Kello pärähti soimaan. Aamun ensi säteet olivat jo ylhäällä ja kalaan piti lähteä.
Eväät reppuun ja vanha vaarin tunturi tulille. Ajelin onki repussa muutaman kilometrin lammen rantaan, laiturille narraamaan ahvenia. Laituri oli kylän yhteinen missä kaikki saivat vapaasti käydä. Yksi lauta oli siitä kannesta irronnut ja harmikseni onkeni putosi juuri siitä raosta laiturin alle. No ei muutakuin sinne perään onkeani hakemaan. Silloin kuulin lähestyvää puheen sorinaa, naisten ääniä mietin itsekseni. Tänne tulevat niin ajattelin jäädä varttumaan laiturin alle ketä sieltä tulee. Naapurin rouvathan sieltä. Maija ja Sylvi, jo sellaisia päältä viisikymppisiä. Olivat saaneet aamu askareet tehtyä, lehmät lypsäneet ja apetta antaneet. Kuulin kun keskustelivat että pitää sonnan hajut huuhtoa, kauniina kesä aamuna. Minä kyykin laiturin alla hiljakseen. Ne jättivät vaatteet kasalle laiturin nokkaan ja pulahtivat valkoiset pyöreät kannikat vilahtaen uimaan. Minua jännitti siellä etteivät vain huomaisi tirkistelyäni. Typykät nousivat uimasta rappuja ylös ja minä tiirasin karvaisia pehkoja innoissani, näky oli nuorelle pojalle taivaallinen. Tunsin kuinka etumukseni antoi jo pieniä elon merkkejä. Naiset kuuluivat sanovan että huilitaan vähän ja ne laskeutuivat laiturille mahalleen, tiputtaen rintansa roikkumaan puuttuvasta lauanraosta, sanoivat ettäpä ei paina tissejä, kun saavat vapaasti roikkua, ja pientä hihitystä kuului päälle. Minä olin aivan peloissani että jos keksivät minut. Mitä vielä kylällä puhuisivat tirkistelijästä.
Viimein kääntyivät ehkä puolentunnin loikoilun jälkeen istumaan, ja tietysti siihen lauanraon reunaan. Nyt oli pojalla näkymät, yritin tirkistää miltä raot näyttävät, toisella oli niin paksut reidet ja tuuhea pehko ettei oikei näkynyt mitään, mutta toinen istui enemmin jalat harallaan ja sieltä näkyi jo tummat huulet ja punainen aukko apposen ammollaan. Nyt minullakin oli jo etumus kovana, enkä malttanut olla hivelemättä sitä. Minulta purskahtikin melko pian housun sisään kunnon mällit. Ja naama punaisena yritin olla aivan hiljaa. Nyt tytöt alkoivat laitella vaatteita päälle ja sanoivat lähtiessään että hyvää teki, ajattelin aivan samoin. Sitten niiltä siinä lähtö hässäkässä putosi jokin lappu laiturin raosta kassakuitti mikä lie. Menin katsomaan että mikä paperi se oli, niin siinä luki että huomen aamulla uudestaan Maija. Ahvenet sai tällä kertaa olla tuntsa käyntiin ja odottelemaan seuraavaa aamua.
Eväät reppuun ja vanha vaarin tunturi tulille. Ajelin onki repussa muutaman kilometrin lammen rantaan, laiturille narraamaan ahvenia. Laituri oli kylän yhteinen missä kaikki saivat vapaasti käydä. Yksi lauta oli siitä kannesta irronnut ja harmikseni onkeni putosi juuri siitä raosta laiturin alle. No ei muutakuin sinne perään onkeani hakemaan. Silloin kuulin lähestyvää puheen sorinaa, naisten ääniä mietin itsekseni. Tänne tulevat niin ajattelin jäädä varttumaan laiturin alle ketä sieltä tulee. Naapurin rouvathan sieltä. Maija ja Sylvi, jo sellaisia päältä viisikymppisiä. Olivat saaneet aamu askareet tehtyä, lehmät lypsäneet ja apetta antaneet. Kuulin kun keskustelivat että pitää sonnan hajut huuhtoa, kauniina kesä aamuna. Minä kyykin laiturin alla hiljakseen. Ne jättivät vaatteet kasalle laiturin nokkaan ja pulahtivat valkoiset pyöreät kannikat vilahtaen uimaan. Minua jännitti siellä etteivät vain huomaisi tirkistelyäni. Typykät nousivat uimasta rappuja ylös ja minä tiirasin karvaisia pehkoja innoissani, näky oli nuorelle pojalle taivaallinen. Tunsin kuinka etumukseni antoi jo pieniä elon merkkejä. Naiset kuuluivat sanovan että huilitaan vähän ja ne laskeutuivat laiturille mahalleen, tiputtaen rintansa roikkumaan puuttuvasta lauanraosta, sanoivat ettäpä ei paina tissejä, kun saavat vapaasti roikkua, ja pientä hihitystä kuului päälle. Minä olin aivan peloissani että jos keksivät minut. Mitä vielä kylällä puhuisivat tirkistelijästä.
Viimein kääntyivät ehkä puolentunnin loikoilun jälkeen istumaan, ja tietysti siihen lauanraon reunaan. Nyt oli pojalla näkymät, yritin tirkistää miltä raot näyttävät, toisella oli niin paksut reidet ja tuuhea pehko ettei oikei näkynyt mitään, mutta toinen istui enemmin jalat harallaan ja sieltä näkyi jo tummat huulet ja punainen aukko apposen ammollaan. Nyt minullakin oli jo etumus kovana, enkä malttanut olla hivelemättä sitä. Minulta purskahtikin melko pian housun sisään kunnon mällit. Ja naama punaisena yritin olla aivan hiljaa. Nyt tytöt alkoivat laitella vaatteita päälle ja sanoivat lähtiessään että hyvää teki, ajattelin aivan samoin. Sitten niiltä siinä lähtö hässäkässä putosi jokin lappu laiturin raosta kassakuitti mikä lie. Menin katsomaan että mikä paperi se oli, niin siinä luki että huomen aamulla uudestaan Maija. Ahvenet sai tällä kertaa olla tuntsa käyntiin ja odottelemaan seuraavaa aamua.