O
onneton tapaus
Vieras
Onko kellään muulla ollut tunnetta että elää "väärää elämää", asuu väärässä paikassa ja elämä ei ole juuri yhtään sellaista mitä oikeasti haluais ja mikä itselle sopis?
Mulla on niin järkyttävää tää elämä, kun mulla ei nyt ole mitään "elämää".
Olen täysin yksin, kaikki päivät ja viikonloput.
Lapsi on koulussa, lapsen isä on hylännyt meidät.
Ystävä, se pitkäaikaisin, ei tule luokseni.
Ei ole töitä enkä välttämättä saa töitä koska ei ole koulutusta.
Ei ole ketään jonka kanssa mennä mihinkään.
No, yksi kaveri on jota tapaan ehkä kerran kahdessa kuukaudessa.
Viihteelle en pääse, kesä meni, en päässyt edes lavatansseihin.
Ikää tulee, mahdollisuudet löytää uusi mies, kaventuvat.
Masentuneena en jaksa kammata edes tukkaani.
Tulipa tässä valitusta kerralla.
Se vaivaa kun tämä ei ole minun elämääni, tämä on kamalaa!
Nuorena olin paikassa jossa oli elämää, oli ihmisiä ja seuraa
ja elämä tuntui kivalle.
Olen kuin nunna, yksin ja eristäytyneenä.
Miten elämän saa muutosta?
Mulla on niin järkyttävää tää elämä, kun mulla ei nyt ole mitään "elämää".
Olen täysin yksin, kaikki päivät ja viikonloput.
Lapsi on koulussa, lapsen isä on hylännyt meidät.
Ystävä, se pitkäaikaisin, ei tule luokseni.
Ei ole töitä enkä välttämättä saa töitä koska ei ole koulutusta.
Ei ole ketään jonka kanssa mennä mihinkään.
No, yksi kaveri on jota tapaan ehkä kerran kahdessa kuukaudessa.
Viihteelle en pääse, kesä meni, en päässyt edes lavatansseihin.
Ikää tulee, mahdollisuudet löytää uusi mies, kaventuvat.
Masentuneena en jaksa kammata edes tukkaani.
Tulipa tässä valitusta kerralla.
Se vaivaa kun tämä ei ole minun elämääni, tämä on kamalaa!
Nuorena olin paikassa jossa oli elämää, oli ihmisiä ja seuraa
ja elämä tuntui kivalle.
Olen kuin nunna, yksin ja eristäytyneenä.
Miten elämän saa muutosta?