S
Semmone
Vieras
OMulla on outo ongelma: En enää osaa tuntea surua tai järkytystä kuten ennen. Elämässä on tällä hetkellä kaikki hyvin...no rahaa saisi olla enemmän, mutta kaikki arvostamani asiat ovat kohdallaan. Olen aina ollut mielestäni hyvin empaattinen ihminen, ja ollut muiden tunnetiloille herkkä. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että olen jotenkin oudon tunnekylmä muihin verrattuna. Näin ei ole ollut aina.
Olen työssä, jossa empaattisuus näyttelee suurta osaa, enkä koe että työssäni olisi ongelmia minkään suhteen. Kuitenkin omassa elämässäni olen nykyään kauhean rationaalinen ja joskus jopa turhan tyyni ja miten sen nyt sanoisi, tunnekylmä?
n
Positiiviset tunteet koen hyvin, ja usein yksin saan ihan kunnon tunnekuohuja ihanista asioista, arkisemmistakin. Mutta järkyttävät ja todella hankalat tunteet eivät jotenkin vaan tavoita minua. Ajattelen jotenkin kauhean rationaalisesti asioita ja alan heti miettiä ratkaisua ja toimintamallia, enkä oikein osaa järkyttyä tai olla tosi surullinen.
viime vuosina, oikeastaan viimeisinä kymmenenä vuotena on tapahtunut raskaita asioita, joista olen selvinnyt hyvin, tosin elämän arvoja muuttamalla. En kuitenkaan haluaisi olla ihan kylmä ja kyyninen, vaa
Olen työssä, jossa empaattisuus näyttelee suurta osaa, enkä koe että työssäni olisi ongelmia minkään suhteen. Kuitenkin omassa elämässäni olen nykyään kauhean rationaalinen ja joskus jopa turhan tyyni ja miten sen nyt sanoisi, tunnekylmä?
n
Positiiviset tunteet koen hyvin, ja usein yksin saan ihan kunnon tunnekuohuja ihanista asioista, arkisemmistakin. Mutta järkyttävät ja todella hankalat tunteet eivät jotenkin vaan tavoita minua. Ajattelen jotenkin kauhean rationaalisesti asioita ja alan heti miettiä ratkaisua ja toimintamallia, enkä oikein osaa järkyttyä tai olla tosi surullinen.
viime vuosina, oikeastaan viimeisinä kymmenenä vuotena on tapahtunut raskaita asioita, joista olen selvinnyt hyvin, tosin elämän arvoja muuttamalla. En kuitenkaan haluaisi olla ihan kylmä ja kyyninen, vaa
