Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Perhe-elämä
tunteet hukassa
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Haiven, post: 6757701"]</p><p>Tuli todella surullinen ja kamala olo noista teidän kirjoituksista. Itse olen sillä kannalla, että viimeiseen asti "pitäisi yrittää". Tai toisaalta, minähän en tiedä miltä tuntuu kun ei tunne mitään omaa miestään kohtaan, että en ole paras sanomaan... Jos tunteet kuolisi, niin ehkä kaikki yrittäminen tuntuis silloin turhalta.. </p><p></p><p>Tilastojen mukaan eniten eroja tulee justiin tuossa vaiheessa, kun lapset on pieniä. Ymmärrän kyllä että ainainen ja jatkuva kotipiikana olo voi polttaa loppuun... siihen vielä mies joka on aina töissä, ja kotona ollessaankin makaa sohvalla... ja naiselleen jakaa huomiota vain silloin kun p.anettaa...?</p><p></p><p>Minä olen pienen tyttövauvan äiti, ja avomiehen kanssa on eletty yhdessä nelisen vuotta. Meillä tilanne on sellainen, että se olen minä joka haluaisin seksiä ja miestä ei huvita. Mies tekee hullunlailla töitä: pakko, laskut painaa päälle ja kaikenmaailman autolainat. Hän on sitten väsynyt, pahan tuulinen ja kotona ollessa tosiaan ei tee yhtään mitään. Välillä kiljun mielessäni, että ota nyt se tyttö edes syliin ja puhele sille, p.erkele!! Suunnittelen eroa aina silloin, kun minulla on PMS... tiedän, että se johtuu siitä, mutta en sitä silloin tajua... Tai ehkä minusta tuntuu kurjalta muutenkin, mutta silloin kun on kuukautiset tulossa, annan periksi pahalle ololle helpommin...? Silloin myös aina riidellään oikein kunnolla... Juuri silloin, kun haluaisin että mies ottaisi syliin, hän ei ainakaan koske minuun! </p><p></p><p>Minulla on jatkuva läheisyyden puute. Mies luulee että haluan juuri seksiä, mutta seksistä saan sitä läheisyyttä, jota ei mieheltä muuten heru. Välillä mietin, jaksanko tosiaan elää loppuelämäni ilman suukkoja ja halittelua, helliä sanoja ja lähellä pitämistä?! Okei, tiedän että mieheni ei ole sellainen puhu ja pussaa- mies, mutta voisi toisen takia hiukan yrittää, kun asiasta on tuhannet kerrat riidelty! Silloin hän kyllä lääppii, kun haluaa purkaa minuun paineitaan, ja se vie sitten minulta halut. Kai minustakin pian tulee haluton pihtari. </p><p></p><p>Tiedän muuten, miten pahalta tuntuu tullu aina vain torjutuksi. Ei se ainakaan teidän suhteita auta, jos sitä seksiä aina vain pihtaa! Mies on nimittäin sellainen otus, että varmaan lähtee muualta hakemaan ellei kotoa saa! Seksittömyys vain ajaa kauemmas toisistaan... Ja onko se todella niin Kamalaa antaa sille omalle miehelle, vaikkei itseä haluttaisikaan? Aika itsekästä... Juu, tiedän että niin on teidän miehetkin vissiin itsekkäitä, mutta ei se auta yhtään jos te vastaatte samalla mitalla... Se muutos pitäisi aina aloittaa itsestä, ja seksi pitäisi pitää muitten ristiriitojen ulkopuolella... No joo, aika mahdotonta! En osaa laittaa itseäni teidän asemaan, koska minulla on halut vielä tallella, ja minua suorastaan raastoi lukea miten teidän miehet pyytävät seksiä...kun omaani se ei kiinnosta, eikä häntä jaksa kiinnostaa. Luulisin varmaan olevani taivaassa, jos hän olisi yhtäkkiä jatkuvasti kimpussani. </p><p></p><p>Jos mietin millainen meidän tilanne on muutaman vuoden kuluttua, niin varmaankin samanlainen kuin teillä... Jos eivät asiat muutu. Tuskin jaksaisin monen lapsen kanssa, jos mies ei osallistuisi tippaakaan mihinkään. </p><p></p><p>Kyllä minäkin haaveilen satuprinssistä... tai haaveilen, että oma mieheni muuttuisi sellaiseksi... en toivo mitään ihmeitä, vaan sitä että hän ei olisi aina kyllästynyt ja väsynyt, ja suhteeseemme tulisi lisää romantiikkaa. Mieheni vain on sellainen, että kaikenlainen söpöily kuuluu "vastarakastuneille", ja hän jaksaa aina muistuttaa, että me ei hei olla enää mitään sellaisia... huooh! </p><p></p><p>Mutta siis että löytyisi joku täydellisen ihana mies - se on täysin mahdotonta! Ei sellaisia ole, eikä ainakaan kannata ajatella että voi ollakin. Ihmiset eroaa niin paljon turhaan, ja muutaman vuoden kuluttua ollaan uuden miehen kanssa vielä kurjemmassa tilanteessa, ja sitten on lisäksi hoidettavana sen uuden miehen lapset... Ei kai saisi odottaa parisuhteelta liikoja, tai oikeastaan mitään! Minulla oli joku ihme kuvitelma, että kaikki olisi täydellistä sitten kun kerran löytäisin sen oikean... Oi voi! Miten paljon helpompaa on elämä silloin kun ei rakasta! Ei voi pettyä, eikä toivo mitään... Ihmiset tekee itse itsestään onnettomia. Se on aika iso juttu, kun tulee lyhyessä ajassa kaikki talot ja lapset jne, eikä ihminen jaksa mahdottomia! Sitten kun on pettynyt omaan itseensä, ja ajattelee ettei elämän tällaista pitänyt olla, niin alkaa toivoa että tulisi joku joka "tekisi minut onnelliseksi". </p><p></p><p>Oletteko miettineet, että mitä jos saisitte yhtäkkiä tietää että miehenne on kuolemansairas? Mitä sitten tuntisitte häntä kohtaan? Minä aina mietin, että se mies kuitenkin minun ja vauvan takia painaa pitkää päivää, että saisi meidät elätettyä. Ja varmasti rakastaa meitä. Ja en tiedä mitä tekisin ja miten selviäisin siitä, jos hänelle sattuisi jotakin. Kun mietin eroamista, muistan hetken päästä miten kova ikävä aina on jos hän on pitempään poissa. Ja mietin, että haluan että hän tulee vastaisuudessakin töistä kotiin meidän luoksemme, ja tyttömme taapertaa häntä vastaan sitten kun oppii kävelemään.. En voisi jättää häntä, en niin kauan kun rakastan häntä. Hän ei ole mikään unelmieni mies, ja suuri osa hänen tavoistaan ärsyttää minua suunnattomasti, mutta hänet minä olen kerran valinnut, ja hänestä pidän kiinni. Toivon että hän ajattelee samoin minusta, jos hänelle joskus tulee vaihe jolloin hän harkitsee jättäisikö meidät.</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Haiven, post: 6757701"] Tuli todella surullinen ja kamala olo noista teidän kirjoituksista. Itse olen sillä kannalla, että viimeiseen asti "pitäisi yrittää". Tai toisaalta, minähän en tiedä miltä tuntuu kun ei tunne mitään omaa miestään kohtaan, että en ole paras sanomaan... Jos tunteet kuolisi, niin ehkä kaikki yrittäminen tuntuis silloin turhalta.. Tilastojen mukaan eniten eroja tulee justiin tuossa vaiheessa, kun lapset on pieniä. Ymmärrän kyllä että ainainen ja jatkuva kotipiikana olo voi polttaa loppuun... siihen vielä mies joka on aina töissä, ja kotona ollessaankin makaa sohvalla... ja naiselleen jakaa huomiota vain silloin kun p.anettaa...? Minä olen pienen tyttövauvan äiti, ja avomiehen kanssa on eletty yhdessä nelisen vuotta. Meillä tilanne on sellainen, että se olen minä joka haluaisin seksiä ja miestä ei huvita. Mies tekee hullunlailla töitä: pakko, laskut painaa päälle ja kaikenmaailman autolainat. Hän on sitten väsynyt, pahan tuulinen ja kotona ollessa tosiaan ei tee yhtään mitään. Välillä kiljun mielessäni, että ota nyt se tyttö edes syliin ja puhele sille, p.erkele!! Suunnittelen eroa aina silloin, kun minulla on PMS... tiedän, että se johtuu siitä, mutta en sitä silloin tajua... Tai ehkä minusta tuntuu kurjalta muutenkin, mutta silloin kun on kuukautiset tulossa, annan periksi pahalle ololle helpommin...? Silloin myös aina riidellään oikein kunnolla... Juuri silloin, kun haluaisin että mies ottaisi syliin, hän ei ainakaan koske minuun! Minulla on jatkuva läheisyyden puute. Mies luulee että haluan juuri seksiä, mutta seksistä saan sitä läheisyyttä, jota ei mieheltä muuten heru. Välillä mietin, jaksanko tosiaan elää loppuelämäni ilman suukkoja ja halittelua, helliä sanoja ja lähellä pitämistä?! Okei, tiedän että mieheni ei ole sellainen puhu ja pussaa- mies, mutta voisi toisen takia hiukan yrittää, kun asiasta on tuhannet kerrat riidelty! Silloin hän kyllä lääppii, kun haluaa purkaa minuun paineitaan, ja se vie sitten minulta halut. Kai minustakin pian tulee haluton pihtari. Tiedän muuten, miten pahalta tuntuu tullu aina vain torjutuksi. Ei se ainakaan teidän suhteita auta, jos sitä seksiä aina vain pihtaa! Mies on nimittäin sellainen otus, että varmaan lähtee muualta hakemaan ellei kotoa saa! Seksittömyys vain ajaa kauemmas toisistaan... Ja onko se todella niin Kamalaa antaa sille omalle miehelle, vaikkei itseä haluttaisikaan? Aika itsekästä... Juu, tiedän että niin on teidän miehetkin vissiin itsekkäitä, mutta ei se auta yhtään jos te vastaatte samalla mitalla... Se muutos pitäisi aina aloittaa itsestä, ja seksi pitäisi pitää muitten ristiriitojen ulkopuolella... No joo, aika mahdotonta! En osaa laittaa itseäni teidän asemaan, koska minulla on halut vielä tallella, ja minua suorastaan raastoi lukea miten teidän miehet pyytävät seksiä...kun omaani se ei kiinnosta, eikä häntä jaksa kiinnostaa. Luulisin varmaan olevani taivaassa, jos hän olisi yhtäkkiä jatkuvasti kimpussani. Jos mietin millainen meidän tilanne on muutaman vuoden kuluttua, niin varmaankin samanlainen kuin teillä... Jos eivät asiat muutu. Tuskin jaksaisin monen lapsen kanssa, jos mies ei osallistuisi tippaakaan mihinkään. Kyllä minäkin haaveilen satuprinssistä... tai haaveilen, että oma mieheni muuttuisi sellaiseksi... en toivo mitään ihmeitä, vaan sitä että hän ei olisi aina kyllästynyt ja väsynyt, ja suhteeseemme tulisi lisää romantiikkaa. Mieheni vain on sellainen, että kaikenlainen söpöily kuuluu "vastarakastuneille", ja hän jaksaa aina muistuttaa, että me ei hei olla enää mitään sellaisia... huooh! Mutta siis että löytyisi joku täydellisen ihana mies - se on täysin mahdotonta! Ei sellaisia ole, eikä ainakaan kannata ajatella että voi ollakin. Ihmiset eroaa niin paljon turhaan, ja muutaman vuoden kuluttua ollaan uuden miehen kanssa vielä kurjemmassa tilanteessa, ja sitten on lisäksi hoidettavana sen uuden miehen lapset... Ei kai saisi odottaa parisuhteelta liikoja, tai oikeastaan mitään! Minulla oli joku ihme kuvitelma, että kaikki olisi täydellistä sitten kun kerran löytäisin sen oikean... Oi voi! Miten paljon helpompaa on elämä silloin kun ei rakasta! Ei voi pettyä, eikä toivo mitään... Ihmiset tekee itse itsestään onnettomia. Se on aika iso juttu, kun tulee lyhyessä ajassa kaikki talot ja lapset jne, eikä ihminen jaksa mahdottomia! Sitten kun on pettynyt omaan itseensä, ja ajattelee ettei elämän tällaista pitänyt olla, niin alkaa toivoa että tulisi joku joka "tekisi minut onnelliseksi". Oletteko miettineet, että mitä jos saisitte yhtäkkiä tietää että miehenne on kuolemansairas? Mitä sitten tuntisitte häntä kohtaan? Minä aina mietin, että se mies kuitenkin minun ja vauvan takia painaa pitkää päivää, että saisi meidät elätettyä. Ja varmasti rakastaa meitä. Ja en tiedä mitä tekisin ja miten selviäisin siitä, jos hänelle sattuisi jotakin. Kun mietin eroamista, muistan hetken päästä miten kova ikävä aina on jos hän on pitempään poissa. Ja mietin, että haluan että hän tulee vastaisuudessakin töistä kotiin meidän luoksemme, ja tyttömme taapertaa häntä vastaan sitten kun oppii kävelemään.. En voisi jättää häntä, en niin kauan kun rakastan häntä. Hän ei ole mikään unelmieni mies, ja suuri osa hänen tavoistaan ärsyttää minua suunnattomasti, mutta hänet minä olen kerran valinnut, ja hänestä pidän kiinni. Toivon että hän ajattelee samoin minusta, jos hänelle joskus tulee vaihe jolloin hän harkitsee jättäisikö meidät. [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta vokaalia on sanassa AASI?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Clearblue ultra early toimivuus?
Eilen 23:50
vierailija
0 Viestiä
Lapsen saaminen
2.
"Analyysi: USAssa vasemmisto radikalisoitui pienessä ajassa ja vieraantui hyvin kauas keskivertoäänestäjistä ilmiö aiheuttaa vasemmistolle näköharhan"
Eilen 23:03
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Rikkaat ovat järjestäneet lainsäädännön niin ettei voudin käsi ylety pääomatuloihin, ei ainakaan ilman erikoisjärjestelyjä
Eilen 22:27
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Vasemmistolainen lehdistö paljasti Putinille Ukrainan saaneen luvan iskeä amerikkalaisohjuksilla Venäjän maaperälle
Eilen 21:33
vierailija
7 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Silmälasit puristaa ja painaa vaikka on säädetty monta kertaa
Eilen 20:48
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Aikooko HUS huolehtia siitä että ne aasialaiset hoitajat saa asiallista kohtelua?
Eilen 19:34
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
7.
K/B-komposti 2.0
Eilen 18:00
vierailija
199 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Hoitajamitoituksesta - Potkut 800:lle hoitajalle yksistään HUS:ssa, nyt laitetaan mitoitukset kuntoon
Eilen 13:30
vierailija
34 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
K/B-komposti 2.0
Started by vierailija
Eilen 18:00
Luettu: 2K
Aihe vapaa
2.
Hoitajamitoituksesta - Potkut 800:lle hoitajalle yksistään HUS:ssa, nyt laitetaan mitoitukset kuntoon
Started by vierailija
Eilen 13:30
Luettu: 305
Aihe vapaa
3.
Järkevä artikkeli kaksplussalla: lasten teko pitää aloittaa 23-vuotiaana.
Started by Johnny Appleseed
Eilen 02:06
Luettu: 152
Aihe vapaa
4.
Miten sanoa nätisti miehelle että en tykkää siitä mitä se tekee
Started by vierailija
Eilen 10:33
Luettu: 149
Aihe vapaa
5.
Relaatio 1065
Started by vierailija
Eilen 08:21
Luettu: 137
Aihe vapaa
6.
Arvot|”Ei demareita, kiitos!” lukee Akseli Lehtosen, 22, makuuhuoneen ovessa – tällaista on olla nuori konservatiivi vihervasemmistolaisten keskellä
Started by vierailija
Eilen 10:12
Luettu: 122
Aihe vapaa
7.
Kuulkaas nyt neidit Piitteni, puutarhatonttu Oolaffi, Makarooni ja Starmeri! Antakaa 🇺🇦:lle lupa ampua putlerin infra tuusan peeksi ja vähän äkkiä!
Started by vierailija
Eilen 11:12
Luettu: 117
Aihe vapaa
8.
Kuu. Muilla kuvia?
Started by -roosaruusa-
Eilen 00:23
Luettu: 97
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
K/B-komposti
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
K/B-komposti 2.0
Latest: vierailija
7 min sitten
Aihe vapaa
3.
Onnenarpa ja Janne Antin
Latest: vierailija
33 min sitten
Aihe vapaa
4.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
55 min sitten
Aihe vapaa
5.
Hallituksen velkakello käy, mutta kasvua ei vain näy
Latest: vierailija
Tänään 01:49
Aihe vapaa
6.
Sanna Marin - läpinäkyvä pusero vai Naton vahvistaminen?
Latest: vierailija
Tänään 01:45
Aihe vapaa
7.
'RKP-läinen' perinteinen sanonta on että 'suomalaiset on syntyneet lanta-kokkareesta.'
Latest: vierailija
Tänään 01:42
Aihe vapaa
8.
Silmälasit puristaa ja painaa vaikka on säädetty monta kertaa
Latest: vierailija
Tänään 01:08
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Perhe-elämä
tunteet hukassa
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
