Alkuperäinen kirjoittaja äiti:
Olette tehneet perheessänne oikein mahtavan ratkaisun että lapset saavat olla kotihoidossa.
Ne kaverit jotka ovat kaikonneet ovat sinulle kateellisia ja vääntävät niska limassa rahan perässä.
Kyllä lapsen paras on kotihoidossa.
Puistoista ja kerhoista löytänet seuraa.
En nyt tuota menisi allekirjoittamaan.
Meillä tilanne esikoisen kanssa oli se että ikäeroa kakkoseen tuli 1v3kk, joten luonnollisesti jatkoin kotona suoraan. Meilläpäin lapset tuppaavat aloittamaan päiväkodin 1-1,5v iässä, meidänkin tuttavapiirissä joilla oli saman ikäisiä lapsi kuin esikoinen kävi niin että esikoisen täyttäessä vuoden osa lapsista lähti jo hoitoon. Lopuillakin äidit palasivat töihin ja lapset jäivät kotiin isien kanssa kuka pariiksi kuukaudeksi, kuka puoleksi vuodeksi. Kuitenkin siis tilanne se että sain huomata olevani tutusta porukasta ainoa äiti joka oli lapsen kanssa avoimessa päiväkodissa, leikkippuistossa jne. Pian kuopuksen syntymän jälkeen isätkin aloittivat työt ja lapset päiväkodin. Meidän esikoinen oli ainoa yli 1,5v lapsi joka noissa paikoissan pyöri. :/ Myös ne puolitutut perheet joissa lapset tulivat lyhyellä ikäerolla laittoivat nuo reilun vuoden ikäiset esikoiset päiväkotiin.
Oli välillä orpo olo ja sai jopa selitellä miksi tuon ikäinen esikoinen oli kotona. Kuntoutussyistä esikoinenkin sitten aloitti päiväkodin 1v10kk iässä ja olin taas "normaali" kahden lapsen äiti tässä yhteisössä. Nyt meillä kuopus on reilun vuoden ja itse olen palannut töihin, mies on kotona lapsen kanssa siihen asti kunnes tämä täyttää 1,5v.
Kun aikanaan jäin ainoana äitinä porukasta esikoisen kanssa kotiin, kyllä meilläkin yhteydenpito töissäkäyvin kavereiden äiteihin väheni. En usko ettää olisi johtunut siitä että pitivät minua tylsänä seurana, vaan lasken tuon pikkiin että työ on kuitenkin uudet kuviot jotka vievät aikaa ja energiaa. Ei silloin enää ole mahdollisuutta yöriä leikkipuistoissa päiviä pitkiä ja illat halutaa usein viettää oman perheen voimin. Toki porulalla tavatessa keskustelut usein johtivat työasioihin, mutta seknin selittynee uudella elämäntilanteella ja sen purkamisella kavereiden kanssa.
Vaikka siis yhteys heikkeni, en masta puolestani olisi osannut ajatella sen johtuneen siitä että kaverit kadehtivat minua ja sulkivat siksi ulkopuolelle. Enkä pidä heitä rahan perässä juoksevina vaan ihan tavallisina ihmisinä jotka työllään eleättävät perheensä.