Tunnetko yhtään elämäänsä tyytyväistä ja onnellista vanhapiikaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pii(k)a
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

Pii(k)a

Vieras
Tarkennettakoon, että vanhapiika EI ole 25v sinkkunainen, vaan vähintään lähemmäs 4-kymppinen yksin jäänyt naisihminen, jonka pariutuminen on jäänyt yritelmän asteelle omasta halusta taikka olosuhteiden sanelemana (ei vain ole onnistunut löytämään puolisoa).

Miksi aina oletetaan, että nämä yksinelävät keski-ikäiset (ja sitä vanhemmat) ovat jotenkin epäonnistuneet elämässään ja ovat automaattisesti jääneet vaille ja jotenkin onnettomia? Miksei voisi olla tasapainossa ja onnellinen ilman puolisoa ja perhettä?

Tunnetko sinä yhtään ns. vanhaa piikaa, joka olisi oikeasti tosi tyytyväinen elämäänsä, eikä todellakaan kaipaa sitä puolisoa ja/tai lapsia elämäänsä? Vai seuraako yksin jäämisestä katkeruus jossain vaiheessa..?
 
Tunnen kolme vanhaa piikaa:

- 39v nainen aivan epätoivoinen silikonitissi, ei koskaan seurustellut muutamaa yritelmää enempää. Todella miehenkipeä ja valittaa aiheesta jos vain joku jaksaa kuunnella

- 38v nainen uraihminen, tienaa hyvin, tekee pitkiä päiviä. Masentunut, ettei ole löytänyt miestä, yrittänyt on, muttei koskaan edes seurustellut. Vanhanpiian elkeitä; äkäinen ämmä, tiuskii jos ei kaikki mene juuri kuten hän haluaa, tapoihinsa erittäin kangistunut.

- 33v nainen, masentunut valittaja, ei saa otetta mistään. Todella raskasta seuraa, vie energiat.

Tämmöisiä tapauksia täällä...
 
Tunnen kolme vanhaa piikaa:

- 39v nainen aivan epätoivoinen silikonitissi, ei koskaan seurustellut muutamaa yritelmää enempää. Todella miehenkipeä ja valittaa aiheesta jos vain joku jaksaa kuunnella

- 38v nainen uraihminen, tienaa hyvin, tekee pitkiä päiviä. Masentunut, ettei ole löytänyt miestä, yrittänyt on, muttei koskaan edes seurustellut. Vanhanpiian elkeitä; äkäinen ämmä, tiuskii jos ei kaikki mene juuri kuten hän haluaa, tapoihinsa erittäin kangistunut.

- 33v nainen, masentunut valittaja, ei saa otetta mistään. Todella raskasta seuraa, vie energiat.

Tämmöisiä tapauksia täällä...

Jännää, ettei edes tuolle silikonitissille ole siunaantunut ketään edes joksikin aikaa.
 
Itse sovin aloituksen kuvaukseen, ja olen ainakin suurimmaksi yäosaksi tyytyväinen elämääni.

Ei minulla mitään sitä vastaan ole, että jossain vaiheessa löydän miehen (lapsia en halua) elämääni, mutta en aio heittäytyä epätoivoiseksi ja huolia mitä tahansa vain saadakseni parisuhteen ja miehen itselleni.

Sitä kun tässä on aikansa seuraillut ystävien ja sukulaisten parisuhdedraamoja, erokriisejä, ja yleistä ankeutta ja kyllästymistä jo muutaman vuoden jälkeen siihen omaan puolisoon, niin tiedän ihan varmasti, että sellainen on jotain, mitä en halua. Ja jos se on parisuhteiden kohtalo, niin olen mieluummin yksin.
 
Tunnen sekä onnellisen oloisia/elämäänsä tyytyväisiä, että sellaisia katkeroituneita ämmiä. Yleensä nämä katkeroituneet ämmät vielä kaikenlisäksi kohdistavat miehiin jonkin sorttista vihaa.
 
Tunnen 42-vuotiaan upean, seksikkään kauniin hoikan ja pitkän naisen, joka ei ole koskaan asunut miehen kanssa yhdessä ja seurustellutkin vain muutaman kuukauden. Elää onnellista tasapainoista elämää, on iloinen, huomaavainen, kuunteleva hyvä ystävä minulle, mahtava kummitäti teinitytölleni, hänellä on paljon ystäviä, intohimon kohteita ja vilkas seuraelämä. Toimii yrittäjänä ihmisä auttaen.
 
Tunnen.
Ja olen tuntenut.
Toinen jo aikapäiviä kuollut vanhuuteen, toinen mun ikänen ja hyvissä voimissa. (40-50v).

On niitä muitakin, mutta noi nyt tulleet läheisemmiksi.

Itsekin kuuluisin samaan sarjaan, ilman lastani.
 

Yhteistyössä