H
Hippula
Vieras
Oli pakko tulla kertomaan vähän ajatuksia...
Meillä siis alkoi lapsettomuustutkimukset nyt maaliskuun alussa reilun vuoden yrittämisen jälkeen. Olemme kuitenkin olleet ilman mitään ehkäisyä 3 vuotta. Itseasiassa nyt maaliskuussa tuli 3 vuotta täyteen.
Kävin ultrassa ja kaikki oli hyvin, verikokeet ylihuomenna ja miehen sperma pitää vielä viedä. Munatorvien aukiolouä ensi kierrossa.
Mies alkanut nyt enemmän puhua raskaaksi tulemisesta ja kun miehen työajat ovat aika hankalat näytteen viemisen kannalta,niin aivan kuin mies ei vielä haluaisi spermaansa tutkittavankaan,ilmeiseti hän pelkää tuloksia.Olen kyllä itsekin vähän huolissani miten mieheni asian käsittelee jos tulokset ovat huonot; miehellä masennusta ollut,joka nyt ei kuitenkaan ole "esillä" ja omanarvon ja itsetunnon kanssa oli silloin vähän ongelmia.
Hän haluaa kuitenkin vielä luomusti yrittää,kyselee missä vaiheessa kierto on jne..Minä olen jo melkein "tottunut" (?) ajatukseen että lasta emme saa luonnollisesti,joka taitaa olla ihan totta meidän kohdalla. Mies puhuu asioista niin että "....kun vauva syntyy...", minä kyllä olen luopunut toivosta..
Nyt kun hoidot ovat varmasti edessä viimeistään syksyllä,olen joka kerran itkenyt itseni uneen kun vällyissä puuhaillaan. Heti kun se on ohi,ajatukseni valtaa se että emme voi saada lasta näin..
En kuitenkaan ole kytännyt itseäni,tuntemuksia,kiertopäiviä ja muita mitä tähän asti on tullut tehtyä ja joka kerta pettymys todella suuri. Olen yrittänyt olla vaan,että jospa se vaikka tärppäis kun ei höyrötä..... :'(
En nyt tiedä oliko tässä selostuksessa mitään järkee,mutta piti vaan päästä purkautumaan..
Meillä siis alkoi lapsettomuustutkimukset nyt maaliskuun alussa reilun vuoden yrittämisen jälkeen. Olemme kuitenkin olleet ilman mitään ehkäisyä 3 vuotta. Itseasiassa nyt maaliskuussa tuli 3 vuotta täyteen.
Kävin ultrassa ja kaikki oli hyvin, verikokeet ylihuomenna ja miehen sperma pitää vielä viedä. Munatorvien aukiolouä ensi kierrossa.
Mies alkanut nyt enemmän puhua raskaaksi tulemisesta ja kun miehen työajat ovat aika hankalat näytteen viemisen kannalta,niin aivan kuin mies ei vielä haluaisi spermaansa tutkittavankaan,ilmeiseti hän pelkää tuloksia.Olen kyllä itsekin vähän huolissani miten mieheni asian käsittelee jos tulokset ovat huonot; miehellä masennusta ollut,joka nyt ei kuitenkaan ole "esillä" ja omanarvon ja itsetunnon kanssa oli silloin vähän ongelmia.
Hän haluaa kuitenkin vielä luomusti yrittää,kyselee missä vaiheessa kierto on jne..Minä olen jo melkein "tottunut" (?) ajatukseen että lasta emme saa luonnollisesti,joka taitaa olla ihan totta meidän kohdalla. Mies puhuu asioista niin että "....kun vauva syntyy...", minä kyllä olen luopunut toivosta..
Nyt kun hoidot ovat varmasti edessä viimeistään syksyllä,olen joka kerran itkenyt itseni uneen kun vällyissä puuhaillaan. Heti kun se on ohi,ajatukseni valtaa se että emme voi saada lasta näin..
En kuitenkaan ole kytännyt itseäni,tuntemuksia,kiertopäiviä ja muita mitä tähän asti on tullut tehtyä ja joka kerta pettymys todella suuri. Olen yrittänyt olla vaan,että jospa se vaikka tärppäis kun ei höyrötä..... :'(
En nyt tiedä oliko tässä selostuksessa mitään järkee,mutta piti vaan päästä purkautumaan..
