Tunnustan: Koen usein olevani keskivertoihmistä pikkasen "parempi"

[Keittiönoita]

Mulla ehkä vähän samaa, mutta oon huomannut, että tää on ehkä vähenemään päin kun ikää tulee vähitellen lisää. Oon huomannut, että aika samanlainen taidan olla kuin muutkin tai siis että aika moni taitaa olla yhtä fiksu kuin minä jne.

Mulle käynyt ihan samalla tavalla Kolmekymppisenä tiesi kaiken, oli fiksuin ja aina oikessa. Nelikymppisenä huomasi, ettei olekaan ihan aina oikeassa. Nyt miltei viiskymppisenä olen huomannut, etten ole läheskään aina oikeassa. Kuuskymppisenä varmaan tajuan, että olen tosi harvoin oikeassa ja seitsemänkymppisenä, että voin vetää punaisella tussilla ruksin seinään, jos satun olemaan oikeassa. Mutta uskoisin, että tuo on ihan loogista. Kun seitsemänkymppisenä sitten on vanhainkodissa, ei synny kolmekymppisten hoitajien kanssa tarpeettomia konflikteja

 

[ap]

Ja tosiaan, sinulla merkittävät taidot eivät jollekin toiselle ole merkki älykkyydestä ollenkaan. Pohdiskelevuus ja asioiden tarkastaminen esimerkiksi. Kovassa maailmassa ei ole aikaa tarkastella ja pohdiskella, vaan oikea vastaus ja tieto on löydyttävä itseltä automaattisesti. Onko se sitten älykkyyttä, kukä näitä mitenkin määrittelee?

Ai niin, tähän vielä piti sanomani että mielestäni nykymaailmassa tietoa on niin paljon, että on sulaa hulluutta yrittää sitä kaikkea säilöä sisäänsä. Paljon oleellisempaa on osata etsiä ja jäsennellä uutta tietoa. Ja löytää ne tärkeimmät tiedonjyväset mielettömästä massasta kaikkea huttua.

 

[Minna]

Mulla ehkä vähän samaa, mutta oon huomannut, että tää on ehkä vähenemään päin kun ikää tulee vähitellen lisää. Oon huomannut, että aika samanlainen taidan olla kuin muutkin tai siis että aika moni taitaa olla yhtä fiksu kuin minä jne.

Mulle käynyt ihan samalla tavalla Kolmekymppisenä tiesi kaiken, oli fiksuin ja aina oikessa. Nelikymppisenä huomasi, ettei olekaan ihan aina oikeassa. Nyt miltei viiskymppisenä olen huomannut, etten ole läheskään aina oikeassa. Kuuskymppisenä varmaan tajuan, että olen tosi harvoin oikeassa ja seitsemänkymppisenä, että voin vetää punaisella tussilla ruksin seinään, jos satun olemaan oikeassa. Mutta uskoisin, että tuo on ihan loogista. Kun seitsemänkymppisenä sitten on vanhainkodissa, ei synny kolmekymppisten hoitajien kanssa tarpeettomia konflikteja

Oscar Wildea siteeraten: "I am not yong enough to know everything"

Mutta todella moni ihminen ajattelee olevansa keskivertoa parempi. Tottahan se onkin monen ihmisen kohdalla, keskivertohan on vain tilastollinen bluffi jota ei välttämättä ole oikeasti edes olemassa. Se tarkoittaa sitä, että on oikeasti paljon ihmisiä, jotka on tätä tilastollista keskivertoa parempia.

 

[vieras]

Tätähän tämä on. Täydellisyyden turhaa tavoittelua.

 

[kyllä]

Mulla on hyvinkin samanlaisia tuntemuksia ap:n kanssa aina, kun vierailen tällä palstalla. Oikeassa elämässä ei niinkään. Tietoni määrä ei sinänsä ole kovin suuri, mutta osaan käsitellä ja etsiä tietoa ja perustella johdonmukaisesti asiat, joiden takana seison. Suurin osa palstalaisista on ihan hukassa näiden asioiden kanssa ja nielevät kaiken purematta.

 

[Ooo]

Ja tosiaan, sinulla merkittävät taidot eivät jollekin toiselle ole merkki älykkyydestä ollenkaan. Pohdiskelevuus ja asioiden tarkastaminen esimerkiksi. Kovassa maailmassa ei ole aikaa tarkastella ja pohdiskella, vaan oikea vastaus ja tieto on löydyttävä itseltä automaattisesti. Onko se sitten älykkyyttä, kukä näitä mitenkin määrittelee?

Ai niin, tähän vielä piti sanomani että mielestäni nykymaailmassa tietoa on niin paljon, että on sulaa hulluutta yrittää sitä kaikkea säilöä sisäänsä. Paljon oleellisempaa on osata etsiä ja jäsennellä uutta tietoa. Ja löytää ne tärkeimmät tiedonjyväset mielettömästä massasta kaikkea huttua.

Ja sulaa hulluutta on edes yrittää tietää kaikesta kaiken. The truth is NOT out there, luulen. Mutta olet osittain oikeassa. Toisaalta tiedän ihmisiä, jotka osaavat feikata olevansa "fiksuja", mutta joilla meneekin elämä päin honkia. Teen töissä erilaisia kykykartoituksia (älykkyystestejä, jos niin halutaan kustua), eikä se niinsanottu älykkyys korreloi useinkaan elämässä pärjäämisen tai menestymisen kanssa. Tuo älykkyys on niin suppea ja vääristynyt käsite.
Tietysti ajatus "olla parempi" kuin joku toinen, sillähän ei välttämättä ole tekemistä älykkyyden kanssa? Kuvittelee vain tekevänsä parempia ratkaisuja, ehkä?

 

[Huspati Huta]

Varmaan onkin ihmisen onnellisuuden kannalta hyödyllisempää tuntea olevansa muita parempi, kuin jos tuntisi olevansa muita huonompi.

 

[SeInka]

70% ihmisistä uskoo olevansa keskivertoa älykkäämpiä .

 

[vieras]

Kuulostat minusta melko tavikselle. On hienoa että on tuollaisia tavoitteita ja että toiminnallaan edistää niiden toteutumista, moni muukin vaan tekee niin. Toisilla se onnistuu paremmin ja toisilla huonommin, syystä tai toisesta. Toiset saavuttavast tuon tilanteen vasta 50v, toiset jo aiemmin. Toisille taas käy niin että miettivät vasta vanhuuden jo tullessa että olisi pitänyt sitä ja tätä. Ehkä pohdiskeleva luonne edesauttaa pitämään elämästään hyvää huolta jo hyvissä ajoin ja ennalta ehkäisemään joitain asioita.

 

[Turbojurpo]

No jaa. Musta taas tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän tiedän etten mistään mitään lopulta tiedäkään.

Ollessani neljäntoista isäni oli niin tietämätön, että tuskin siedin häntä lähelläni. Mutta kun täytin kaksikymmentäyksi, hämmästyin kuinka paljon hän oli oppinut seitsemässä vuodessa. - Mark Twain -

 

[vieras]

Mulla ehkä vähän samaa, mutta oon huomannut, että tää on ehkä vähenemään päin kun ikää tulee vähitellen lisää. Oon huomannut, että aika samanlainen taidan olla kuin muutkin tai siis että aika moni taitaa olla yhtä fiksu kuin minä jne.

Mulle käynyt ihan samalla tavalla Kolmekymppisenä tiesi kaiken, oli fiksuin ja aina oikessa. Nelikymppisenä huomasi, ettei olekaan ihan aina oikeassa. Nyt miltei viiskymppisenä olen huomannut, etten ole läheskään aina oikeassa. Kuuskymppisenä varmaan tajuan, että olen tosi harvoin oikeassa ja seitsemänkymppisenä, että voin vetää punaisella tussilla ruksin seinään, jos satun olemaan oikeassa. Mutta uskoisin, että tuo on ihan loogista. Kun seitsemänkymppisenä sitten on vanhainkodissa, ei synny kolmekymppisten hoitajien kanssa tarpeettomia konflikteja

Minä se niin tykkään sinun ajatuksen juoksusta

 

[tt]

70% ihmisistä uskoo olevansa keskivertoa älykkäämpiä .

Nimenomaan, uskoo ja luulee. Kannattaisi oikeasti testata.

 

[stupid girl]

Mä en halua olla keskivertoa parempi. Haluan olla keskivertoa nöyrempi ja sitä kautta toivon että elämäni aikana matkaan tarttuu enemmän viisautta. Haluan pitää silmät avoinna ja korvat kuuntelevina, en jäädä sisälleni pohtimaan omaa hyvyyttäni ja paremmuuttani.

 

[Oisku]

Ai niin, tähän vielä piti sanomani että mielestäni nykymaailmassa tietoa on niin paljon, että on sulaa hulluutta yrittää sitä kaikkea säilöä sisäänsä. Paljon oleellisempaa on osata etsiä ja jäsennellä uutta tietoa. Ja löytää ne tärkeimmät tiedonjyväset mielettömästä massasta kaikkea huttua.

Ensimmäisenä päivänä yliopistossa meille sanottiin tämä asia melkein samoilla sanoillakin vielä. Olet ainakin ollut luennoilla paikalla.

Sinänsä et kuulosta yhtään sen kummallisemmalta kuin suurin osa ihmisistä. Ehkä tilanne olisi eri jos sinut sattuisi tuntemaan henkilökohtaisesti. En tiedä onko se arvo sinänsä olla sellainen, jota tässä yhteiskunnassa tällä hetkellä arvostetaan. Ei ainakaan niin paljon että siitä kannattaisi ylpeillä.

 

[Huspati Huta]

70% ihmisistä uskoo olevansa keskivertoa älykkäämpiä .

Nimenomaan, uskoo ja luulee. Kannattaisi oikeasti testata.

Minusta on ihan hyvä olla tietämättä

 

[sama täällä]

Samoin.
Mulla ei ole kauhean laaja yleistieto, mutta olen huomannut, että on se kattavampi kuin joillakin toisilla. Tai sitten on vaan käynyt niin, että kiinnostuksen kohteet on niin erit, että muita ei kiinnosta tietää ero vaikkapa Ceylon-kanelin ja tavallisen kanelin kumariinipitoisuuseroista.

Ihan kuin omaa tekstiäni

 

[vieras]

Mä olen koko ikäni joutunut vähän feidailemaan. Kukaan ei pidä "neroista". Teeskentelen monesti tietämättömämpää kuin olen. Myös verbaalisesti lahjakkaana ihmisenä olen joutunut opettelemaan pitämään suuni kiinni vaikka kuinka mehevä tilanne olisi. Naisilta ei vain aina tässä yhteiskunnassa hyväksytä joitain asioita...

 

[zen]

Mä suosittelisin tutustumaan vaikkapa buddhalaisuuteen tai johonkin muuhun itämaiseen elämäntapa-filosofiaan. Sieltä löytyy viisautta jota minä arvosta, ihmiseten, luonnon, eläinten ja tämän maailma sopusoinnusta.

 

[Heh]

Mulla on hyvinkin samanlaisia tuntemuksia ap:n kanssa aina, kun vierailen tällä palstalla. Oikeassa elämässä ei niinkään. Tietoni määrä ei sinänsä ole kovin suuri, mutta osaan käsitellä ja etsiä tietoa ja perustella johdonmukaisesti asiat, joiden takana seison. Suurin osa palstalaisista on ihan hukassa näiden asioiden kanssa ja nielevät kaiken purematta.

No, tää palsta onkin ihan omaa luokkaansa!

 

[ap]

Kuulostat minusta melko tavikselle. On hienoa että on tuollaisia tavoitteita ja että toiminnallaan edistää niiden toteutumista, moni muukin vaan tekee niin. Toisilla se onnistuu paremmin ja toisilla huonommin, syystä tai toisesta. Toiset saavuttavast tuon tilanteen vasta 50v, toiset jo aiemmin. Toisille taas käy niin että miettivät vasta vanhuuden jo tullessa että olisi pitänyt sitä ja tätä. Ehkä pohdiskeleva luonne edesauttaa pitämään elämästään hyvää huolta jo hyvissä ajoin ja ennalta ehkäisemään joitain asioita.

No sehän on hienoa, jos olen oikeasti tavis! Silloinhan se tarkoittaa sitä, että suurin osa ihmisistä ajattelee, pohtii, seuraa maailman tapahtumia, analysoi, kristisoi ja kyseenalaistaa. Ja on löytänyt elämässään rauhan ja tasapainon kaikilla sen osa-alueilla.

Jotenkin olin kuitenkin saanut sellaisen käsityksen, että nykyaikana ihmiset ovat yhä enemmän ahdistuneita, masentuneita ja välinpitämättömiä. Kaikkialla puhutaan esimerkiksi mielenterveysongelmista ja syrjäytyneisyydestä. Kiva, jos kuitenkin tavikset ovat yhtä tyytyväisiä itseensä kuin minäkin. Silloinhan maapallo on täynnä onnellisia ihmisiä

 

[ap]

Ai niin, tähän vielä piti sanomani että mielestäni nykymaailmassa tietoa on niin paljon, että on sulaa hulluutta yrittää sitä kaikkea säilöä sisäänsä. Paljon oleellisempaa on osata etsiä ja jäsennellä uutta tietoa. Ja löytää ne tärkeimmät tiedonjyväset mielettömästä massasta kaikkea huttua.

Ensimmäisenä päivänä yliopistossa meille sanottiin tämä asia melkein samoilla sanoillakin vielä. Olet ainakin ollut luennoilla paikalla.

Hmm, mä oon saattanut olla se luennoitsija. Oikeesti.

 

[Ooo]

Siis olet myös löytänyt sisäisen rauhan, sitä ei vielä tullutkaan esille, mutta hyvä kun kerroit. Tasapainon kaikilla elämän osa-alueilla, huh. Ihan kateelliseksi vetää! Vai oletko kenties uudestisyntynyt herra Gautama? Mut eikös tieto lisää tuskaa, miten sen kaiken tiedon kanssa saavutat rauhan? Se se on itselle vaikeaa...

 

[as if]

ai usein? mie koen aina =) :saint:

Meinasin tulla kommentoimaan juurikin samalla lailla

 

[stupid girl]

Kuulostat minusta melko tavikselle. On hienoa että on tuollaisia tavoitteita ja että toiminnallaan edistää niiden toteutumista, moni muukin vaan tekee niin. Toisilla se onnistuu paremmin ja toisilla huonommin, syystä tai toisesta. Toiset saavuttavast tuon tilanteen vasta 50v, toiset jo aiemmin. Toisille taas käy niin että miettivät vasta vanhuuden jo tullessa että olisi pitänyt sitä ja tätä. Ehkä pohdiskeleva luonne edesauttaa pitämään elämästään hyvää huolta jo hyvissä ajoin ja ennalta ehkäisemään joitain asioita.

No sehän on hienoa, jos olen oikeasti tavis! Silloinhan se tarkoittaa sitä, että suurin osa ihmisistä ajattelee, pohtii, seuraa maailman tapahtumia, analysoi, kristisoi ja kyseenalaistaa. Ja on löytänyt elämässään rauhan ja tasapainon kaikilla sen osa-alueilla.

Jotenkin olin kuitenkin saanut sellaisen käsityksen, että nykyaikana ihmiset ovat yhä enemmän ahdistuneita, masentuneita ja välinpitämättömiä. Kaikkialla puhutaan esimerkiksi mielenterveysongelmista ja syrjäytyneisyydestä. Kiva, jos kuitenkin tavikset ovat yhtä tyytyväisiä itseensä kuin minäkin. Silloinhan maapallo on täynnä onnellisia ihmisiä

Minäkin luulin löytäneeni sisäisen rauhan ja tasapainon itseni kanssa kunnes maailma otti ja sekoitti pakan. Meinasin kuolla synnytyksessä, viikon olin teholla tajuttomana...Onneksi selvisimme,minä ja lapsi. Mutta tuo mullisti elämän kirjat uusiksi ja arvomaailma muuttui. Luulin että niin ei voisi käydä...vaan niin masennuin, vajosin pohjamutaan, vaikka kaikki olikin hyvin.

Muista nöyryys, se että "mahtailet" itsellesi paremmuudellasi voi kostautua kun jonkin elämänkohta meneekin "penkin alle" esim. terveys pettää, jäät pitkäaikaistyöttömäksi, läheinen kuolee ennen aikojaan jne.

 

[ap]

Siis olet myös löytänyt sisäisen rauhan, sitä ei vielä tullutkaan esille, mutta hyvä kun kerroit. Tasapainon kaikilla elämän osa-alueilla, huh. Ihan kateelliseksi vetää! Vai oletko kenties uudestisyntynyt herra Gautama? Mut eikös tieto lisää tuskaa, miten sen kaiken tiedon kanssa saavutat rauhan? Se se on itselle vaikeaa...

Tää nyt menee aika filosofiseksi, mutta sanoisin että tiedon kanssa pystyy saavuttamaan rauhan jos oppii erottelemaan järjen ja tunteet. Sitä kaikkea tietoa ei pidä kantaa sydämessään, vaan aivoissaan. Säästää sydämen vain sitten niille kaikkein tärkeimmille jutuille.