tunnekylmyys

[miehellä]

Mieheni on luonteeltaan hyvin tunteeton ja kylmä suhteessa muihin ihmisiin, myös minuun.
Olemme olleet yhdessä jo pitkään, useita vuosia. Luulen että hän on ollut pohjimmiltaan aina jotenkin varautunut muihin, eikä osaa (tai halua) sellaista välitöntä ja vapaata läsnäoloa.

Alkurakastumisen jälkeen tilanne on hitaasti muuttunut niin, että hän ei kosketa, halaa tai suutele juuri ollenkaan. Seksiä kyllä mielellään harrastaa, mutta senkin jotenkin "viileästi" ja kaukaa (mm. halimatta). Olen tottunut tähän tunnepuolen kylmyyteen vähitellen, mutta riitatilanteissa kaikki kärjistyy. Hän saattaa murjottaa päiväkausia, joskus viikkojakin, eikä ole puhettakaan mistään sopimishalukkuudesta.

Tunnen itseni nykyään kovin yksinäiseksi. Mies ei kaipaa minun seuraani juuri ollenkaan, muuta kuin seksiin. Ruokapäydässä tuskin viitsii edes kohteliaisuuttaan vastata, vaikka yritän keventää jäykkää tilannetta vaikka juttelemalla. Meillä ei ole lapsia ja senkin takia olen usein kuin eristettynä normaalista elämästä. Unohdun vain jonnekin nurkkaan. Mitään emme yhdessä tee, emme matkustele, harrasta tai muuta. Emme sukuloi, emme vietä kesälomiakaan muuta kuin kotona, samassa helvetissä.

Alkaa ottaa päähän. Mietin eroa, se vain pelottaa niin paljon.

 

[Pelottaa?]

Minua pelottaisi viela enemman vanheta ja harmaantua vuodesta toiseen ypoyksin tuollaisen ihmisen vierella, elaman hiljalleen valuessa haaskuun.

Mutta kukin tyylillaan. Jos miehesi sinulle jonkinlaista paperinohutta turvaa maailmassa edustaa niin onhan sekin parempi kuin turvautua vain omaan neuvokkuuteesi, johon et nakojaan luota senkaan vertaa kuin mieheesi.

 

[...vaikuttaa]

Itselläni on samanlainen jörrikkä kotona. Olemme olleet nyt pari vuotta yhdessä ja tilanne on pahentunut ajan myötä. Ensimmäiset kuukaudet hän jaksoi olla erilainen, kiinnostunut minusta, muista ihmisistä, ympäröivistä asioista jne. Muutettuamme noin reilu vuosi sitten yhteen hän muuttui. Hän alkoi viihtyä paremmin itsekseen eikä juuri innostu vaikka itse yrittäisin jutustella tai ehdottaa jotakin yhteistä tekemistä. Selittää olevansa väsynyt. Jos kyselen enemmän hän hermostuu ja syyllistää minua. Että ei kovin hyvältä näytä...
Älä vain anna hänen jyrätä sinua liikaa, pidä kiinni omasta elämästäsi, ystävistäsi, harrastuksistasi ym. Vaikka ero pelottaakin, niin aika pelottavalta kuulostaa yhteinen elämä tuon kaltaisen kumppaninkin kanssa.

 

[Tuttua myös täällä..]

Onpahan "helpottavaa" kuulla, että en ole ainoa henkilö, jonka mies on kylmä ratakisko. Minulla ero jo vahvasti mielessä, mies ei osaa edes sanoa, välittääkö minusta. Seksiä ei ole tippunut tänä vuonna kuin kerran. Yhdessä olemme olleet 15 vuotta. Keskustelumme on "hyvää päivää mitä kuuluu"-tyylistä. Eroa hidastaa ainoastaan pienet lapset.

Itse olen tunteellinen ja empaattinen ihminen. Päätä on tullut lyötyä useasti seinään...

 

[Kirvesvartta]

Huulesi on nyt kylmät niinkuin jää...lämpäö ei sun katseestasi nää...

 

[hamara puolella, kiitos]

näkyypä olevan muillakin ja luulin olevani ainoa laatuaan, jolla mies on "kaukainen".

 

[v iritys]

ne lakkaa katsokaas yrittämästä, kun saalis on koukussa. Taisitte lähteä liian helpolla matkaan.

 

[en voisi]

Mieheni on luonteeltaan hyvin tunteeton ja kylmä suhteessa muihin ihmisiin, myös minuun.
Olemme olleet yhdessä jo pitkään, useita vuosia. Luulen että hän on ollut pohjimmiltaan aina jotenkin varautunut muihin, eikä osaa (tai halua) sellaista välitöntä ja vapaata läsnäoloa.

Alkurakastumisen jälkeen tilanne on hitaasti muuttunut niin, että hän ei kosketa, halaa tai suutele juuri ollenkaan. Seksiä kyllä mielellään harrastaa, mutta senkin jotenkin "viileästi" ja kaukaa (mm. halimatta). Olen tottunut tähän tunnepuolen kylmyyteen vähitellen, mutta riitatilanteissa kaikki kärjistyy. Hän saattaa murjottaa päiväkausia, joskus viikkojakin, eikä ole puhettakaan mistään sopimishalukkuudesta.

Tunnen itseni nykyään kovin yksinäiseksi. Mies ei kaipaa minun seuraani juuri ollenkaan, muuta kuin seksiin. Ruokapäydässä tuskin viitsii edes kohteliaisuuttaan vastata, vaikka yritän keventää jäykkää tilannetta vaikka juttelemalla. Meillä ei ole lapsia ja senkin takia olen usein kuin eristettynä normaalista elämästä. Unohdun vain jonnekin nurkkaan. Mitään emme yhdessä tee, emme matkustele, harrasta tai muuta. Emme sukuloi, emme vietä kesälomiakaan muuta kuin kotona, samassa helvetissä.

Alkaa ottaa päähän. Mietin eroa, se vain pelottaa niin paljon.

En ymmärrä tuollaisia ihmisiä roikkuvat vaan huonossa suhteessa.Mutta, tuo sinun suhde on jo ihan loppu eletty, silti et uskalla alkaa elää omaa ihanaa elämää yksin ,eikä tarvitse enää stressata. Monella naisella jotka ottaa eron alkaa tapahtua ihmeitä,eli silmätkin alkaa taas loistaa,ei kun koko olemus alkaa loistaa jos ottaa eron ihmisestä joka ei ole enää tarkoitettu sinulle,noin jotkut suhteet vaan päättyy,ei sille voi mitään.
Ehkä kohtaat jonkun toisen miehen sitten kun on se aika,ja aurinko alkaa taas paistaa ja lujaa.
Ei erota vaikka ei ole enää mitään yhteistä? mikä pelottaa sitten?
Mielummin yksin kun suhteessa jossa vaan stressataan yhdessä.
Viestisi perusteella vaikuttaa siltä että sinun mieskin vaan roikkuu suhteessa vain paremman puutteessa ei myös uskalla alkaa elää yksin kun ' joku täytyy olla"

 

[Akkah]

Alkaa ottaa päähän. Mietin eroa, se vain pelottaa niin paljon.

Pelko pois!
Mihin voit joutua ilman moista "suhdetta", tuskin ainakaan huonompaan suhteeseen???
Mahdollistahan sekin tietysti; itse olisin(olen) kuitenkin mieluummin yksin kuin, kaksinyksin; tuollaisessa suhteessa.

 

[RJV]

Mitä jos aluksi hankkisit omia harrastuksia. Jospa mieskin innostui. Teillä on myös lupa olla antamatta seksiä jollei hän osallistu hyväilyihin. Ihmeen paljon löytyi tunteettomia miehiä. Itsellä oli päinvastaisia ongelmia, eli en saanut riittävästi puhua vaimoni kanssa, eikä hän hyväillyt minua juuri ollenkaan ja seksikin oli väkinäistä. Kun sitten sain ohjeen etten viikkoon koske hänen rintoihin ja sinne tupsuun, mutta kuitenkin muuten hyväilen ja sillä se alkoi toimimaan huomattavasti paremmin. Ilmeisesti juju on siinä, kun saa toisen loppuhuipennusta vaille valmiiksi, niin toinen ei kestä sitä viikkoa pitempään.

 

[no johan on]

jaa, minkäsortin terapeutti antoi Sinulle näitä ohjeita?

 

[hamarapuolella, kiitos]

;-)) voi olla, että liian nopeasti yhteenkin, mutta kun ikä ei vähene vaan lisii, miksi odottaisi?
Hyvä meidän on olla yhdessäkin ja puhumme paljon. Tiedät tarkalleen, miksi mies on "kaukainen", hänellä on omat rankat kokemuksensa.

 

[Raimunda]

jaa, minkäsortin terapeutti antoi Sinulle näitä ohjeita?

Laitan sivusta lusikan tähän soppaan ja väitän, että tuo RJV:n saama neuvo on ihan hyvä. Jos minä olisin tunnekylmässä suhteessa jossa kaikki kosketus tähtää vain seksiin ja osuu tuonne rintojen/pimsan/pepun alueelle niin saattaisi alkaa moinen jopa ällöttää. Jos mies (tai nainen) käyttäytyy tuolla tavoin muuten, niiin siitähän tulee helposti mieleen että inhoaako hän kumppaniaan. Ainakin minulle tulisi.

 

[hhhhhhhaaaaa]

hahahaahahahahaaaaaaaaaaa, noita Naisia!

 

[no jaaaa]

Mieheni on luonteeltaan hyvin tunteeton ja kylmä suhteessa muihin ihmisiin, myös minuun.
Olemme olleet yhdessä jo pitkään, useita vuosia. Luulen että hän on ollut pohjimmiltaan aina jotenkin varautunut muihin, eikä osaa (tai halua) sellaista välitöntä ja vapaata läsnäoloa.

Alkurakastumisen jälkeen tilanne on hitaasti muuttunut niin, että hän ei kosketa, halaa tai suutele juuri ollenkaan. Seksiä kyllä mielellään harrastaa, mutta senkin jotenkin "viileästi" ja kaukaa (mm. halimatta). Olen tottunut tähän tunnepuolen kylmyyteen vähitellen, mutta riitatilanteissa kaikki kärjistyy. Hän saattaa murjottaa päiväkausia, joskus viikkojakin, eikä ole puhettakaan mistään sopimishalukkuudesta.

Tunnen itseni nykyään kovin yksinäiseksi. Mies ei kaipaa minun seuraani juuri ollenkaan, muuta kuin seksiin. Ruokapäydässä tuskin viitsii edes kohteliaisuuttaan vastata, vaikka yritän keventää jäykkää tilannetta vaikka juttelemalla. Meillä ei ole lapsia ja senkin takia olen usein kuin eristettynä normaalista elämästä. Unohdun vain jonnekin nurkkaan. Mitään emme yhdessä tee, emme matkustele, harrasta tai muuta. Emme sukuloi, emme vietä kesälomiakaan muuta kuin kotona, samassa helvetissä.

Alkaa ottaa päähän. Mietin eroa, se vain pelottaa niin paljon.

En ymmärrä ollenkaan, että miten sä voit vielä panna tuollasien tyypin kanssa! HYI!
mietit eroa? no ota se ero sitten, äläkä jää haaveilemaan! ei tuo tyyppi muutu! voi teitä naisia!
ja mitä sä oikein pelkäät jos otat eron? elää yksin?? niin kuin moni muukin nainen samassa tilanteessa kuin sinä, heidän motto on ' vaikka mies käyttääytyy paskamaisesti ja kohtelee sinua kaltoin , parempi noin kuin elää yksin!

toi on säälittävä filosofia ja asenne monelta naiselta!

 

[Mies 50]

Ihmisen tunnekylmyys on perittyä kauraa kasvualustasta. Tulee geeneissä, suvulta ja kotioloista. Tarkistakaapa henkilön taustat niin asia on pläkki.