Tunnustan tosiasian

Oon sanonut tän täällä ennenkin. Mun mielestä kuningas alkoholia vastaan on turha tapella jos toinen ei tajua ongelmaansa. Olen itse ns. tuulimyllyjä vastaan taistellut ja aina hävinnyt. Parempi luovuttaa sovinnolla itseään ja lapsiaan enempää rikkomatta.
 
Huomenta vaan!! Nyt mies heräsi ja juo kahvia vapisevin käsin. Täytyy ottaa asiat puheeksi kun noi lapset leikkiii rauhassa, en viittis niitten aikana juuri puhua.

Yö meni ihan hyvin, lapset vaan heräs ulkoa kantautuviin ääniin 4.30 vähän väsyttää... :\|

Kaikille hyvää päivän jatkoa!!! :wave: :D
 
NO NIIN, nyt on puhuttu ja mietitty asiaa, emme vielä eroa vaan yritämme korjata sen mitä on korjattavissa, jos pystymme.

Minä lähden kesäkuussa lasten kanssa mökille tuonne Keski-suomeen useamman sadan km päähän ja mies jää tänne töihin, näemme vain vkonloppuisin.

Näin molemmat saamme rauhassa miettiä tulevaisuutta ja kokeilla sitä miltä tuntuu erossa oleminen.

Rupesin tossa ajattelemaan, että jos tää vaihen onkin vain jotain kyllstymistä toisiimme... kummallakkaa ei ole omia harrastuksia ja aina vaan vietämme aikaa perheenä, harvoin kahestaan tai yksisteen.
Ja jotkut ovat sanoneet että suhteessa vaikeinta aikaaaaaa voi olla se 7 vuosi ja se meillä onkin jo menossa.

Ja tätä vaihetta on kyllä kestänyt jo useamman kk joten mikään hätiköity juttu tää ei oo... ja ehkä kaikki noi pikkasen sairastelut yms ovat näin pahasti verottaneet meitä...

:hug: :hug: :ashamed:

Ja kiitos teille jotka olette rohkaisseet ja jakaaneet ajatuksia kanssani, siitä on ollut suuri apu. :hug: :flower:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 23.05.2007 klo 21:41 Elämänlähde kirjoitti:
NO NIIN, nyt on puhuttu ja mietitty asiaa, emme vielä eroa vaan yritämme korjata sen mitä on korjattavissa, jos pystymme.

Minä lähden kesäkuussa lasten kanssa mökille tuonne Keski-suomeen useamman sadan km päähän ja mies jää tänne töihin, näemme vain vkonloppuisin.

Näin molemmat saamme rauhassa miettiä tulevaisuutta ja kokeilla sitä miltä tuntuu erossa oleminen.

Rupesin tossa ajattelemaan, että jos tää vaihen onkin vain jotain kyllstymistä toisiimme... kummallakkaa ei ole omia harrastuksia ja aina vaan vietämme aikaa perheenä, harvoin kahestaan tai yksisteen.
Ja jotkut ovat sanoneet että suhteessa vaikeinta aikaaaaaa voi olla se 7 vuosi ja se meillä onkin jo menossa.

Ja tätä vaihetta on kyllä kestänyt jo useamman kk joten mikään hätiköity juttu tää ei oo... ja ehkä kaikki noi pikkasen sairastelut yms ovat näin pahasti verottaneet meitä...

:hug: :hug: :ashamed:

Ja kiitos teille jotka olette rohkaisseet ja jakaaneet ajatuksia kanssani, siitä on ollut suuri apu. :hug: :flower:
voimia ja onnea tulevaan. :hug: toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin. =)
 
Hyvä juttu! Varmasti oli oikea päätös, parempi katsoa kuin katua vai miten se sanonta meni... Asiahan ei kuulu mulle mut oot muutaman kerran kirjoitellut miehesi juomisesta, puhuitteko siitä nyt mitään? Pidemmän päällehän toi tekee hallaa teidän perheelle, varsinkin kun se häiritsee sua niin paljon eli ei voi olla vaikuttamatta lapsiin. Ois varmaan sillekin tehtävä jotain... :ashamed:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 23.05.2007 klo 21:54 vieras kirjoitti:
Hyvä juttu! Varmasti oli oikea päätös, parempi katsoa kuin katua vai miten se sanonta meni... Asiahan ei kuulu mulle mut oot muutaman kerran kirjoitellut miehesi juomisesta, puhuitteko siitä nyt mitään? Pidemmän päällehän toi tekee hallaa teidän perheelle, varsinkin kun se häiritsee sua niin paljon eli ei voi olla vaikuttamatta lapsiin. Ois varmaan sillekin tehtävä jotain... :ashamed:

Toi juomis asia on vielä vähän kesken... koska miehen mielestä se on normaalia, ja häntä oudoksuttaa se että minä en juo. Siitä väännämme varmasti kättä vielä sen sata kertaa, mutta kun en jaksais olla aina sanomassa "aikuiselle" ihmiselle asiasta. :ashamed: :ashamed:

:whistle:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 23.05.2007 klo 21:41 Elämänlähde kirjoitti:
NO NIIN, nyt on puhuttu ja mietitty asiaa, emme vielä eroa vaan yritämme korjata sen mitä on korjattavissa, jos pystymme.

Minä lähden kesäkuussa lasten kanssa mökille tuonne Keski-suomeen useamman sadan km päähän ja mies jää tänne töihin, näemme vain vkonloppuisin.

Näin molemmat saamme rauhassa miettiä tulevaisuutta ja kokeilla sitä miltä tuntuu erossa oleminen.

Rupesin tossa ajattelemaan, että jos tää vaihen onkin vain jotain kyllstymistä toisiimme... kummallakkaa ei ole omia harrastuksia ja aina vaan vietämme aikaa perheenä, harvoin kahestaan tai yksisteen.
Ja jotkut ovat sanoneet että suhteessa vaikeinta aikaaaaaa voi olla se 7 vuosi ja se meillä onkin jo menossa.

Ja tätä vaihetta on kyllä kestänyt jo useamman kk joten mikään hätiköity juttu tää ei oo... ja ehkä kaikki noi pikkasen sairastelut yms ovat näin pahasti verottaneet meitä...

:hug: :hug: :ashamed:

Ja kiitos teille jotka olette rohkaisseet ja jakaaneet ajatuksia kanssani, siitä on ollut suuri apu. :hug: :flower:

Meillä on ollut ero mielessä jo yli vuoden eikä vieläkään lopullista päätöstä tehty, joten tuntuu tuo muutaman kuukauden kyllästyminen aika lyhyeltä ajalta niin isoa päätöstä ajatellen. Varmaan hyvä ottaa etäisyyttä ja miettiä sitä mikä sinut tekee onnelliseksi.
 

Yhteistyössä