Tunnistatko itsesti tästä?

[omom]

Tämä bloggaaja kirjoitti mun mielestä todella hyvin tästä aiheesta, kiteytti tuon mielipiteen fiksusti ja en voisi olla enempää samaa mieltä. Miksi jotkut vanhemmat kieltävät lapsiaan ihan turhaan?? Silloin kun se ei perustu yhtikäs mihinkään! Säälin lapsia, jotka ei saa kokeilla ja yrittää itse vaan äiti/isä päättää kaikesta heidän puolestaan.

Mio Poikani Mio: Ei Ei Ei Ei

Tunnistatko itsesi? Osaatko selittää miksi teet niin? Olisi mielenkiintoista kuulla joku toinen kanta tähän ja vähän perusteluita...

 

[säpäle harmaana]

Minä varmaan olen sitten tuollainen. Jos se turhaan kieltäminen on sitä, että itsensä satuttaminen, jonkin rikki meneminen, kipeäksi tulemisen mahdollisuus tai mahdollinen sotkun syntyminen eivät ole hyviä syitä kieltää asioita. Tuossa jutussa kirjoittaja kylläkin mainitsi nuo kaksi ensimmäistä asiaa hyviksi syiksi, mutta kyllä esimerkiksi tuolille kiipeämiseen liittyy itsensä satuttamisen mahdollisuus tai jonkin rikki menemisen mahdollisuus, jos pöydällä on jotain tavaraa.

Ja tuo vedenläiskyttämisjuttu, olisi kai tuo minullekin ihan ok, jos A) ei ole mihinkään kiire ja B) olisi se vaihtopaita ja C) olisi lämmin sää ettei vilustu (joo tiedän, että joku tulee pian sanomaan, että ei vilustumisesta tule kipeäksi)

 

[finlandsvensk]

Minä varmaan olen sitten tuollainen. Jos se turhaan kieltäminen on sitä, että itsensä satuttaminen, jonkin rikki meneminen, kipeäksi tulemisen mahdollisuus tai mahdollinen sotkun syntyminen eivät ole hyviä syitä kieltää asioita. Tuossa jutussa kirjoittaja kylläkin mainitsi nuo kaksi ensimmäistä asiaa hyviksi syiksi, mutta kyllä esimerkiksi tuolille kiipeämiseen liittyy itsensä satuttamisen mahdollisuus tai jonkin rikki menemisen mahdollisuus, jos pöydällä on jotain tavaraa.

Ja tuo vedenläiskyttämisjuttu, olisi kai tuo minullekin ihan ok, jos A) ei ole mihinkään kiire ja B) olisi se vaihtopaita ja C) olisi lämmin sää ettei vilustu (joo tiedän, että joku tulee pian sanomaan, että ei vilustumisesta tule kipeäksi)

no aika tylsä lapsuus on lapsellas jos ei saa edes tuolille kiivetä... Huh, varmaan aika rankkaa...

 

[MarieHos]

Oon tuon bloggaajan kanssa samoilla linjoilla.
En kiellä turhasta. Turha on juuri sitä, jossa ei ketään tai mitään vahingoiteta.
Tietty eri asiat on ne, jossa lasta voi sattua eikä hän itse sitä ymmärrä.
Maalaisjärjen käyttö sallittu.. Jos lapsi haluaa kiivetä rahin päälle, joka on sen max 50cm korkea niin kiivetköön. Siitä kun tippuu, jos tippuu, ei nyt kauhean pahasti voi käydä (joojoo, katotaan ne pöydän kulmat ja muut vaarat pois, tottakai).
Jos samainen lapsi haluaa kiivetä baarijakkaran päälle, silloin sanon ei. Pienellä lapsella kun ei ole sitä itsesuojeluvaistoa, äiti toimii tänä vaistona.

Tostahan aiheesta vois kirjottaa kuinka pitkästi vaan, mutta onko se niin tarpeen.
On näitä, jotka sanoo jatkuvalla syötöllä Ei, ei, ei (mun mieheni ) ja taas näitä, jotka ei kiellä lähestulkoon ollenkaan. Usein se sekotetaan "vapaaseen kasvatukseen", jota se nyt ei kuitenkaan ole.

Esimerkkinä, kun mieheni kieltää lapsilta jonkun asian, johon en itse näe kieltämisen syytä, mies sanoo mulle vastaväitteeks "ok, antaa niiden tehdä sitten ihan mitä huvittaa". Se kieltämisen kieltäminen ei kuitenkaan ihan sitä tarkoita. Vaan miksi kieltää lasta, josta ei kellekkään koidu vahinkoa? Esimerkkinä vaikka joku olohuoneen maton rullaaminen. Tai joku yhtä ärsyttävä asia, mutta silti vaaraton.

 

[tiiru]

Yleensä en mielestäni kiellä lasta turhasta. Senkus kiipeilee ja kokeilee, mutta en minäkään ole täydellinen tässä. Varmaan joskus ajattelematta onko jokin nyt maailman vakavin asia, on tullut vain kiellettyä. Siinä sulle selitys.

 

[jezebel]

Ei kai kukaan nyt huvin vuoksi kiellä? Kai jokaiseen kieltoon kuitenkin on aina joku syy? :O Ja kai se nyt vaihtelee tilanteen mukaan (joo, joo lasten kanssa pitää olla johdonmukainen.. )? Vedenläiskyttelyjutussa niin olisin antanut lapsen läiskytellä jos ei olisi ollut kiire minnekään, mutta olisi kieltänyt jos oltaisi vaikka neuvolaan menossa ja tyypilliseen tapaan jo vähän myöhässä Tuolille saa kiivetä mutta ei ruokapöydälle kesken ruokailun ja niin edelleen. Kieltää voi muuten muutenkin kuin vain sanomalla ei, vai liittyikö tämä nyt jotenkin nimenomaan siihen ei-sanan käyttöön?

 

["susu"]

meillä on naapuri joka on joka paikassa ei,ei ei...mä oon vähän lepsumpi vanhempi.

 

["Annika"]

Ei kai se lapsi ikinä opi jo se ei saa kiivetä? Kyllä meillä lapset saa olla sohvalla ja tuoleilla, vaikka ovatkin joskus näistä tippuneet. Toetysti alkuun uutta asiaa opteltaessa on hyvä seistä vieressä ja napata kiinni jos meinaa tippua.

Enemmän meillä on ongelmaa lasten kyltymättömän auttamishalun kanssa, molemmat haluais kovasti auttaa esim kokkailuissa enkä aina vaan jaksa sitä sähellystä vaan rumastikin saatan komentaa niitä pois kun tulevat tuoleja työntäen, kippeävät työtason ääreen ja ovat käplimössä kaikkea mihin yltävät. Kun ne vaaan haluaa auttaa, miks pitää mennä kieltämään aina vaan ei jaksa.

 

[Foortti harmaana]

Anoppi ottaa välillä hermoon, kun se saa kohtauksia:

"Ai kauheeta, kohta se tippuu, kaatuu, sitä ja tätä"
Ja sellainen peloissaan oleva hytkähdys ja puuhkadus päälle

Mä oon vaan, että "antaa kiivetä, jos tippuu niin tippuu" Antaa ajaa pyörällä kovaa, tai sitä ja tätä",
mutta jos homma menee itsetuhoiseksi, mitä kyllä harvemmin, niin sitten sanon.
Ei mitään ylihysteerisiä tussahduksia.
Annan käyttää lasten puukkoa ja porakonetta jne.
Olen itsenkin käyttänyt lapsesta asti.

Kuopus ainakin suuttuu, kun mummo pelkää ja hinkuu vieressä.
Onhan se ärsyttävää.
Ja hyvässä lykyssä varsinkin putoaa terassin kaiteelta, kun toinen vinkaisee kovaa vieressä

 

["Annika"]

Minä varmaan olen sitten tuollainen. Jos se turhaan kieltäminen on sitä, että itsensä satuttaminen, jonkin rikki meneminen, kipeäksi tulemisen mahdollisuus tai mahdollinen sotkun syntyminen eivät ole hyviä syitä kieltää asioita. Tuossa jutussa kirjoittaja kylläkin mainitsi nuo kaksi ensimmäistä asiaa hyviksi syiksi, mutta kyllä esimerkiksi tuolille kiipeämiseen liittyy itsensä satuttamisen mahdollisuus tai jonkin rikki menemisen mahdollisuus, jos pöydällä on jotain tavaraa.

Ja tuo vedenläiskyttämisjuttu, olisi kai tuo minullekin ihan ok, jos A) ei ole mihinkään kiire ja B) olisi se vaihtopaita ja C) olisi lämmin sää ettei vilustu (joo tiedän, että joku tulee pian sanomaan, että ei vilustumisesta tule kipeäksi)

Kai tässä on kyse siitä että miten suuri on tuo loukkaantumisen mahdollisuus tai rikki menemisen mahdollisuus ja miten paljon epävarmuutta kukin on valmis sietämään. Voihan se lapsi kaatua tasamaallakin ja lyödä päänsä. Tai juostessa voi kaatua(jotkut kyllä tuntuvat kieltävään lapsiaan juoksemasta ja esim pyörimästä etteivät kaatusi) joku sitten on sitä mieltä että uuniin ei koskaan voi koskea koska se VOI olla kuuma, minusta riittävää olisi että uuniin ei kosketa siloin kun se on kuuma. Itseasiassa itse en oo koskaan kieltäny koskemasta uuniin, kun noissa on nykysin turvalasit niin ei niihin ehdi kättään polttaa.

 

[MarieHos]

[QUOTE="Annika";26705569]Itseasiassa itse en oo koskaan kieltäny koskemasta uuniin, kun noissa on nykysin turvalasit niin ei niihin ehdi kättään polttaa.[/QUOTE]

Pakko sanoo, että esikoinen on kerran kätensäkkin läntännyt vielä kuumana olleen levyn päälle (kattila nostettu juuri pois). No eipä oo toiste kyllä kokeillut