Tuntuu kuin tämän palstan äidit oikein odottaisivat, että lapset muuttavat pois kotoa :/

Tuli vähän surullinen olo tuosta "Missä iässä viimeistään heität lapsesi pois kotoa?" vai mikä sen ketjun nimi nyt oli. Siis odottaako pienten lasten äidit jo sitä aikaa, kun lapset lähtee pois? Minä asuin yli parikymppiseksi asti kotona eikä vanhempani edes toivoneet minun aiemmin lähtevän.

 

Moniko siellä oli heittämässä ulos?
Suurin osa vastasi ettei missään iässä heittäisi ulos.

 

En kans ymmärrä tuota.

 

No myönnän että välillä huonona päivänä todella odotan sitä,ettei tarvis enää vääntää noiden kanssa joka asiasta,MUTTA,en taida sitä kyllä oikeasti odottaa
On ne niin rakkaista kuitenkin

 

Moniko siellä oli heittämässä ulos?
Suurin osa vastasi ettei missään iässä heittäisi ulos.

Näin minäkin olin sieltä lukevinani.

 

Joku esim. sanoi, että hänen lastensa täytyy muuttaa heti 18 vuotta täytettyään.

 

Joku esim. sanoi, että hänen lastensa täytyy muuttaa heti 18 vuotta täytettyään.

Niin joku.

 

Minunkin äitini oli niin fiksu, ettei sanonut ääneen eikä ilmeillä että olisi toivonut minun muuttavan. En siis saa koskaan tietää, oliko hän väsynyt tai tuskastunut minuun. =)

Itse kyllä tunnustan, että teinien kanssa on ollut rankkaa, enkä ole yhtään itkenyt kun ovat noin20v kotoa pois muuttaneet.

Eikö sinulla tullut heitä ikävä? Kyllä minulle teinit ja aikuiset lapset on ihan yhtä rakkaita kuin nuoremmat.

 

Joku esim. sanoi, että hänen lastensa täytyy muuttaa heti 18 vuotta täytettyään.

Totta. Mutta vain yksi kirjoittaja Tosiasia kuitenkin on, että kun lapset tulevat tarpeeksi vanhoiksi, niin heidän kotoa muuttonsa ei tunnu suunnattomalta menetykseltä vaan luonnolliselta osana ihmisen elämää. Mulla on jo suunnitelmia siihen elämäni vaiheeseen, kun jään yksin. Mutta ei mulla ole mikään kiire päästä suunnitelmiani toteuttamaan.

 

Joku esim. sanoi, että hänen lastensa täytyy muuttaa heti 18 vuotta täytettyään.

Niin joku.

Moni toivoi, että lapset muuttaisivat viimeistään 20v:nä. Koko ketjun otsikko oli jo jotenkin ikäväsävyinen.

 

Ovathan nuo rakkaita eikä tästä ovet paukkuen ole lähdetty. Käyvät kylässä ja soitellaan, välit ihan ok.

Mä ainakin teen tytön kanssa paljon enemmän asioita yhdessä nyt, kun hän on pian 3 vuotta asunut omassa asunnossa. Käydään messuilla, taidenäyttelyissä, shoppailemassa, ravintolassa syömässä, kyläillään jne. Lisäksi soitellaan harva se päivä tai rupatellaan Skypessä.

 

Joku esim. sanoi, että hänen lastensa täytyy muuttaa heti 18 vuotta täytettyään.

Niin joku.

Moni toivoi, että lapset muuttaisivat viimeistään 20v:nä. Koko ketjun otsikko oli jo jotenkin ikäväsävyinen.

No se alkaa tuo 20-25v olla aikaste sitä ikää että yleensä omilleen mennään taikka perustellaan jonkinmoista perhettä.
Minusta sellainen normaali kulku tässä elämässä.

 

Joku esim. sanoi, että hänen lastensa täytyy muuttaa heti 18 vuotta täytettyään.

Totta. Mutta vain yksi kirjoittaja Tosiasia kuitenkin on, että kun lapset tulevat tarpeeksi vanhoiksi, niin heidän kotoa muuttonsa ei tunnu suunnattomalta menetykseltä vaan luonnolliselta osana ihmisen elämää. Mulla on jo suunnitelmia siihen elämäni vaiheeseen, kun jään yksin. Mutta ei mulla ole mikään kiire päästä suunnitelmiani toteuttamaan.

Rakastaako niitä aikuisia lapsia silti yhtä paljon kuin heitä rakasti heidän ollessaan pieniä? Vaikka heidän kotoa muuttonsa ei tuntuisikaan hirveältä.

 

En aseta lapsilleni paineita saada ystäviä, puolisoa, muuttaa pois kotoa, saavuttaa ja suorittaa mtään.
länsimainen elämäntapa on tappanut kaiken mitä maa päällään kantaa, eläikmet sukupuuttoon, vesi myrkytetty (paskannamme ja kusemme omaan juomaveteen ja sitten myrkytämme veden kloorilla ja muilla myrkyillä ja sen jälkeen juomme sen taas juomavetenä) , maaperä myrkytetty, ilma saastutettu, sademetsät hakattu, orjuutettu ja tapettu muut rodut ja ihmiset, varastettu näiltä luonnonvarat ja pidetty näitä orjatyövoimana, saastutettu heidän ympäristö.

minulla henk.koht. ei ole mitään tarvetta ajaa lapsiani noudattamaan sitä psykologiaa joka vallitsee länsimaisessa tieteessä, että kuuluu lähteä kotoa, kuuluu tehdä sitä ja tätä. monissa muissa kulttuureissa ei kuulu vaan sukupolvet ja kaikki ihmiset ovat sitä samaa yhteisöä ja pidetään huoli toinen toisistamme.

 

En ole alkuperäistä ketjua nähnyt mutta minä takuulla olen ihan päinvastainen "ongelmatapaus", uskon että minun on todella vaikea olla sinä päivänä kun lapset muuttavat kotoa. Takuulla toivon että asuvat kotona mahdollisimman pitkään joskin toki tuossa 22v kieppeillä olisi hyvä olla tyttö/poikaystävää jo vakituisempaa katsottuna, kyllä minä senkin äitinä käsitän. Mutta ennen sitä, ei mitään kiirettä, äidin ja isin luona saa asua.

 

Rakastaako niitä aikuisia lapsia silti yhtä paljon kuin heitä rakasti heidän ollessaan pieniä? Vaikka heidän kotoa muuttonsa ei tuntuisikaan hirveältä.

Musta tuntuu, että ehkä vieläkin enemmän kuin lasten ollessa pieniä Kun tyttö asui vielä kotona, ei häntä kiinnostanut esim lähteä ostamaan uusia verhoja huoneeseensa tai edes lähteä mun mukaani, kun lähdin verho-ostoksille. Nyt, jos on verho-ostoksille lähdössä, soittaa mulle ja kysyy, huvittaisko mua lähteä makutuomariksi. Ja mielelläni lähdenkin. Sanoisin, että vaihe, jossa lähinnä vaan kaverit kelpasivat seuraksi meni ohi heti, kun tyttö muutti omilleen. Nyt äitikin kelpaa seuraksi ja usein jopa mieluummin kuin kaverit. Mun tyttö saattaa bongata lehdestä jonkun taidenäyttelyn tai konsertin tai kuulee joistain messuista ja pyytää nimenomaan mua seurakseen. Tyttö ei meikkaa, tupakoi eikä käytä edes alkoholia kovin paljoa, joten pystyy elämään varsin säästäväisesti. Ja hän haluaa välillä käydä syömässä muuallakin kuin Mäkkärissä tai Raxissa ja opiskelevilla kavereita ei useimmiten ole varaa kunnon ravintolaruokaan. Joten käy mun kanssani sitten näissä paikoissa syömässä.

 

Joku esim. sanoi, että hänen lastensa täytyy muuttaa heti 18 vuotta täytettyään.

Niin joku.

Moni toivoi, että lapset muuttaisivat viimeistään 20v:nä. Koko ketjun otsikko oli jo jotenkin ikäväsävyinen.

No se alkaa tuo 20-25v olla aikaste sitä ikää että yleensä omilleen mennään taikka perustellaan jonkinmoista perhettä.
Minusta sellainen normaali kulku tässä elämässä.

Peesi.

 

Joku esim. sanoi, että hänen lastensa täytyy muuttaa heti 18 vuotta täytettyään.

Niin joku.

Moni toivoi, että lapset muuttaisivat viimeistään 20v:nä. Koko ketjun otsikko oli jo jotenkin ikäväsävyinen.

Katoitko ketjun aloittajan nikkiä? Sekään ei nyt varsin pullantuoksuinen ollut

Mutta kyllä mäkin toivoisin, että oisin kasvattanut lapseni niin, että ne parikymppisinä ihan HALUAVAT itsenäistyä äidin helmoista. Tuskin oon ulos heittämässä, mutta siihen suuntaan tönimässä kyllä...

 

Tästä oli jo edellinenkin ketju...
Jos nyt oli kyse mun vastauksestani tossa kyseisessä ketjussa, niin en tarkoittanut että kun lapsi täyttää 18 niin laukut on ovella pakattuna, olin ympäri pyöreästi ajatellut sitä että ammattiin kun ollaan valmistuttu niin alkaa olla jo vaihe ettiä omaa asuntoa ja miettiä oman elämän hallintaa.
Ei maailma munkaan silmissäni niin mustavalkea kuitenkaan ole etteikö tässä voisi muuta olla tai tapahtua.
Ja ei mulla myöskään tätä lasta hankkiessa ja kasvattaessa ole pääperiaate että kunhan kotoa on pois lähtenyt täysi-ikäisyyteen mennessä.
Itse olen kuitenkin ollut 14 muutettuani pois kotoa ja meillä on kaikki sisaruksetkin "joutuneet" myös muuttamaan omiin koteihinsa siinä 16 vuoden kieppeillä, kun opiskelu paikat ovat aina olleet niin kaukana.

Mutta ehkä mä siis sen verran oikaisen, että en tarkoittanut, että lapsen 18-vuotis syntymäpäivänään äiti seisoo hymyillen ovella kassit kädessä. voi se tapahtua pikkasen myöhemminkin...