Tuntuuko muista "tyhjältä"??

[danko]

Tuntuu liian usein jotenkin tyhjältä, ei niinkään että mikään ei tuntuisi miltään. Vaan että kun tutustuu uuteen ihmiseen, alku menee loistavasti - kumpikin on innoissaan. Mutta sitten toinen osapuoli, on se mies tai naispuolinen kaveri alkaa etääntymään, aivan kuin olisin tehnyt jotain.
Ja tuntuu että en pysty antamaan itsestäni mitään, pidemmän päälle avautumaan ihmisille. Tyhjä kuori jonne sisälle on kerätty asioita ja kun ne on paljastettu, ei jääkään muuta.
Siltä tuntuu, vaikka tiedän että minulla olisi paljon annettavaa, itsetunto on ihan hyvä ja tiedän olevani hyvä ihminen.

Onko kellään samaa? Miten voisin asiaa yrittää muuttaa

 

["vieras"]

Joskus tunnen samaa. Voipi olla vähän naisten ominaisvikakin, sellainen liiallinen itsensä tutkiskelu ja tunteiden vuoristorata. Minäkin tunnen olevani hyvä ihminen ja kiva, mutta jotenkin en jaksa kovin tiiviisti kaikkien kavereiden kanssa seurustella. Olen aika kotihiiri loppujen lopuksi. Tällä hetkellä en tunne oloa tyhjäksi, koska elämässä on paljon sisältöä: opiskelen, on uusi parisuhde, lapsia, koira, paljon tekemistä. Mutta olen tuntenut tyhjyyttä silloin, kun asiat eivät olleet näin hyvin. Ja tuosta, että tuntuu, että olet vain tyhjä kuori. No se ei kyllä ole totta. Olet kaiken sen summa, mitä olet elämässäsi kokenut ja tuntenut. Ja kaikki se mahdollisuus, mikä sinussa vielä on. Ei kukaan meistä niin kummasia loppujen lopuksi olla, ja toisaalta hirveän monimutkaisia ja rikkaalla sisäisellä elämällä varustettuja. Ei kaikkien ihmisten kanssa synkkaa niin hirmu hyvin, ja toisten kanssa sitten se onnistuu.

 

[ap.]

On varmaan liiallista itsensä tutkiskeluakin, sellaista harrastan usein. Ja sitten varmaan pientä epävarmuuttakin. Jonka muut sitten jonkin ajan päästä aistii.
Noin kyllä ajattelenkin!, että olen kaiken kokemani summa, en kadu juuri mitään. Rehellinen itselleni ja muille niin ei tarvitse.