voi tehdä. Aidattu puisto voisi olla helpotus touhuun.
Rannalla tuon ikäiset viihtyy myös hyvin. Pulikointia, vähän hiekalla leikkimistä yms.

Näin juuri! Vasta vähän isomman kanssa voi alkaa opettelemaan käyttäytymistä erilaisissa paikoissa. Meillä vähän alle 3 v. alkaa vasta ymmärtämään, että kaupassa pitää olla aloillaan niissä kärryissä ja tavarat pitää maksaa, ennenkun niitä avataan jne. Ei noin pieneltä voi kauheasti odottaa, pahin uhmaikäkin täytyy käydä läpi ennen käytöstapojen oppimista

 

[trip]

Aidatussa puistossa tai metsässä rämmittiin. Tai muuten sellaisessa paikassa, ettei ollut vaaraa autoista ja sai vain kävellä, kävellä ja kävellä. Nyt kun lapsi on reilu 2 v kiinnostaa jo hieman hiekkalaatikko sun muut missä on hetken paikoillaan. Jos oikeasti piti mennä jonnekin (mitä vältettiin viimeiseen asti) niin rusinoita ym. avuksi niin sai asioita toimitettua.

 

[creme_b]

Joo, tuttua huttua. Meidän 2-vee poika on just tollanen. Jos on rattaissa, aloittaa huudon välittömästi, kun astutaan kaupan ovesta sisään. Jos on kävellen, juoksentelee minne sattuu. Jos otan ostoskärrin, ei kelpaa muu kuin autokärri ja sieltäkin karataan jossain vaiheessa ja temppuillaan puoliksi ulkopuolella...

Jaa mitä me sitten tehdään? Ollaan käyty kirjastossa, täällä on kiva leikkihuone lastenkirjaosastolla, siellä saa mellastaakin. Uimahalli on myös loistava, meidän poitsu nauttii läträämisestä ja tykkää jo uida itsekin vähän syvemmässä altaassa kellukkeilla. On muuten takuuvarma väsyttämiskeino tuo. Puistot (aidattuna joo!) on kivoja ja eilen just käytiin kotieläinpihassa. Siellä oli niin paljon jännää nähtävää, ettei muistanut edes uhmata ja käveli kiltisti - mitä nyt traktoreita sun muita vempeleitä piti kokeilla.

 

["vieras"]

Kai toikin on niin monesta asiasta kiinni, puolen vuoden päästä voi olla jo helpompaa esim. puistossa olemisen kanssa.

Meillä on molemmat lapset alkaneet haluta pois kärryistä ennen kahta vuotta ja silloin on alettu opettelemaan myös kaupassa olemista. Koko ajan piti muistuttaa pysymään lähellä, mutta hyvin meni kun saivat auttaa ostosten kärryyn laitossa jne. 1-1.5v kohdalla juttelin jotain, että huomio pysyi muualla, 'missäs lamppu on, missä leipä, laita pussi kärryyn' jne.

Nuorempi lapsi lopetti rattaiden käytön tasan 2-vuotiaana, käveli reippaasti joka paikkaan, joskaan ei koskaan mitään 5km käveltykään. Tosi vaikeaa lasta oli enää rattaisiin tunkea siinä vaiheessa kun into ja jaksaminen kävelyyn löytyi. Rattaisiin/ kärryihin olen pistänyt jos eivät esim. osanneet olla juoksematta kaupassa. Hyvin on mennyt jakeluun kun välillä on joutunut rattaisiin huutamaan.

 

["heh"]

[QUOTE="Minä";24411979]Näin juuri! Vasta vähän isomman kanssa voi alkaa opettelemaan käyttäytymistä erilaisissa paikoissa. [/QUOTE]

No kyllä niitä käytöstapoja on syytä opettaa alusta alkaen eikä odottaa jotain maagista 3 vuoden ikää ja olettaa että se oppi alkaa upota päähän kuin taikaiskusta. Onhan se noin pienellä jatkuvaa toistoa ja jankuttamista mutta ei silti pidä antaa lapsen riekkua niinkuin huvittaa. Me suunnilleen tuonikäisen kanssa treenattiin välillä niin että mentiin kauppaan ihan ajan kanssa ja niin ettei ollut pakko ostaa mitään. Sitten annoin lapsen kävellä itsekseen ja jos alkoi hölmöillä niin sitten kädestä kiinni. Melko nopsaan se pienikin oppii missä menee vanhempien sietämyksen raja.

 

["vieras"]

[QUOTE="heh";24412205]No kyllä niitä käytöstapoja on syytä opettaa alusta alkaen eikä odottaa jotain maagista 3 vuoden ikää ja olettaa että se oppi alkaa upota päähän kuin taikaiskusta. Onhan se noin pienellä jatkuvaa toistoa ja jankuttamista mutta ei silti pidä antaa lapsen riekkua niinkuin huvittaa. Me suunnilleen tuonikäisen kanssa treenattiin välillä niin että mentiin kauppaan ihan ajan kanssa ja niin ettei ollut pakko ostaa mitään. Sitten annoin lapsen kävellä itsekseen ja jos alkoi hölmöillä niin sitten kädestä kiinni. Melko nopsaan se pienikin oppii missä menee vanhempien sietämyksen raja.[/QUOTE]

Komppaan.

Tämä juuri on nykyään pielessä kasvatuksessa, oletetaaan ettei pieni lapsi tajua tai opi kuitenkaan mitään. Minusta käytöstapojen opettelu alkaa heti sylivauvaiän jälkeen, varmaan yleisimmin ensin ruokapöydässä ja siitä laajennetaan muihin alueisiin kuten liikkumiseen. Ei tartte 3-4-vuotiaana karkailla ja riehua ympäriinsä kun on jo 2-vuotiaana vaadittu käytöstapoja. Jokainen tajuaa, ettei se pieneltä lapselta ihan heti onnistu vaan vaatii monia, monia toistoja. Kovapäiden kanssa satoja.

Mutta siitä se lähtee, pieni lapsi on älykäs ja häneltä saa ja pitää vaatia asioita. En ole ikinä tajunnut miksi esim. 1-3-vuotiaat saavat juosta ja kiljua ravintolassa tai kaupassa.

 

[kauppalopo]

autokärryt ovat kyllä ihan vaan niille lapsille jotka ovat rauhallisia kuin lapaset. Eli vähänkin aktiivinen lapsi pitää pistää siellä kaupassa töihin: etsimään ruokatavaroita, kantamaan pusseja, auttamaan vanhempia. Ja tämän opiskeluun menee muutama kuukausi aikaa, ja aika paljon hermoja. Lopputuloksena on kolmevuotias joka tietää kauppakäyntien säännöt, ja tietää omat tehtävänsä ja paikkansa ja rajansa. Tai näin ainakin meidän superaktiivinen poika tekee.

 

[tytönjapoikienmamma]

autokärryt ovat kyllä ihan vaan niille lapsille jotka ovat rauhallisia kuin lapaset. Eli vähänkin aktiivinen lapsi pitää pistää siellä kaupassa töihin: etsimään ruokatavaroita, kantamaan pusseja, auttamaan vanhempia. Ja tämän opiskeluun menee muutama kuukausi aikaa, ja aika paljon hermoja. Lopputuloksena on kolmevuotias joka tietää kauppakäyntien säännöt, ja tietää omat tehtävänsä ja paikkansa ja rajansa. Tai näin ainakin meidän superaktiivinen poika tekee.

Juuri näin. Mulla nyt tässä viimenen taaperomme 2,5v ja kauppakäynnit sujuu tiukassa ohjauksessa, kärryjä työnnetään, vihannesvaakaa painellaan, ostoksia koriin ja kassalle, kärryt oikeaan paikkaan. Hölmöilyä en sitten kattele yhtään, siitä seuraa heti laitto istumaan kärryihin ja siinä sitten istutaan lopun kauppareissua. Tähän on turvauduttu tosi harvoin, kerran aikoja sitten ainakin, kun nappasi mansikan suuhunsa myyjän pöydältä tuosta vaan

 

[tuo menee ohi, lupaan!]

Ostaisin sellaisen valjasrepun. Olisipa niitä ollut jo silloin 5 vuotta sitten kun minä olisin tarvinnut!!!!!!!

 

[leijona76]

Tekemistä 1,5v kanssa...uimista se rakasti, samaten metsäreissuja, ulkoilua, leikkipuistoja....marjamettässä selvittiin nii että kerättiin sankoon marjoja ja poika sen kanssa istumaan. Mätti marjaa suuhun sen aikaa ku kerättiin omia satseja ja sitten ehtikin mennä ihmettelemässä kaikkea. Kaupassa oli istumassa kärrissä ja kaduilla jne valjaissa koska vauhti oli kova eikä korvia vielä ollenkaan kuten tossaiässä yleensäkään. Iän myötä on oppinut tapoja ja olemaan kaupassa kävellen jne...Mut ei helpolla oo päästy.

 

[leijona76]

autokärryt ovat kyllä ihan vaan niille lapsille jotka ovat rauhallisia kuin lapaset. Eli vähänkin aktiivinen lapsi pitää pistää siellä kaupassa töihin: etsimään ruokatavaroita, kantamaan pusseja, auttamaan vanhempia. Ja tämän opiskeluun menee muutama kuukausi aikaa, ja aika paljon hermoja. Lopputuloksena on kolmevuotias joka tietää kauppakäyntien säännöt, ja tietää omat tehtävänsä ja paikkansa ja rajansa. Tai näin ainakin meidän superaktiivinen poika tekee.

totta. 3v pysyy autossa vain väsyneenä kun ei jaksa kävellä. Muuten otettava mukaan ostoksiin ja selvät säännöt mitä seuraa jollei osaa olla ihmisiksi. Tykkää kyllä osallistua ostosten tekoon ja ehdottelee mitä ostetaan sekä valitsee annetuista vaihtoehdoista.