M
miehellä
Vieras
Mieheni on luonteeltaan hyvin tunteeton ja kylmä suhteessa muihin ihmisiin, myös minuun.
Olemme olleet yhdessä jo pitkään, useita vuosia. Luulen että hän on ollut pohjimmiltaan aina jotenkin varautunut muihin, eikä osaa (tai halua) sellaista välitöntä ja vapaata läsnäoloa.
Alkurakastumisen jälkeen tilanne on hitaasti muuttunut niin, että hän ei kosketa, halaa tai suutele juuri ollenkaan. Seksiä kyllä mielellään harrastaa, mutta senkin jotenkin "viileästi" ja kaukaa (mm. halimatta). Olen tottunut tähän tunnepuolen kylmyyteen vähitellen, mutta riitatilanteissa kaikki kärjistyy. Hän saattaa murjottaa päiväkausia, joskus viikkojakin, eikä ole puhettakaan mistään sopimishalukkuudesta.
Tunnen itseni nykyään kovin yksinäiseksi. Mies ei kaipaa minun seuraani juuri ollenkaan, muuta kuin seksiin. Ruokapäydässä tuskin viitsii edes kohteliaisuuttaan vastata, vaikka yritän keventää jäykkää tilannetta vaikka juttelemalla. Meillä ei ole lapsia ja senkin takia olen usein kuin eristettynä normaalista elämästä. Unohdun vain jonnekin nurkkaan. Mitään emme yhdessä tee, emme matkustele, harrasta tai muuta. Emme sukuloi, emme vietä kesälomiakaan muuta kuin kotona, samassa helvetissä.
Alkaa ottaa päähän. Mietin eroa, se vain pelottaa niin paljon.
Olemme olleet yhdessä jo pitkään, useita vuosia. Luulen että hän on ollut pohjimmiltaan aina jotenkin varautunut muihin, eikä osaa (tai halua) sellaista välitöntä ja vapaata läsnäoloa.
Alkurakastumisen jälkeen tilanne on hitaasti muuttunut niin, että hän ei kosketa, halaa tai suutele juuri ollenkaan. Seksiä kyllä mielellään harrastaa, mutta senkin jotenkin "viileästi" ja kaukaa (mm. halimatta). Olen tottunut tähän tunnepuolen kylmyyteen vähitellen, mutta riitatilanteissa kaikki kärjistyy. Hän saattaa murjottaa päiväkausia, joskus viikkojakin, eikä ole puhettakaan mistään sopimishalukkuudesta.
Tunnen itseni nykyään kovin yksinäiseksi. Mies ei kaipaa minun seuraani juuri ollenkaan, muuta kuin seksiin. Ruokapäydässä tuskin viitsii edes kohteliaisuuttaan vastata, vaikka yritän keventää jäykkää tilannetta vaikka juttelemalla. Meillä ei ole lapsia ja senkin takia olen usein kuin eristettynä normaalista elämästä. Unohdun vain jonnekin nurkkaan. Mitään emme yhdessä tee, emme matkustele, harrasta tai muuta. Emme sukuloi, emme vietä kesälomiakaan muuta kuin kotona, samassa helvetissä.
Alkaa ottaa päähän. Mietin eroa, se vain pelottaa niin paljon.