Tunnetteko myötätuntoa miehenne ex:ä kohtaan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Nyt ymmärrän
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

Nyt ymmärrän

Vieras
Mieheni ja hänen ex-vaimonsa välit ovat edelleen tulehtuneet.Ex-vaimo halusi erota aikoinaan nuorimman lapsen ollesssa vuoden ikäisen..Tämä herätti monissa mieheni sukulaisissa kauheana spekulointia ja paljastui myöhemmin että tällä naisella oli suhde työnantajanmsa kanssakin yms.yms...
Mieheni sai alussa minutkin kyseenalaistamaan tämän ex:n elämäntyyliä/lapsilla "pelaamista" yms..
Nyt kuitenkin arki on astunut meidänkin suhteeseemme ja olen itsekkin äiti jo.Parisuhteemme rakoilee pahasti mieheni itsekkyyden ja ilkeyden takia.NYT minä YMMÄRRÄN miksi ex halusi erota vaikka lapset olivatkin pieniä...ROHKEA NAINEN!
Harmittaa kun välimme ovat viileän etäiset, sillä uskon että meillä olisi paljon yhteisiä kokemuksia!Toivon todellakin että hän olisi löytänyt onnensa uuden miehensä kanssa ja toivon itselleni rohkeutta lähteä tästä suhteesta joku päivä...
 
Löytyy niitä miehiäkin, joissa on vikaa samoin myös naisia.Aina sitä voi koittaa vierittää syyn toisen niskaan mutta kyllä totuus tulee ilmi aina jossain vaiheessa.Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.Tässä asiassa ilmeisesti miehesi perhe on ollut sinisilmäinen eikä ole huomattu poika kullassa mitään vikaa...Voimia sinulle paljon :hug: Toivon, että saat rohkeutta lähtemiseen :wave:
 
jaa-a, ei kai sitä nyt kannata heti pyyhettä kehään heittää!
minun mieheni ex aikoinaan löysi toisen miehen ja jätti kylmästi mieheni. Kaula syötynä tuli kotiin , ja miehen äiti oli vielä paikalla( hän kertoi minulle tästä) otti kolme mukulaa ja häipyi ja sitten alkoi pompotus miestäni kohtaan. Me olemme tavanneet silloin vasta kun heidän eronsa tuli voimaan. Mieheni on kerrassaan ihana aviomies.. jo 10 vuotta yhteistä taivalta ja aina vaan paranee. Minä en tänäkään päivänä tajua miksi hän jätti niin hyvän miehen joka minulla nyt on? Hän nykyinen avopuolisonsa ei kyllä ole hääppönen, Samassa työpaikassa on minun tuttujani jotka kertovat, lapset ovat kertoneet, ihan lähisukulaisetkin... Onneksi mieheni ex kanssa ei tarvitse enään olla missään tekemisissä( lapset ovat kasvaneet isoiksi) ja hän ei enään pysty pompottamaan miestäni, vaikka joskus tuo itseään esille jos jonkinlaisen tikusta tehdyn asian vuoksi... No me emme ota kantaa emmekä yhteyttä, emme edes vastaa hänen soittoihinsa eikä tekstiviesteihin.... Sääliksi käy sitä naista! Myötätuntoa en tunne vain sääliä, jos sitäkään enään.
 
Asioilla on aina kaksi puolta ja yleensä erosta kerrotaan vain ne "päivänvaloa"kestävät totuudet..Helposti myös vieritetään syyt tämän ex:n niskaan kun hän ei ole paikalla itseään puolustamassa!Ajan kanssa "totuus" todellakin useimmiten paljastuu.Mieheni on ollut inhottavan arvosteleva ex:ä kohtaan ja sitä on ajoittain myös minulle. :'( Jos me eroaisimme niin takuulla hän haukkuisi/panettelisi minuakin kaikille tutuille ja tuntemattomillekkin!
Eli kyllä voin tuntea joissakin asioissa myötätuntoa ex:ä kohtaan!
 
Samantyyppisiä tapauksia kuin ap:n tapaus on tullut vierestä seurattua.
Tapaus 1:
- Suvun lellikki, oikea naistenmies pikkupitäjässä, löysi lopulta Elämänsä Naisen. Nuoripari odotti vauvaa, meni kesken. Uusi yritys, ja nyt tuleva äiti oli kovin varoivainen, ei osallistunut maatalon mihinkään hommiin. Siitä moitittiin. Suvun naiset keskenään haukkuivat, kun vaan selällään makaa. "mnihän se kesken, ja on varovainen nyt, mutta ei kait sitä ihan noin tartteisi..."

Aloitettiin oman talon rakentaminen, naisen olisi pitänyt olla mukana rakennuksilla pieni lapsi helmoissaan. Niin ne muutkin tekee. Nainen ei osallistunut koko rakennusprojektiin ollenkaan. Häntä moitittiin siitä. Suvun naiset ostivat ja ripustivat verhot "kun eihän niillä nuorilla niin rahaa ole, pitäähän sitä auttaa". Mies osti sohvakaluston. Ja näin edelleen.
Nainen oli aina hymyilevänä, mutta etäisenä.
Perhe asettui ok-taloonsa. Nainen ei hoitanut hyvin lastaan. Pissali, kasteli alleen päiväsaikaan, vaikka oli jo 4 v. Eikä mekkoja pukenut, housuja vaan. Eikä ruokaakaan antanut. Niin. Sanoin sitten kerran takaksin: "antoihan ruokaa" "Ai antoi vai?" Kysy hämmästynyneenä tämän miehen sisko. "Antoi, laittoi omalle lautaselle XX-sapuskaa, mutta lapsi eio syönyt" Ja miehen sisko ihmetteli: ai se antoi sille ruokaa....
Ja liian lihavakin se nainen oli. Onneksi oli aloittanut urheiluharrastuksen, jospa se tuosta laihtuisi.
Seksiä nuoripari harrasti kerran viikossa kirkonmenojen jälkeen sunnunaina, enempää ei tarvitse. Ja koska päivähoitomaksut ovat niin isot, lapsi lopettaa päivähoidossa olemisen 5 vuoitaana. Kyllä 5 v on jo niin iso että pärjää itsekseen kotona vanhempien työpäivän ajan. NÄin mies jutteli sukulaisilleen ja vierailleen. Nainen hymyili, oli etäinen.
Kukaan sukulainen ei koskaan sanonut vastaan tai eriävää mielipidettä tälle suvun lellikille.

Kunnes yhtäkkiä nainen lähti, otti lapsen mukaan ja lähti. Ja toisen miehen mukaan samantien!
Alkoi kamala kalabaliikki. H***ra. Hirveä nainen.
Mies vietti aikansa lähiöbaarissa, kaljapöhnässään ulvoi ikäväänsä ja rakkauttaan: Jos se nyt tulisi takaisin, niin kyllä minä olisin muuttunut mies. En sitä ja en tätä. Nyt sitten nainen saisi valvoakin niin myähään kuin haluaa, eikä tarvitisi mennä nukkumaan samaan aikaan - hyvin aikaisin - kuin hän.

Lapsi oli yhdellä tapaamisella isällään. Isä vietti sen ajan lapsen kanssa lähiöbaarissa. Toista tapaamista ei tullut. Mies jäi ulvomaan ikäväänsä. Naisen tekeimisiä pohdittiin, arvosteltiin, se oli keskustelun aihe Muuta ei ollut.
Nainen muutti pois paikkakunnalta ja kaikki välit mieheen ja tämän sukuun on ohi.
Mies on alkoholistina nykyään uuden naisystävänsä kanssa.

Tapaus 2:

_ samassa suvussa mutta vähän eri haarassa oli kaikkivoipainen ja ainutlaatuisen hyvä nuori mies. Joka tapasi kaupunkilaistytön. Joka ei tulevalle anopille kelvannut.
Tytössä ei mitään hyvää ollut. Kun nuoret saivat lapsia, oli hän vain huono äiti.....
Lopulta nainen lähti.
Mies jäi ulvomaan rakkauttaan.
Nainen salli tapaamiset, vaati niitä. Hän oli yhteyksissä niin lasten isään kuin muuhunkin sukuun, olihan ne lapset. Nuoren miehen suku haukkui naista koko ajan. Lapsilta udeltiin äidin kuulumiset ja arvosteltiin äitiä heille.
Miehen suku oli sitä mieltä, että nainen ei ole onnistunut irtautumaan heistä tai miehestä. Että nainen kiristää elatusmaksuja, jotka ovat kohtuuttomia miehen maksaa.
Ja niin edelleen.
Mies löysi uuden naisen, joka sekään ei anopille kelvollinen ollut. Ei osannut huushollata oikalla tavalla.
Mies jatkoi samoilla linjoilla kuin exänsä kanssa: viina virtasi. Uusi nainen oli helisemässä. Kaikki raha meni alkoholiin.

Suvun silmissä mies on silti lähes pyhimys. Niin hyvä, niin hyvä. Se vaimo vaan .... kun ei tue miestään... ja se exä, millainen ja sellainen...


että semmosia tapauksia.
 
Tunnen suurta myötätuntoa.Mies sanoi että jätti naisen kun tämä petti mikä oli totta.Sen mies unohti kertoa että exänsä petti häntä koska miestä ei seksi kiinnosta.Tämän vuoden aikana seksiä kerran helmikuussa ja kerran kesäkuussa ja nyt mennään elokuussa.
Että näin täällä.
 
kyl mä luulen kans et sellanen mies/nainen joka jaksaa mainita miten kauheen akan/ukon tuli ottaneeks silloin aikanaan osaa tehdä saman tulevalle exälleenkin.
varsinkin jos on yhteisiä lapsia pitäis sen verran kunnioittaa lastensa äitiä/isää et pitää sen valitusvirren pienemmällä ja keskittyy vaan omaan erinomaisuuteensa.
:)
 

Yhteistyössä