Kalastajan Vaimo -blogin Johannan viimeinen videopostaus

[mangoshampoo]

Olen ollut kohta kaksi vuotta blogin lukija, luen joka päivä ja oikein odotan kauniita kuvia ja päivityksiä. Nyt mulle tuli jotenkin pelottava aavistus ja tunne ettei Johannalla ole kaikki hyvin... En tiedä miksi, mutta siitä viimeisestä videopostauksesta se tunne tuli Oli jotenkin erilainen.. alakuloinen? Tai jotain.. en osaa selittää.. Pelästyin että nyt ne eroaa tai jotain, välillä siitä Johannasta huokuu yksinäisyys ja surumielinen haikeus. Tulee mieleen omat ajat expattina miehen mukana kaukana kotoa..

Tää on nyt varmaan ihan tyhmää ja vainoharhaista mutta musta tuntuu etten enää lue tuota blogia, en varmaan kestäis jos se yhtäkkiä ilmoittais että he eroaa tms.. Joo tiedän, olen ihan hölmö kun mietin tällaista mutta kun on itse raskaana ja tunteet pinnassa "herkillä" niin ei kaipaa mitään extra-draamaa elämäänsä... ;(

 

["vieras"]

Minusta se oli enemmänkin sellaista joulun tuomaa haikeutta. Ei mulle tullut mieleen mitään pahoja aavistuksia siitä... ja minäkin olen raskaana Olen seurannut blogia nyt muutaman kuukauden ja tykkään kovasti. Itsekin kun asustelen vieraalla maalla ei-suomalaisen puolison kanssa.

 

[edellinen vielä]

Tiedätkö ap onko Johannan mies myös suomalainen vai norjalainen? En ole itse aiemmin tullut ajatelleeksi asiaa, jotenkin olen olettanut, ettei olisi suomalainen. Mitenköhän on?

 

[mangoshampoo]

Tiedätkö ap onko Johannan mies myös suomalainen vai norjalainen? En ole itse aiemmin tullut ajatelleeksi asiaa, jotenkin olen olettanut, ettei olisi suomalainen. Mitenköhän on?

Mies on käsittääkseni norjalainen. Minusta Johanna on vähä vähältä tullut surullisemman näköiseksi.. siis vuosien mittaan? En tiedä, voi olla että tämä on vain omaa herkkyyttä tällä hetkellä

Mutta siis oikeasi pelkään että hän kertoo jonkin huonon uutisen, joten en viitsi enää lukea ollenkaan..

 

["vieras"]

Mies on käsittääkseni norjalainen. Minusta Johanna on vähä vähältä tullut surullisemman näköiseksi.. siis vuosien mittaan? En tiedä, voi olla että tämä on vain omaa herkkyyttä tällä hetkellä

Mutta siis oikeasi pelkään että hän kertoo jonkin huonon uutisen, joten en viitsi enää lukea ollenkaan..

Miksi pelätä huonoja uutisia? Nekin kuuluu elämään. Tuo on ihana blogi ja tokisellainen hyvän mielen blogi, kauniiden asioiden ja vaatteiden jne mutta kyllä siellä pinnan alla on varmasti ihan samalaisia arkisia murheita kuin meillä kaikilla. Eihän kukaan voi aina olla ylenpalttisen onnellinen. Minä aion jatkossakin seurata ja toivon tietenkin, ettei Johannalle ole mitään huonoa tapahtunut tai tapahtumassa!

Tuo video vaan oli kuvattu varmaan silleen tosi spontaanisti, ilman sen kummempaa etukäteisajattelua mitä sanoo. Eikä mitään tekopirteää vaan ehkä enemmän ujoutta yksin kameran edessä

 

[Wandii]

Ehkä se on huomannu, että kauniit vaatteet, tavarat ja koti ei ole = onni

Anteeksi, mutta en pysty lukemaan tämmöisiä blogeja, niistä oikein huokuu se, että ostamalla Filippa K:n mekon tai jonkun kuuluisan designerin upean kynttilälyhdyn sinusta tulee onnellisempi ja elät harmonisemmin. Ja toki lapset on ihania ja onnellisia vain kalliissa merkkivaatteissa... Kuluttaminen=onnea? En lue näitä, koska mun mielestä noilla kahdella on hyvin vähän tekemistä keskenään...

Edit: Ja ai niin, kaunis pitää olla myös, ja komea mies ja suloiset lapset, muuten oot kaukana onnellisesta...

 

["maisa"]

Näin postauksen ja ajattelin että hän on raskaana?

 

[lill]

[QUOTE="maisa";25350564]Näin postauksen ja ajattelin että hän on raskaana?[/QUOTE]

Mun mielestä hän joskus sanoi että lapsiluku on heillä täynnä.

 

[ulkonainen]

Mina en mitaan tuollaista huomannut, vaikka yleensa minulla on hyva vaisto.

Kiinnitin huomiota kun kirjoitit etta "expattina kaukana kotoa". Minulla ainakin on koti taalla ulkomailla ja taas kerran uusi koti tana vuonna kun muutamme maata. Varmasti Johannankin koti on Norjassa.

 

[......]

Eiköhän se mies norjalainen ole?

Mitä tulee ap:n pointtiin, niin on jokaisella huonoja päiviäkin... vaikka yleisesti ottaen hyvin menisikin.

 

["hmmm"]

En usko että ne eroaa. Sillä on tooosi ihanan näkönen (siis lue: kivan näkönen ) mies. näyttää ystävälliseltä ja kohteliaalta ja mukavalta ihmiseltä.

Se jouluhaikeus oli sitä kun se oli toisten nurkissa pitkään. Se on raskasta. On raskasta asua kaukana suvusta. Odotukset ei aina kohtaa puolin eikä toisin.

 

["hmmm"]

Mies on käsittääkseni norjalainen. Minusta Johanna on vähä vähältä tullut surullisemman näköiseksi.. siis vuosien mittaan? En tiedä, voi olla että tämä on vain omaa herkkyyttä tällä hetkellä

Mutta siis oikeasi pelkään että hän kertoo jonkin huonon uutisen, joten en viitsi enää lukea ollenkaan..

hän on väsynyt. sama tapahtuu monille toisen lapsen jälkeen.

 

["vieras"]

Aika oksettavaa ja omituista, jos elää niin jonkun tuntemattoman kautta, ettei kestä hänellä normaalia ilmeitä ilman tekopirteyttä tai ylipäätään edes normaalia tunne-elämää. Joku koomikko taisi joskus sanoa, että ihmiset tulevat häneltä kysymään,että onko surullinen tai jotakin, kun on naama perusilmeellä ihan kuin pitäisi autolle kävellessä virnuilla.

 

[ok]

En mä löydä koko videopostausta, koska sellainen on ollut?

 

[ok]

En mä löydä koko videopostausta, koska sellainen on ollut?

Löysinkin. Ihan tavallinen oli, sellainen mitä ennenkin videoissa. Onneks ei oo perky, olisi pettymys.

 

[ärsyttää]

Ehkä se on huomannu, että kauniit vaatteet, tavarat ja koti ei ole = onni

Anteeksi, mutta en pysty lukemaan tämmöisiä blogeja, niistä oikein huokuu se, että ostamalla Filippa K:n mekon tai jonkun kuuluisan designerin upean kynttilälyhdyn sinusta tulee onnellisempi ja elät harmonisemmin. Ja toki lapset on ihania ja onnellisia vain kalliissa merkkivaatteissa... Kuluttaminen=onnea? En lue näitä, koska mun mielestä noilla kahdella on hyvin vähän tekemistä keskenään...

Edit: Ja ai niin, kaunis pitää olla myös, ja komea mies ja suloiset lapset, muuten oot kaukana onnellisesta...

Jaa, mielestäni on erikoista niputtaa esimerkiksi Kalastajan vaimon blogi tuollaiseen nippuun, jos kerran ei sitä ole vaivautunut edes lukemaan. Itse olen lukenut Johannan blogia jo muutaman vuoden, eikä itselleni ole tullut ollenkaan tuollaista fiilistä. Johanna ensinnäkin ostaa hyvin paljon noita merkkivaatteita second handina ja käsittääkseni myös jonkun verran vaihtelee vaatteitaan siskonsa kanssa. Toki Indiedaysiin menon myötä hän saa merkkivaatteita toisinaan myös tietyiltä liikkeiltä lahjaksi. Huonekaluja yms. tuunaa ihan itse, tässä syksyn aikana oli esimerkiksi kirpparilta ostanut mäntyisen vanhan vitriinin ja maalannut sen valkoiseksi.

Johanna on myös kirjoittanut ihan rehellisesti myös niistä pahoista päivistä, ei hänenkään elämänsä mitään ainaista päivänpaistetta ole. Ja mä luulen, että Johannan lapset saavat kokea onnea ihan heidän arkipäivässään, välittävien vanhempien ja muiden läheisten ansiosta. Lapsille jää varmasti mieleen ne lukuisat mukavat retket ja muut ihan kotiympäristössä, joita Johanna perheineen tekee. Tavallista arkea.

Eikä muuten missään väitetä, että merkkivaatteet tai muu ulkokultaisuus on tie onneen!

 

[mangoshampoo]

Mina en mitaan tuollaista huomannut, vaikka yleensa minulla on hyva vaisto.

Kiinnitin huomiota kun kirjoitit etta "expattina kaukana kotoa". Minulla ainakin on koti taalla ulkomailla ja taas kerran uusi koti tana vuonna kun muutamme maata. Varmasti Johannankin koti on Norjassa.

Kyllähän Johannakin tuossa videopostauksessa sanoi että KOTIIN, lähdetään jouluksi KOTIIN, mitä ihmeellistä siinä on??

 

[Pissaladière]

Kyllähän Johannakin tuossa videopostauksessa sanoi että KOTIIN, lähdetään jouluksi KOTIIN, mitä ihmeellistä siinä on??

Kiinnitin huomion samaan. Moni kai sanoo lapsuuden kotiaan kodiksi ainakin siihen asti kunnes saa omia lapsia ja se lapsuuden koti muuttuu mummolaksi.
Jotenkin surullista, että se koti on Suomessa eikä siellä missä perhe...

Itsekin ulkomailla asuneena tunnistan tuon välitilassa elämisen, mutta kun muuttaa pysyvästi ulkomaille ja saa lapsetkin siellä, tuntuu niin haikealta jos edelleen ajattelee kodin olevan Suomessa...

Itsellä kokemuksia myös siitä, miten vaikeaa on palata Suomeen ulkomailla asumisen ja sinne kodin perustamisen jälkeen. Se koti jäi silloin sinne kauas "vieraalle maalle" josta itselle jo oli muodostunut toinen kotimaa ja ne ystävät! Ystäväpiiri oli rakas siellä ja Suomessa jo loitontunut paitsi ne, jotka pitivät yhteyttä ja kävivät luonani pysyivätkin läheisinä.

Ja nyt ne jotka jäivät toiseen kotimaahani pitävät yhteyttä ja vierailevat usein Suomessa ja minä heidän luonaan. Tämä kyllä auttaa parhaiten jouluhaikeuteen, nähdä ystävänsä säännöllisesti ja sopia jo erotessa seuraava tapaaminen Suosittelen ulkomailla asuville tätä parhaana konstina kotiutua uuteen maahan Ja etsikää uusia ystäviä uudesta maasta, mutta pitäkää kiinni myös vanhoista

 

[ulkonainen]

Kyllähän Johannakin tuossa videopostauksessa sanoi että KOTIIN, lähdetään jouluksi KOTIIN, mitä ihmeellistä siinä on??

Minulla ainakin on koti kahdessa paikassa, taalla ulkomailla ja Suomessa. Moni ulkosuomalainen on tottunut sanomaan lapsuudenkotiaan myos kodiksi, joten ei tuossa tosiaan mitaan ihmeellista ole. Se ei tarkoita etteiko vakituinen koti olisi ulkomailla.

 

[we4g]

Voi kun ihmiset kiinnittäisivät läheisiinsä yhtä paljon huomiota kuin tuntemattomiin bloggaajiin, joiden jokainen ilme ja äänenpaino ruoditaan palstalla.

 

["Larissa"]

Voi kun ihmiset kiinnittäisivät läheisiinsä yhtä paljon huomiota kuin tuntemattomiin bloggaajiin, joiden jokainen ilme ja äänenpaino ruoditaan palstalla.

Uskoakseni suurin osa kiinnittääkin. Kotonakin ne tuntosarvet pystyssä kulkevat eivät saa niitä tuntosarviaan alas vieraan ihmisen blogia lukiessaan. Ja tämähän kertoo siitä, että huolehditaan myös vieraista ihmisistä. Hyvä asia siis, ei ollenkaan negatiivinen

 

[Lill]

Olen ollut kohta kaksi vuotta blogin lukija, luen joka päivä ja oikein odotan kauniita kuvia ja päivityksiä. Nyt mulle tuli jotenkin pelottava aavistus ja tunne ettei Johannalla ole kaikki hyvin... En tiedä miksi, mutta siitä viimeisestä videopostauksesta se tunne tuli Oli jotenkin erilainen.. alakuloinen? Tai jotain.. en osaa selittää.. Pelästyin että nyt ne eroaa tai jotain, välillä siitä Johannasta huokuu yksinäisyys ja surumielinen haikeus. Tulee mieleen omat ajat expattina miehen mukana kaukana kotoa..

Tää on nyt varmaan ihan tyhmää ja vainoharhaista mutta musta tuntuu etten enää lue tuota blogia, en varmaan kestäis jos se yhtäkkiä ilmoittais että he eroaa tms.. Joo tiedän, olen ihan hölmö kun mietin tällaista mutta kun on itse raskaana ja tunteet pinnassa "herkillä" niin ei kaipaa mitään extra-draamaa elämäänsä... ;(

Aika oikein olet tulkinnut, sillä Johanna kertoo tämän päiväisessä MN:n haastattelussa miten kaipaa Suomessa asuvia läheisiään: "Aina välillä kaipaus ottaa vallan niin, että Johannan on vaikea löytää elämästään mitään iloa.
– Se on välillä ihan pelottava tunne. Saatan nukkua huonosti ja pelätä masentuvani..."

Jotenkin tosi surullista ettei Johanna ole vuosienkaan jälkeen oikein kotiutunut Norjaan. Monihan on jo tuon ikäisenä menettänyt vanhempansa eikä pääse edes joululomille heidän luokseen. Onneksi Johanna pystyy tapaamaan vanhempiaan monta kertaa vuodessa.

Muistan Johannan kertoneen jossakin aiemmassa haastattelussa Lillesandissa asuvan 9 tai jotain sinne päin suomalaista. Mutta ettei hän ole tavannut yhtäkään. Se hämmästytti minua, sillä itse ulkomailla asuessani jotenkin vaan ajauduin aina yhteen sen ainoan 100 kilometrin säteellä asuvan suomalaisen kanssa. Ja ne suhteet ovat jääneet elinikäisiksi ystävyyksiksi

Vaikka paikallisten kanssa on ensiarvoista ystävystyä ei kuitenkaan mikään voita edes yhtä suomalaista ystävää, jonka kanssa saa olla "suomalainen"