Tunnenpa olevani taas todella tärkeä

Saan kerrankin miehelle sanottua ne asiat mitä pitikin.
Kysyn, ei vastaa.
Itken ja itken. Se vaan istuu.
Niin kun aina.

On hiljaa.
Menee nukkumaan, 5 min niin kuuluu kuorsaus.

Olen maailman tärkein ihminen sille.
Kuka uskoo.

Enää en puhu.
Se on saanu tarpeeksi mahdollisuuksia ja pilannu ite ne kaikki.
Sillä oli pelissä perhe, se ainoo kuka siitä on välittäny oikeesti.

 

Voi kurja Lämmin halaus sinulle... Miehet ei aina oikein ajattele

 

Miehet on vaan miehiä...

 

..kiitos luulin jo ettei kukaan mitään vastaa.

Mutta kaikkeenhan tottuu..

 

:'( :hug:

 

:hug:

 

Luuletko, lähtisikö miehesi keskustelemaan, joko sinun ikanssasi tai ilman, jonkun ammattilaisen kanssa? Jos hänen on vaikeaa näyttää tunteitaan tai puhua... Joskus on itselläkin ollut aikoja, kun tunsi olevansa liitossa todella yksin. Nyt menee paremmin, ainakin vaihteeksi...

 

Ollaan käyty perheneuvolassa juttelemassa..
Ei tulosta..

 

:hug:

 

Voi Jaksamista sinulle! Muista itse rakastaa itseäsi oikein kovasti! Olet itsellesi ja lapsille todella tärkeä ainakin

 

Kiitos.. Lasten takiahan tässä on jaksanutkin.

 

..kiitos luulin jo ettei kukaan mitään vastaa.

Mutta kaikkeenhan tottuu..

paitsi jääpuikkoon perseessä

 

Kiitos.. Lasten takiahan tässä on jaksanutkin.

Onks lapset varmasti onnellisempia, kun ootte yhessä...?

 

Mulla hieman sama olo, ja raskaushormonit ei ainakaan auta asiaa, koko ajan vaan kiukuttaa niin hirmuisesti. No, jospa tunteet tasaantuisi puolin ja toisin, vaikka joskus tuntuu ettei mies tunteita omaakaan, ainakaan minua kohtaan, vaikka kovasti sanoo rakastavansa..

 

Kiitos.. Lasten takiahan tässä on jaksanutkin.

Onks lapset varmasti onnellisempia, kun ootte yhessä...?

Eipä taida meidän esikoinen vielä ymmärtää kaikkea, onneksi.. Ja toinen lapsista vielä masulainen.

Oikeestaan tiiän että ainoa vaihtoehto on ero, se vaan tuntuu niin vaikeelta.

 

Mulla hieman sama olo, ja raskaushormonit ei ainakaan auta asiaa, koko ajan vaan kiukuttaa niin hirmuisesti. No, jospa tunteet tasaantuisi puolin ja toisin, vaikka joskus tuntuu ettei mies tunteita omaakaan, ainakaan minua kohtaan, vaikka kovasti sanoo rakastavansa..

Minäkin siis raskaana nyt.

Meillä ei ole mitään rakkauden tunnustuksia kuultu pariin vuoteen..
Taitaa olla selvä peli.
Mies silti haluaa olla yhessä.

 

:hug: Kuulostaa kyllä ikävälle tuo tilanne... :/

 

Jos joku mun läheinen sanois nyt mulle että lähe nyt..
Lähtisin.

Mutta ehkä huomenna.

 

Mulla hieman sama olo, ja raskaushormonit ei ainakaan auta asiaa, koko ajan vaan kiukuttaa niin hirmuisesti. No, jospa tunteet tasaantuisi puolin ja toisin, vaikka joskus tuntuu ettei mies tunteita omaakaan, ainakaan minua kohtaan, vaikka kovasti sanoo rakastavansa..

Minäkin siis raskaana nyt.

Meillä ei ole mitään rakkauden tunnustuksia kuultu pariin vuoteen..
Taitaa olla selvä peli.
Mies silti haluaa olla yhessä.

=( Joo, sama homma että mies haluaa olla edelleen yhdessä, ja kaippa minäkin haluan, mutta olen vaan niin perin kyllästynyt tähän yksinpuheluun. Olen yrittänyt jo pitkään jutella että saataisiin jotain selvyyttä asioihin, mutta hänen mielestään meillä ei ole ongelmaa, vaikka ei kahteen vuoteen ole tehty mitään yhdessä, vaikka monesti olen ehdottanut jotain, kaikki on vain miten hänelle sopii, eikä huomioi sitä että minäkin olen ihminen ja kaipaan puolison jonka kanssa voi jutella.

 

Mulla hieman sama olo, ja raskaushormonit ei ainakaan auta asiaa, koko ajan vaan kiukuttaa niin hirmuisesti. No, jospa tunteet tasaantuisi puolin ja toisin, vaikka joskus tuntuu ettei mies tunteita omaakaan, ainakaan minua kohtaan, vaikka kovasti sanoo rakastavansa..

Minäkin siis raskaana nyt.

Meillä ei ole mitään rakkauden tunnustuksia kuultu pariin vuoteen..
Taitaa olla selvä peli.
Mies silti haluaa olla yhessä.

=( Joo, sama homma että mies haluaa olla edelleen yhdessä, ja kaippa minäkin haluan, mutta olen vaan niin perin kyllästynyt tähän yksinpuheluun. Olen yrittänyt jo pitkään jutella että saataisiin jotain selvyyttä asioihin, mutta hänen mielestään meillä ei ole ongelmaa, vaikka ei kahteen vuoteen ole tehty mitään yhdessä, vaikka monesti olen ehdottanut jotain, kaikki on vain miten hänelle sopii, eikä huomioi sitä että minäkin olen ihminen ja kaipaan puolison jonka kanssa voi jutella.

Joillekin riittää vaan se vähä mitä saa/antaa.

Ei ne miehet aina ymmärrä miten onnellinen oikeesti voisi olla..

Minun mies ei ole koskaan tainnut kasvaa aikuiseksi. Liian itsekeskeinen perheenisäksi.

Me ollaan jo kertaalleen erottu, mutta olisi pitänyt ottaa opiksi eikä enää yrittää.

Kiitos kommenteista. Jospa nyt uni kutsuisi..

 

:hug: voimia! ei ole helppoa, ei tosiaankaan, mutta kaikkien hyvinvoinnin kannalta valitettavasti pitää tehdä ratkasut, vaikka ne vaikeita oliskin. jos susta tuntuu että ero on se ratkasu, nii se kannattaa tehdä vaikka se sattuukin, siten se loppupelistä alkaa helpottamaan. Ei kannata satuttaa itseään ja olla onneton jos on muitakin mahdollisuuksia. ties vaikka ero oliskin vaan väliaikanen ja auttais teidän tilannetta. :hug:

 

Kyllä joskus ajattelee 28-v avioliiton jälkeen, että kuunteleekohan se mies mitään. Siis tosi vaikeaa on ollut, mutta nyt vaan porskutetaan ja kai loppuelämä?

 

Lähde. Jospa se mies sitten tajuaa, mitä on menettämässä. Jos ei tajua, ei ole sun arvoinen!

:hug:

 

Jos joku mun läheinen sanois nyt mulle että lähe nyt..
Lähtisin.

Mutta ehkä huomenna.

Tietääkö läheiset teidän tilanteen? Ulospäin asiat näyttää monesti eriltä. Tsemppiä.

 

Kamala tilanne...
Viisaammat joskus sanonut että raskausaikana ei ikinä kannattaisi erota?!tiedä häntä---
Voimia sinulle hirmuisesti!