Tunnetteko olevanne yksin, vaikka olisikin liuta kavereita/ystäviä?

[hepo]

Mä tunnen olevani useinkin yksin.
Soitellaan kyllä, mutta harvoin ketään nään. Kaikilla on omat lapset, ja omat rutiinit ja arjenmenot.
Niin kuin meilläkin. Arkipäivät menee lasten ehdoilla, kuin sumussa jopa. Ja viikonloppuisin sitte keretään tapaamaan vain kerrallaan yhtä lapsiperhettä.
ja sunnuntait omistetaan koko perheelle.
Ja sitten se arki taas alkaa.. Ja yksinäisyys..

 

[vierass]

No mikset nää?

 

[mie]

kyllä vain, aika useinkin, koska asun aika kaukana parhaista ja pitkäaikaisimmista ystävistäni.. tähän on kumma kyllä tottunut, vaikka joskus aikoinaan muuton jälkeen ahdisti paljonkin. pääasia on, että eivät ne ystävät mihinkään katoa, vaikka niitä harvoin nykyään näkeekin

 

[vieras]

Tunnen olevani yksin ja se korostuu nimenomaan seurassa kun tajuaa, että loppupeleissä, me kaikki todellakin olemme aivan yksin.

 

[vieras]

Tunnen olevani yksin ja se korostuu nimenomaan seurassa kun tajuaa, että loppupeleissä, me kaikki todellakin olemme aivan yksin.

peesi