tuntuuko että lapsen syntymä toi ''täydennystä'' elämään???

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja auts
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

auts

Aktiivinen jäsen
03.11.2004
6 895
0
36
tuli vaan tällänen juttu mieleen että ennen tuomaksen syntymää tuntu että mulla on kaikki mitä haluun jne mutta syntymän jälkeen alkoi tuntumaan et hei nythän mun elämällä on myös joku tarkoitus että elämään tuli jotain sisältöäm ja kaikkein tärkeintä =) siis mikä on ihanempaa kun toinen joka aamu herää hymyssä ja koko ajan melkein hymyilee ja juttelee.. siis voi että ei vois kuvitellakka elämää enää ilman tuomasta tai sit ku ajattelee sitä aikaa ennen ku tuomas synty niin voi että... ihana nähdä kun toinen oppii joka päivä jotain uutta jne.. täytyy vaan osata nauttia elämästä, ja tosta pikkuisesta ja tottakai miehestä vaikka onhan niitä ikäviäkin asioita =)

:wave: kertokaa teidän aatteita
 
Toihan se juu, mun mielestä pojan vauvavuosi oli ihaninta aikaa. :)
Mut toki tuon 4 vuotiaan kanssa on elämään mahtunut paljon myös sellaisia asioita, joita ei lapsettomana tarvitsisi edes miettiä. Silti, on hienoa olla äiti. :D
 
tuntuuko että lapsen syntymä toi ''täydennystä'' elämään???

Kyllä...täydellisen hulluuden. ennen kiikuin hulluuden äärirajoilla, nykyisin neljän lapsen kasvattajana olen aivan pimee ja on menty jo hulluuden puolelle ja syvälle sinne =)
Ja ettei paluuta entiseen olisi on tullut hommattua vielä eläimiä tähän joukkoon tummaan.

No oikeasti...ilman lapsiani en tuntisi olevani mitään. Minun elämäni = lapset = täydellinen elämä
 
Ennen lapsia (ja miestä) mun elämä oli opiskelua/työtä ja viikonloput hilluttiin kaverin kanssa missä sattui eli melkein joka viikko noudatti sitä samaa kaavaa.
Nyt taas mikään päivä ei ole samanlainen - onneksi =) Kuten moni edellä jo sanoikin, niin nyt elämällä on jokin tarkoitus. En todellakaan kadehdi lapsettomia ystäviäni, mun elämä on tässä ja nyt. Äitiys on ihan parasta!
 
Alkuperäinen kirjoittaja myy:
huomaa heti ettei ap:llä oo ku yksi lapsi...

Niin? Pointtisi on...? Meillä on kaksi lasta, kolmas tuloillaan ja kyllä musta on ihana herätä lasten vierestä, ilolla seuraan, kun kuopus opettelee kävelemään tai kun esikoinen innolla maalaa isille "taulua"...Kyllä niistä lapsista innostuu ihan samanlailla, on niitä sitten 1 tai 11 =)

 
Kylhän se jollain tavalla esikoisen kohdalla tuntui. Mutta eka vuosi meni vähän silleen jännitellen. Vasta kun poika oli lähes vuoden(oli kesä), todella ajattelin, että tää on tosi hyvä homma.Että onneksi meitin rattaissa istuu pieni kaunis pystytukkainen pellavapää. Seuraavien vauvojen kanssa on kolahtanut heti. :)
 
Lapset toi todellakin elämälle sen todellisen merkityksen!Tunnen itseni "kokonaiseksi".Vaikka päivät välillä ovatkin aikamoista rumbaa noiden pikkuisten kanssa niin illalla nukkumaan mennessä ei voi muuta kuin olla nöyrän kiitollinen.Olen vaan tosi onnellinen mun lapsista ja miehestä-meidän perheestä! :heart:
 

Yhteistyössä