Tunnen itseni niin huonoksi vaimoksi!!

No eipä tuo tunnu olevan pelkästään kiinni sinusta, että olisit "huono vaimo" tms. Tietysti joskus on pakko tehdä pitkää päivää, mutta aika huonosti mielestäni sopii yhteen pitkät työpäivät ja uusi tulokas. Tai ainakin miehenkin on ymmärrettävä, että jos haluaa vapautuksen vauvanhoidosta ja on noin paljon töissä, niin ehkä niille vaimon hellille tunteille ei jää kauheasti aikaa tulla esiin. Mielestäni puolin ja toisin voisitte yrittää parantaa tilannetta.

 

Vastasin tähän ketjuun äsken mihinköhän se viesti meni...

 

Miksi ihmeessä peruit sen teidän ainokaisen vapaaillan. Kyllä ne kummit olisi pitäneet varmasti lapsesta hyvää huolta. Turha sitten jonkun ajan päästä ihmetellä, jos mies alkaa huidella omia teitään ja sinä vaan hoidat ja hoidat lasta, jota et uskalla päästää hetkeksikään silmistäsi.

 

Mun mielestä miehesi on aiheuttanut tämän tilanteen sillä, ettei voi yhtään pitää vauvaa. Ilmankos sinä olet vaippavuoreen hautautunut. Ei nyt tarvita vapaailtaa, vaan käytännön apua mieheltä vauvan hoitoon.

 

...koska huutaa aina jos äiti ei olekaan vieressä eikä siksi yksin saa vauvaa rauhoitettua..

no mistäköhän johtuisi? siitä että sä olet alusta alkaen aina mennyt vauvan luokse kun itkenyt? meillä ainakin isi heti oli mukana osallistumassa että vauva myös nauttii hänen kanssaan olla, ja voin sanoa että on ihanaa kun saa myös omaa aikaa murehtimatta miten isi pojun kaa pärjää

 

Tuo noin. jOs teidän liitto on kaatumassa 4 kk jälkeen, niin kyllä se sitten kaatuu. Rasittavaa pikkulapsiaikaa tulee olemaan vielä vuosia.
Sinnitelkää, ihmiset. Pikkulapsiaika on tuommosta, ja ei ne parivuotiaatkaan välttis mihinkään hoitoon jää.
meillä on esikoinen semmonen, että se vaan ei jää suosiolla mihinkään hoitoon. 7kk iässä kävimme miehen kanssa teatterissa ja lapsi oli huutanut tauotta sen 4 tuntia. Myöhemmissä kokeiluissa sama homma. Nyt kun on toinenkin lapsi ja hän on varsin vilkas, nin ei ole ihmistä joka nämä vapaa-ehtoisesti tai edes puolipakolla ottaisi hoitoon.
Meillä on sitten parin vuoden päästä enempi aikaa toisillemme, tämän vaiheen jälkeen.

Niin ja olemme ryhtyneet näihin lapsiin vasta kolmekymppisinä, niin nuoruus on jo vietetty ja nyt ei ole edes hinkua lähteä mihinkään.

 

Kuulostaa vähän siltä, että miehesi tarvitsee kipeästi läsnäoloasi kumppanina ja erityisesti tukeasi vauvan hoidossa. Lapsi pärjää kyllä hoidossa. Tsemppaa edes tämän kerran niin jatkossa on jo helpompaa. Kuten joku tuossa edellä totesi, toimiva parisuhde on vanhempien lisäksi lapsenkin etu.

 

olette sopineet, ettei mies hoida vauva-aikana???!!! WTF????

no, älä ikinä odota, että syntyisi mitään isä/lapsisuhdetta. kyllä ne suhteet luodaan vauva-aikana. ihan turha odottaa mieheltä osallistumista myöhemminkään, mies kun on nyt huomannut että teet lampaana kaiken, myös illat ja viikonloput. :/

voi elämä kun jotkut tekee kaikesta hankalaa...yksinkö sinä sen lapsen teit ja päätit hankkia? ei meistä kukaan voi valita, että "jätänpä tuon ja tuon ikävaiheen välistä, kun se on niin hankalaa"..

teet miehellesi ja vauvallesi karhunpalveluksen sallimalla tuon.

ja kaikkien meidän miehet töissä käy, ja silti ehtii luomaan siteen lapsiin. ei se ole mikään syy.

en nyt tahdo olla ilkeä, mutta tuossa teidän perhekuviossa on niin moni asia väärin. äkkiä nyt vaan se lapsi hoitoon, ja tehkää pelisäännöt, mihin molemmat ovat tyytyväisiä! et sinä ikinä voi olla sellainen vaimo kun tahdot, jos olet ainoa aikuinen vastuussa vauvasta.

 

Ymmärrän sinua hyvin. Vauva on kuitenkin vielä pieni ja hyvin riippuvainen äidistä. Tosin parisuhdetta voi hoitaa ihan jo pienilläkin asioilla. Illalla kun vauva menee nukkumaan niin istut hetkeksi vaikka miehesi kainaloon ja kyselet päivän kuulumisia. Itse olin tuon kakkosen kanssa niiiiiin väsynyt ensimmäiset 10kk (heräsi yöllä parin tunnin välein ja saattoi olla useamman tunninkin joskus hereillä) että ei paljoa parisuhde jaksanut kiinnostaa. Tuntui vaan että sitä ajatteli herättyä sitä että milloin saa taas nukahtaa. Puhuimme miehen kanssa asiasta monesti ja hän kyllä ymmärsi. Joten tuo 4kk ei ole mielestäni mikään katastrooffi. Kunhan asioista vaan juttelee. Selität miehelle, että energiaa ei nyt riitä kun vauvan hoitoon jos oikeasti näin on. Mutta suosittelen sitä, että vaikka pariksi tunniksi vauva kummeille hoitoon ja ulos miehen kanssa tuulettuun. Se tekee tasan varmaan vaan hyvää. On myös aika epäreilua mennä perumaan miehen tietämättä sovittu hoito. Kyllä se vauva ihan varmasti pärjää sen hetken kummiensa seurassa. Sovitte vaikka sellaisen ajan että tiedät vauvan olevan nukkumassa ja pyydät heidät vaikka omaan kotiisi hoitamaan niin on ainakin tuttu ympäristö.

 

no voi hyvänen aika, eikö vauvanne nuku ikinä? eikös sitä parisuhdetta voi hoitaa silloin? vaikka jutella sohvalla? eikä aina katsoa sitä telkkaa?

meillä sitä parisuhdetta hoidetaan juuri silloin, ja joskus harvoin kun lapset on hoidossa. lapset menevät nukkumaan siinä 20.30, jää monta tuntia aikaa kaksin. tai sitten kun mennään viikonloppuisin anoppilaan, jätämme lapset sinne pariksi tunniksi, ja käydään yhdessä kahvilla.

kyllä se parisuhde kestää, jos heti ei joka ongelmasta olla ajattelemassa eroamista.

Nukkuuhan se, 1,5-2h välein heräilee ja tähän mennessä olen nukkunut aina kun mahdollista.. Isänsä ei tahdo yksin olla tytön kanssa koska huutaa aina jos äiti ei olekaan vieressä eikä siksi yksin saa vauvaa rauhoitettua..

hmm..ja minkäköhän takia isi ei tahdo hoitaa lastaan, ja mistä syystä vauva aina huutaa eikä rauhoitu?

ettet vaan olisi ominut koko lasta..? jos isä alusta asti hoitaa lasta tasapuolisesti äidin kanssa, ei tuollaista tilannetta tule, vaan vauva hyväksyy lohduttajakseen äidin ja isän. (toki myönnän että joskus vauvoille tulee vaiheita, millon kukaan muu ei kelpaa kun äiti, mutta se on ohimenevää)

tunnen erään, joka omi täysin vauvan itselleen, vaihtoi kaikki vaipat itse, syötti itse, puki itse, ja mies ei melkein koskea saanut. no, eipä miehelle ikinä kehittynyt minkäänlaista suhdetta lapseensa. ja sitten kun toinen lapsi oli tulossa, tämä äiti valitti, kun mies ei auta yhtään.

en väitä että olisit samanlainen, mutta tuossa ap kirjoituksessa oli kyllä tuommoisia piirteitä.. että kukaan muu ei osaisi hoitaa vauvaa kuin sinä..
:/ onko niin?

äläkä heti ole tappiomielialalla, puhumassa erosta. ero pitää olla vasta se vihonviimeinen vaihtoehto. eikä sitä kannata edes harkita vauva-aikana, jos syyt ovat noin "kevyitä".

soita uudestaan kummille, että vauva tulee hoitoon.

Selvennän vielä, että isä ei hoida lasta siksi että tämä on hänen oma toivomuksensa. Tiedämme että tämä on ohimenevä vaihe vauvalla ja mies on toivonut näin tehtävän tämän vaiheen ajan. Onhan se selväkin että vauva tottunut enemmän minun kanssani olemaan kun mies joutuu työn puolesta tekemään 12h työpäivää :/

Tuohon ei kyllä kannata lähteä, että isä ei hoida lasta kun se itkee isän sylissä. Siinä tosi nopeasti käy niin että "ohimenevästä" vaiheesta tuleekin pysyvä ja sitten ei enää kelpaakaan kukaan muu kuin äiti. Se toisenakin nostaa isän itseluottamustakin kun saa joskus itkun tyynnytettyä. Ja se hoitaminen on paljon muutakin kuin itkun tyynnyttämistä, vaipan vaihtoa, pesemistä, kylvetystä, nukkumaan laittamista yms. Pienistä asioista se hoitaminen koostuu. Kylvetys on "perinteisesti" ollut homma jota isit on hoitanut (niin meilläkin alkuun). Kokeilkaa vaikka sitä välillä.
Ja joskus joudut joka tapauksessa olemaan erossa lapsestasi, että kannattaako siitä tehdä suurta peikkoa? Vai olisiko helpompi aloittaa esim. tunnin - kahden hoidolla kummin luona? Minä olisin hirveän loukkaantunut, jos minulta kyselemättä mies olisi perunut hoidon vain siksi että ei uskaltanut jättää lasta hoitoon.

Minä olin lapsenvahtina perheessä jossa äiti oli AINA laittanut lapsen nukkumaan. Olipa kiva olla yö hoitamassa, kun nyt äidin pitikin olla sairaalassa synnyttämässä kuopus!!!

 

Mitä ihmettä olette sopinut ettei mies hoida lasta kun ei oikeen osaa
miten se voi ikinä oppia?Voi mitä miehesi menettääkään kun sitä suurta rakkauden tunnetta ei synny lapseen.haluaisitko itse luopua siitä. Nyt sä vaan meet sinne lenkille ja jätät lapsen miehelle. et ota puhelinta mukaan. suurin ongelma teillä on se ettei mies katso lasta.

Kun mies sua auttaa lapsen hoidossa sä jaksat myös häneen keskittyä päiväunilla tai illalla.

en minäkään olis esikkoa 4kk ikäisenä hoitoon antanut,mutta mies kyllä hoisi heti kun syntyi oli hoitamassa. Nyt vaan alatte opettelemaan miehelle lapsenhoitoa. kun ensi kerralla huutaa pyydä miehen mennä hakee

 

Nyt äkkiä isälle varattava aikaa kahdestaan lapsen kanssa! Vauvan leimaantumisaika on melko lyhyt, ja niihin tärkeimpiin ihmisiin pitäisi saada läheiset välit ihan pienenä. Vauvaiässä tapahtunutta etääntymistä on myöhemmin hyvin vaikeaa tai mahdotonta korjata. Tahdothan että lapsellasi on kaksi vanhempaa?