Tunteenpurkaus: Tavaroita alvariinsa lainailevat kaverit

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "hämmentynyt"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

"hämmentynyt"

Vieras
En tiedä enää miten suhtautua. Olen lopen väsynyt muutamaan ihmiseen joka pitää minua yleisenä hyväntekeväisyystoimistona, vaikken ole muuten pitänyt kovin hyvin yhteyttä heihin. Tulee koko ajan tekstareita: "Lainaisitko kympin? Maksan hetimmiten takaisin!" "Olisiko lainata teippiä?" "Lainaisitko ompelukonetta päiväksi?" "Apua, viimeinen vaippa menossa. Olisiko lainata yhtään vaippaa?"

Olen lopettanut tekstareihin vastaamisen ja tunnen syyllisyyttä. :/ Aluksi avustin vähävaraisia kavereitani ihan mielelläni, mutta olen alkanut huomaamattani ajattelemaan vihamielisesti. En voi enää ymmärtää sitä miten jollekin voi tehdä teipinkin ostaminenkin tiukkaa. Tämä on kauheaa. Minulle kaikki arjen tarpeet ovat itsestäänselvyyksiä, mutta en osaa ehkä kuvitellakaan ettei toiselle ole. Osa näistä lainaajista lapsiperheellisiä ja osa sinkkuja. Minulla on täysi työ omankin perheen tarpeista huolehtimisesta, vaikka olisi kyllä varaa auttaa muitakin.

Nämä lainailijat ovat siis kaikki uskovia ihmisiä ja luulen että minua katsotaan pahalla kun olen vetäytynyt tästä lainaamiskierteestä. Minulla on elämässäni muita suuria asioita käsiteltävänä enkä pysty keskittymään muuhun kuin perheen tarpeisiin. Minusta ei ole tällä hetkellä muiden kuin itseni ja perheeni auttajaksi.
 
Minulla on noihin kavereihin nähden omaisuutta huomattavasti enemmän, vaikkei mitään rikkaita mekään olla. Asutaan ihan vuokralla. Joskus tuntuu että olisiko joillain ihmisillä uskossaan jopa asenne ettei mitään tavaraa tarvitse kerätä itselleen, se on vain taakka? Kuitenkin on aina kanssaihmisiä joilta voi tarpeen mukaan lainata ja pitääkin kaikki jakaa keskenään... Minä en sitten ole ihan niin yhteisöllinen uskova. Siitä syyllisyys.
 

Yhteistyössä