Tunnen itteni niiin tyhmäksi

minä täällä joku aika sitten kirjottelin tilanteestamme ja olin melko valmis etsimään oman osotteen.

nyt mä olen alkanut perääntyä.
olenkohan mä niin jotenkin juntti että mä haluan yrittää pitää perheen kasassa vaikka kuin.
kun mä mietin ja punnitsin asioita, lasta etusijalla pitäen.
meidän normaali arkihan on ihan ok.

riitaa tulee harvoin mutta kun tulee, niin syy on yleensä se että mä olisin menossa baariin tai jonnekin.

ennen mä olin aina se joka pyysi anteeksi, sovitteli, vaikka syy ei edes olisi ollut mun.
tällä kertaa en tehnyt niin.
mies on nyt ollut sitten vähän puheliaampi ja mukavampi mua kohtaan.

tuskinpa ne hänen asenteet ja käytös miksikään muuttuu...

mua hävettää ja suututtaa että mä olen sen selän takana suunnitellut jo muuttavani pois.
mun tekisi mieli kertoa hänelle tuosta, mutta kannattaako...?


<br><br>

 

mä varmaan siksi tunnen huonoa omaa tuntoa jo tänne kirjottamisesta kun mies on sitä mieltä ettei meidän asioista kellekään saa puhua.

mutta olenpa oppinut että parempi kirjottaa tänne kun heti mennä puhumaan kaverille ongelmistaan.

nimittäin vuosi sitten kun erehdyin luottamaan ystävääni, eipä se asia pysynyt vain hänen tiedossaan kauaa.
en siitä edes kehdannut tälle ihmiselle sitten sanoa, ittepä olin hänelle mennyt kertomaan.

mutta, kai tää palsta on tätäkin varten, että voi tuntojaan purkaa ja mielipiteitä kysellä.

<br><br>

 

Onks se nyt sitte ihan ok, jos sun menoista tulee aina riitaa? Sun ukkos siis haluaa rajottaa sun menemisiä?

 

En ole lukenut aiempia kirjoitelmiasi. Omasta puolestani voin sanoa että 17 avioliittovuoden aikana olen pariin kertaan hyvin voimakkaasti ollut ajatuksissani muuttamassa pois yhteisestä kodista.
Mutta tilanteet ovat selvinneet - niin se yleensä on - onneksi.
Sen olen oppinut ettei kaikkia ajatuksiaan tarvitse toiselle olla tilittämässä, ne ovat ääneen sanottuja niin erilaisia kuin omassa päässä.
Mieskin on ollut minua jättämässä ja etsimässä uutta ymmärtäväisempää puolisoa ...
Ei olla kumpikaan löydetty muita kuin toisemme.
Eivät miehet ole sen kummempia kuin naisetkaan tunne-elämän puolella, hyviä päiviä ja huonoja päiviä on kaikilla.
Pääasia että pystyy puhumaan niinä huonoinakin päivinä toiselle kuin ihmiselle... :hug:

 

Ma en muuten teidan suhteeseen osaa kommentoida, mutta tuohon haluaisin vaan sanoa, etta mun mielestani on hyvakin puhua ulkopuolisille joskus omasta tilanteesta, jos on pienessa kriisissa. Saa suita ulkopuolisen nakokulmaa, ja ehka osaa itsekin katsoa tilannettaan kauempaa.

Siita ei kannata pahaa omaatuntoa itselleen hankkia.

 

\

Onks se nyt sitte ihan ok, jos sun menoista tulee aina riitaa? Sun ukkos siis haluaa rajottaa sun menemisiä?

Eihän se ole.
Enkä mä ymmärrä miksi sitä haittaa jos käyn about 2 kertaa vuodessa baarissa.
Se ei sen mielestä sovi perheelliselle äiti ihmiselle, tuntuu ettei se luota muhun ja se loukkaa, koska en ole aihetta antanut.
Enkä motkota sen harvoista menoista,toivon että niitä ois enemmän...

 

jotkut miehet nyt vaan on semmosia.
me mentiin aina yhdessä.
käytiin joku kerta erikseenkin, mutta se silmien alta kattelu
seuraavana päivänä ärsyttää vaikkei miään syytä oliskaan.
nyt ei enää kiinnosta baarit kumpaakaan.
nyt panostan liikuntaa, mieluummin käyn tunnin lenkillä
kun baarissa. ja mieskin harrastaa muuta.
eipähän tartte kummankaan pahottaa mieltä.
ihan onnellisia ollaan.
ota joku kaveri käy vaikka kansalaisopiston kursseilla tai
jumpassa saa vähän omaa aikaa.
eikä tuu krapula.
=)

 

pakko sanoa, että ei mua useesti huvita mennä baariin, että noin 2-4 kertaa vuodessa käyn, siis jos se miehelle passaa.
yhdessäkin tahtoisin joskus mennä mutta eihän se käy.
emmä siellä baarissa mitään kauheita kännejä koskaan ota, just siksi ettei tulis kaamea krapula ja kiva olla pirteenä seur. päivänä.

mä käyn lenkillä melkein joka päivä ja jumpassa 1-2 kertaa viikossa, tosin nyt ne on kesälomalla


mua vaan kaivaa tuo, että pitäisikö siitä riidasta puhua ja pitäiskö kertoa että mä etsin jo asuntoakin ja meinasin että erotaan sitten, mutta en mä halua erota, mä haluan yrittää...

<br><br>

 

\

pakko sanoa, että ei mua useesti huvita mennä baariin, että noin 2-4 kertaa vuodessa käyn, siis jos se miehelle passaa.
yhdessäkin tahtoisin joskus mennä mutta eihän se käy.
emmä siellä baarissa mitään kauheita kännejä koskaan ota, just siksi ettei tulis kaamea krapula ja kiva olla pirteenä seur. päivänä.

mä käyn lenkillä melkein joka päivä ja jumpassa 1-2 kertaa viikossa, tosin nyt ne on kesälomalla


mua vaan kaivaa tuo, että pitäisikö siitä riidasta puhua ja pitäiskö kertoa että mä etsin jo asuntoakin ja meinasin että erotaan sitten, mutta en mä halua erota, mä haluan yrittää...

anna menneen olla, elä tässä hetkessä ja toivo että huominen ois yhtä tasainen tai asteen parempi päivä..

meillä on mykkäkoulu taas miun tyakia kun en ois antanu kaks vuotiaan pompottaa sänkyyn ja pois.. leikkiä kahen aikaan yöllä.. minä nukuin mies oli koneella...no lopulta toin pojan isin kamuks..yöllisen keskustelun *miks itketät poikaa (itki ihan ite.. )..anna olla sylissä..kaikkee ongelmaa siekin rakennat keskellä yötä..* keskustelun jälkeen ei oo kuulunu ukon suusta muuta kuin 'mie haen pikkusen maidot'..

eli nyt sitten oottaa kielipitkällä että pyytäisn tekojani anteeks.. ennemmin vaikka suoraan #&%?$!*.. jos mie valvon klo 6.00-23.30 välin ja huilaan vaan nykysin kun syön tai istun autossa/linkissä niin hitto jos en saa yöllä nukkua...mie kuitenkin vahdin ja 'passaan' viis lasta aamusta iltapäivään asti kunnes isin kelpaa herätä.. jos ei oo työ aamuja..