Tunnetko vanhempia, jotka "kellottavat" lapsensa peliaikaa?

["tikku"]

Voi herran pieksut! Tuli tähänkin ilmiöön sitten törmättyä. Mikäli lapsi ei ole juuri "parhaimmillaan"(tai edes kiinnostunut) tässä kyseisessä lajissa, niin miksi pitäisi saada peliaikaa yhtälailla muiden kanssa? On vain niin, että jotkut yrittävät tosissaan ja toisilla on asenteessa vikaa. Mä olen omille lapsilleni ainakin aina sanonut, että jos ei ansaitse paikkaansa peleissä, niin EI ANSAITSE. Ellei peli suju jonakin kertana, niin penkki kutsuu. Mikäli ei kyseinen laji kiinnosta, niin vaihdetaan lajia. En ymmärrä tuollaista ylenpalttista"päänsilittelyä" enää tämän(10-11v)ikäisille. Totuus tulee kuitenkin ilmi hyvin pian.
Eikö se tee vain hallaa lapselle, jos vanhemmat jatkuvasti valittavat peluuttamisesta valmentajille/joukkueen johdolle? Sitten ihmetellään miksi meidän VilleKallea ei kutsuta ollenkaan seuraaviin peleihin...
Onko kokemusta vastaavasta?

 

[Hiekkalaatikon reunalta]

Mun mies valmentaa urheilujoukkuetta, ja sillon, kun vielä valmensi junnupuolella, niin aika usein kyllä oli näitä kellottajavanhempia. Ja sitte valkulle valittamaan, että "miksei meidän...jne." Ja useimmiten näiden kellottajavanhempien lapsi oli juuri se, jota ei kiinnostanut käydä harkoissa kun joskus ja jouluna, mut aina olis peleissä kuitenki tarvinnu kentälle päästä.

Valmentaja on siinä aika ikävässä välikädessä, kun joukkue, seura, ja etenkin ne vanhemmat odottaa menestystä (ja juur vanhemmat valittaa heti, jos sitä ei tule), mut silti pitäis peluuttaa kaikkia tasapuolisesti, ei pelitaitojen ja -motivaation, vaan kellon mukaan. Jossain "Kaikki pelaa" -vaiheessa toi on tietty selvä periaate, ja sillon yleensä pitää vaan toppuutella vanhempia niissä mestaruushaaveissa, mut jo 14+ -ikäisten joukkueille oikeesti asetetaan tavoitteita myös menestymisen suhteen. Tuossa iässä myös pelaajista itsestään alkaa erottua ne tosissaan ja toisaalta huvikseen pelaajat, ja sillon mun mielestä pitäis vanhemmilta löytyä sitä objektiivista silmää sen oman ihmelapsen todellisten taitojen (ja halujen) suhteen.

Joskus voi olla kyse siitä, että nuori ei pelaajana vaan ole vielä "pelikypsä", vaikka intoa löytyiskin, ja sillon hyvä valkku osaa antaa sopivasti peliaikaa, jotta kokemusta kertyy, mutta siinä vaiheessa, kun pelissä ollaan 5-4 tappiolla, peliaikaa 1min. ja ylivoimatilanne edessä, niin tätä epävarmempaa pelaajaa ei kentälle laiteta (ihan hänen itsensäkin takia), vaan vaihtopenkki on hyvä paikka seurata ja oppia sieltäkin käsin. Mutta useimmiten on tilanne tosiaan se, että nuorella on itsellään motivaatio hakusessa (joko laji, joukkue tai molemmat ei vaan kiinnosta), mutta vanhemmat puskee läpi omia haaveitaan ja epärealistisia odotuksiaan - ja taas kilahtaa valkulla puhelin...

 

[Gloria Mundi]

Lasten urheiluharrastuksissa kovasti vapaaehtoisena olleena, olen tormannyt naihin vanhempiin niin monen monituista kertaa. Soittelevat kotiin, kentan laidalla 'jutellaan', ja noottia tulee. Yksi poika kirjaimellisesti istui kentalla ja soi ruohoa - ja vanhemmat naama punaisena raivosivat kun heidan poikansa ei saanut yhta paljon peliaikaa kun XYZ.... no ei kai kun ei poikaa voinut hoykasen polaysta kiinnostaa peli - istui ja SOI RUOHOA!!! Ongelmat olivat kylla ihan jossain muualla kuin pesapallovalmentajassa.