tunnen olevani surkea äiti kun en jaksa tehdä asioita lasteni kanssa:(

[Amelie]

olen aina tosi väsynyt ja usein ärtynyt ja huonotuulinen.mulla on kolme lasta joista pienin 1½v. todella vilkas pikkuinen. isommat viihtyy aika hyvin keskenään.. mutta en yksinkertaisesti jaksa leikkiä juurikaan lasteni kanssa.jos ryhdymme pelaamaan jotakin peliä,pienin sotkee pelin ja isommilla menee hermo. uloskaan en joka päivä jaksa mutta pyrin siihen. esikko on koulussa,toinen lapsista eskarissa,joten heillä sentään jotakin toimintaa.

on ihanan helpottavaa nähdä kuinka lapset vaikuttavat onnellisilta,siltikin.koen olevani niin riittämätön kun en jaksa touhuta lasteni kanssa juuri mitään. miten muilla??

perheenä kyllä välillä retkeillään,toki ulkoillaan niin paljon kuin mahdollista jne.

 

[vieras]

Joojoo, lopeta tuo itsesäälissä rypeminen. Olantaputuksiako sä täältä tulit hakemaan. Sä teet sen mitä jaksat ja se riittää.

 

[ok]

olet hyvä äiti.. sitä turhaan syyllistää itseensä..tää syksy on vähän ankeeta aikaa.. kyllä piristytään kun talvi tulee..

 

[ap]

Joojoo, lopeta tuo itsesäälissä rypeminen. Olantaputuksiako sä täältä tulit hakemaan. Sä teet sen mitä jaksat ja se riittää.

en todellakaan sitä tullut hakemaan,haluan tietää miten muut äidit jaksaa

 

[vieras]

Joojoo, lopeta tuo itsesäälissä rypeminen. Olantaputuksiako sä täältä tulit hakemaan. Sä teet sen mitä jaksat ja se riittää.

en todellakaan sitä tullut hakemaan,haluan tietää miten muut äidit jaksaa

Välillä paremmin ja välillä huonommin. Kaikille tulee niitä huonoja päiviä, mutta itsesäälissä kieriskely vain pahentaa asiaa ja vie sen vähänkin energian hukkaan.

 

[piina]

Muakin harmittaa sama juttu. Esin tykkäisisin pelata lautapelejä isompien kanssa, mutta kun on pienemmätkin pakko ottaa mukaa tai ainakin vahtia heitä, niin hermoni eivät tahdo jaksaa pelata ja näin ne kivat tuokiot on jäänyt turhan harvinaisiksi :/

 

[näin meillä]

Mulla kans 3 lasta ja jaksan omasta mielestä ihan hyvin touhuta kaikkien lasten kanssa. Tietenkään en aina jouda leikkimään kun pyydetään mtta en kanna siitä huonoa omaatuntoa.

 

[biuka]

Joojoo, lopeta tuo itsesäälissä rypeminen. Olantaputuksiako sä täältä tulit hakemaan. Sä teet sen mitä jaksat ja se riittää.

en todellakaan sitä tullut hakemaan,haluan tietää miten muut äidit jaksaa

Välillä paremmin ja välillä huonommin. Kaikille tulee niitä huonoja päiviä, mutta itsesäälissä kieriskely vain pahentaa asiaa ja vie sen vähänkin energian hukkaan.

Me käydään säännöllisesti perhekerhoissa ja puistoissa jne. Joka päivä jokin "retki" edes kirjastoon, eläinkauppaan, metsään tms. Leivotaan usein ja siivoillaan joissa lapsi on siis mukana - hänellehän se on leikkiä. Usein myös joku kaveri on meillä lapsensa kanssa tai me siellä - lapsilla uusia leluja ja kavereita - ei aikuisten tarvikaan viihdyttää.

Aina ei jaksakaan... mutta monesti jokin kiva juttu auttaa, esim. pistät lapsen kylpyyn ja luet itse vieressä kirjaa tms. molemat on tyytväisiä tms.

 

[ap]

Joojoo, lopeta tuo itsesäälissä rypeminen. Olantaputuksiako sä täältä tulit hakemaan. Sä teet sen mitä jaksat ja se riittää.

en todellakaan sitä tullut hakemaan,haluan tietää miten muut äidit jaksaa

Välillä paremmin ja välillä huonommin. Kaikille tulee niitä huonoja päiviä, mutta itsesäälissä kieriskely vain pahentaa asiaa ja vie sen vähänkin energian hukkaan.

Me käydään säännöllisesti perhekerhoissa ja puistoissa jne. Joka päivä jokin "retki" edes kirjastoon, eläinkauppaan, metsään tms. Leivotaan usein ja siivoillaan joissa lapsi on siis mukana - hänellehän se on leikkiä. Usein myös joku kaveri on meillä lapsensa kanssa tai me siellä - lapsilla uusia leluja ja kavereita - ei aikuisten tarvikaan viihdyttää.

Aina ei jaksakaan... mutta monesti jokin kiva juttu auttaa, esim. pistät lapsen kylpyyn ja luet itse vieressä kirjaa tms. molemat on tyytväisiä tms.

kuulostipa mukavalta! entä jos ei ole voimavaroja tuohon? mä en ole tietoinen onko meidän lähellä kerhoja tms. kirjastoon menemme välillä,mutta pienin haluaa välttämättä kävellä siellä,muuten tulee huuto. isommat haluaisi rauhassa katsella kirjoja.tuntuu että se kirjastossa käynti menee pienimmän perässä juoksemiseen.

äiti-ystäviä mulla ei juuri ole,kellä käydä tai ketkä tulisivat meille kylään. paljolti ollaan siis keskenämme

 

[eräs äiti]

Joojoo, lopeta tuo itsesäälissä rypeminen. Olantaputuksiako sä täältä tulit hakemaan. Sä teet sen mitä jaksat ja se riittää.

en todellakaan sitä tullut hakemaan,haluan tietää miten muut äidit jaksaa

Välillä paremmin ja välillä huonommin. Kaikille tulee niitä huonoja päiviä, mutta itsesäälissä kieriskely vain pahentaa asiaa ja vie sen vähänkin energian hukkaan.

Me käydään säännöllisesti perhekerhoissa ja puistoissa jne. Joka päivä jokin "retki" edes kirjastoon, eläinkauppaan, metsään tms. Leivotaan usein ja siivoillaan joissa lapsi on siis mukana - hänellehän se on leikkiä. Usein myös joku kaveri on meillä lapsensa kanssa tai me siellä - lapsilla uusia leluja ja kavereita - ei aikuisten tarvikaan viihdyttää.

Aina ei jaksakaan... mutta monesti jokin kiva juttu auttaa, esim. pistät lapsen kylpyyn ja luet itse vieressä kirjaa tms. molemat on tyytväisiä tms.

kuulostipa mukavalta! entä jos ei ole voimavaroja tuohon? mä en ole tietoinen onko meidän lähellä kerhoja tms. kirjastoon menemme välillä,mutta pienin haluaa välttämättä kävellä siellä,muuten tulee huuto. isommat haluaisi rauhassa katsella kirjoja.tuntuu että se kirjastossa käynti menee pienimmän perässä juoksemiseen.

äiti-ystäviä mulla ei juuri ole,kellä käydä tai ketkä tulisivat meille kylään. paljolti ollaan siis keskenämme

mulla myös kaksi pientä lasta ja tuntuu, etten ole hyvä äiti, koska olen myös väsynyt ja kiukkuinen. En tosin nuku, koska vauva valvottaa yöllä ja muutenkin herätään aikaisin. Isommalla paha uhma. Välillä itken iltaisin, koska olen taas suuttunut esikoisella tosi monta kertaa aiheesta, mutta tuntuu, että pinna on tosi kireällä.

Mekin ulkoillaan lähes säällä kuin säällä, mutta äiti-kavereita ei ole ja se harmittaa. Ulkona näkee paljon äitien ja lapsien porukoita, joilla tuntuu olevan hauskaa ja itse olen todella yksinäinen kotiäiti. Yksi kaveri on, jonka luona käydään ehkä kerran kuukaudessa leikkimässä ja saa siinä itsekin hiukan höpötellä aikuisten juttuja. Mielestäni meidän arki voisi olla rikkaampaa jos tosiaan olisi enemmän kavereita.

 

[aina ei jaksa]

täällä on myös yks äiti joka tuntee syyllisyyttä kun ei tarpeeksi touhua lasten kanssa... meillä tilanne se et 3 lasta ja kaikki vielä kotona. Pienin (alle 1v.) vie eniten aikaa ja tuntuu et aina oon sanomassa isommille et oottakaa teen tämän ja tämän ensin...

Mutta sitten on taas niitä parempia hetkiä et jaksaa/ehtii/viitsii touhuta isompien kans esim. kunnolla ulkoilla ( siis kiikuttaa, leikkiä hiekkalaatikolla) väritellä, rakentaa legoilla. MUtta enimmäkseen nämä kaks isointa leikkii keskenään ja se äitin sydäntä raapii kun niin paljon joutuvat leikkiin keskenään... Joutuvat? siltä se äitistä tuntuu. ja riitelevät keskenään paljon, välillä tuntuu et koko ajan. =(

isommat käyvät onneksi kerhossa ja joskus kyläillään, mutta tosi paljon ollaan kotona.

eipä ollu mulla sanoja, millä auttaa mut näillä eväillä meidän on kai pärjättävä ja aina tsempattava ja yritettävä vähentää tätä turhaa syyllisyyden tunnetta.

 

[aina ei jaksa]

jäi vielä sanomatta,että kiukkuinen on usein tämäkin äiti ja hermostun ihan liian vähästä. =(

 

[ihan samat kuviot]

Ihan liian usein olen kiukkuinen lapsille. En tiedä miksi. Väsynyt olen. Lapset herättelevät öisin edelleen jonkun verran. Ehkä myös olen turhautunut itseeni kun en osaa olla se askartelija, lastenviihdyttäjä ja turvallinen kasvattaja, joksi itseni kuvittelin. Ihmettelen niitä kotiäitejä jotka pyörittävät tässä rinnalla jotain yhdistystoimintaa tai miehensä firman kirjanpitoa. Yritän jotain kotitöitä tehdä ja kun vielä järjestää pari kolme ateriaa (ja siistii keittiön niiden jäljiltä), peseskelee pyykkejä ja raivaa pahimpia sotkuja päivän mittaan, ei siihen hirveästi jää aikaa. Esikko eskarissa kyllä ja keskimmäinen parina päivänä kerhossa. Puistoillaan pari kertaa viikossa, ulkoillaan toki joka päivä. Välillä kävellään tai pyöräillään. Vanhemmat lapset ovat eri sukupuolta ja haluaisivat minua seuraksi aivan erilaisiin leikkeihin. Pienin taas ei oikein osaa olla heidän leikeissään mukana. Kaikkia ei siis voi miellyttää kerralla. Välillä pelataan jotain yhdessä, mutta silloin menee hermo kun pienin sotkee ja lopuksi hermostuu kun muut istuvat vain pöydän ääressä pelaamassa. Eli kiva hetki menee yleensä yleiseksi tyytymättömyydeksi. 2v kuopus ei enää nuku joka päivä päiväunia, niinä päivinä kun nukkuu, niin yritetään keksiä vanhempien kanssa jotain, vaikka muistipelin pelaamista. Selvästi tilanne pysyy paremmin hallussa, kun yritän kaivaa voimia siihen, että leikin hetken (vaikka 10-15min) jokaisen kanssa. Sitten jaksavat pyöriä taas keskenäänkin.

 

[ihan samat kuviot]

Ihan liian usein olen kiukkuinen lapsille. En tiedä miksi. Väsynyt olen. Lapset herättelevät öisin edelleen jonkun verran. Ehkä myös olen turhautunut itseeni kun en osaa olla se askartelija, lastenviihdyttäjä ja turvallinen kasvattaja, joksi itseni kuvittelin. Ihmettelen niitä kotiäitejä jotka pyörittävät tässä rinnalla jotain yhdistystoimintaa tai miehensä firman kirjanpitoa. Yritän jotain kotitöitä tehdä ja kun vielä järjestää pari kolme ateriaa (ja siistii keittiön niiden jäljiltä), peseskelee pyykkejä ja raivaa pahimpia sotkuja päivän mittaan, ei siihen hirveästi jää aikaa. Esikko eskarissa kyllä ja keskimmäinen parina päivänä kerhossa. Puistoillaan pari kertaa viikossa, ulkoillaan toki joka päivä. Välillä kävellään tai pyöräillään. Vanhemmat lapset ovat eri sukupuolta ja haluaisivat minua seuraksi aivan erilaisiin leikkeihin. Pienin taas ei oikein osaa olla heidän leikeissään mukana. Kaikkia ei siis voi miellyttää kerralla. Välillä pelataan jotain yhdessä, mutta silloin menee hermo kun pienin sotkee ja lopuksi hermostuu kun muut istuvat vain pöydän ääressä pelaamassa. Eli kiva hetki menee yleensä yleiseksi tyytymättömyydeksi. 2v kuopus ei enää nuku joka päivä päiväunia, niinä päivinä kun nukkuu, niin yritetään keksiä vanhempien kanssa jotain, vaikka muistipelin pelaamista. Selvästi tilanne pysyy paremmin hallussa, kun yritän kaivaa voimia siihen, että leikin hetken (vaikka 10-15min) jokaisen kanssa. Sitten jaksavat pyöriä taas keskenäänkin.

 

[mä vasta]

Nyt tajusin että kun meillä on 4 ja 3 vuotiaat lapset niin nehän heräilee myös vielä eli yöt on katkonaisia. Lisäksi itsellä terveys prakaa joten kaikki liikunta lasten kans on pois suljettua. Metsäretket yms.

Yritän sitten välillä jättää kotihommat ja laittaa maaten lattialle, kokomaan bioniclee, junarataa,palapeliä mutta aivan liian harvoin.

Lapset aikahyvin touhuaa keskenään ja meilläkään ei ole ketään kavereita. Virikehoidossa ovat ja uimakoulussa käydään. Mutta silti tää terveys rassaa mua niin paljon kun se rajoittaa ihan liikaa yhteistä aikaa lasten kanssa