tunkeileva anoppi

tästä aiheesta on jauhettu aikas paljon täällä,mutta pakko purkaa jonnekkin kun mies ei ota kuuleviin korviinsa!!! kohta on pojalla 1v neuvola ja anoppi "kutsui" itsensä sinne mukaan! ei edes kysynyt että saako tulla vaan ilmoitti mulle että hänellä on silloin vapaapäivä ja hän haluaa tulla mukaan kun on sellainen "meriittikäynti".

sama eukko kantoi mulle pinon reseptejä mitä mun pitäis tarjoilla synttäreillä vaikka en edes pyytänyt apua \|O ja kaiken huippu: varattiin pojalle aika valokuvaukseen,niin anoppi oli käynyt kaivamassa vintiltä OMAN juhlapuvun mitä oli joskus pienenä käyttänyt ja sanoi että meidän pitäis laittaa se pojalle päälle siihen valokuvaan HÄNEN mielikseen. puku on tummasävyinen,mutta silti!!!siinä on röyhelöitä..kuka poika haluaa oikeasti kuulla käyttäneensä pienenä mummonsa vanhoja vaatteita?!

ja eilen toi meille omaa huuhteluainettaan pyykkejä varten,kun meidän käyttämä haisee kuulemma niin pahalle. hitto soikoon,mitä mun pitäis sille sanoa että viesti menis perille? tuntuu että se ei ymmärrä puhetta,jos ollaan käymässä ja se tarjoaa ruokaa,niin ei neljän kieltäytymisen jälkeen ymmärrä että en tosiaan nyt välitä syödä. ja kyse ei ole mistään vanhuudenhöppänästä,vaan alle viisikymppisestä uranaisesta. tosin sen oma mieskin on sanonut että avioliitto olis varmaan päättynyt aika lyhyeen jos hän ei olis tanssinut tän naisen pillin mukaan koko sen ajan mitä ovat olleet yhdessä.

 

Kuulostaa mun mummiltani. Ei se pahalla... Ei auta kuin sanoa mielipiteensä, ja vaikka miljoonasti mikäli tarve vaatii (esim. ton puvun / juhlatarjoilun / neuvolan suhteen)... Jos loukkaantuu, niin voi voi. Ei tietysti tarvitse tiuskaista, mutta kerrot mitä mieltä olet.

Meidän mummi kyllä välillä mullittelee, mutta leppyy aika pian

 

No anna toisen hössöttää! Huuhteluainetta tarvii aina, ruokaa syöt minkä jaksat ilosesti jne. Sinne valokuvaukseen vois vaikka laittaa ensin sinun valitsenat vaatteet, ja sitten ottaa anopille lahjaksi pari ruutua niiden muistovaatteiden kanssa? Eli: anoppia ei voi vaihtaa, otat iisisti vaan äläkä ala rähisemään. Hymyilet vaan!! Tsemppiä.

 

Samaa mieltä, ei muuta kun oma mielipide esiin ja jauhat sitä vaikka kuinka monesti! Ei ne anopit muuten opi..... Minäkin omaani säännöllisen epäsäännöllisesti itketän kun ei se opi ellei kovasti sano, muuten ihan kiva anoppi mutta voisi oppia missä raja menee :saint:

 

\

Samaa mieltä kuin mendedhearts, ei muuta kun oma mielipide esiin ja jauhat sitä vaikka kuinka monesti! Ei ne anopit muuten opi..... Minäkin omaani säännöllisen epäsäännöllisesti itketän kun ei se opi ellei kovasti sano, muuten ihan kiva anoppi mutta voisi oppia missä raja menee :saint:

 

Voi kökkö sentään. Kamala tilenne, kun ei oikein vastaankaan väittää, tai anoppi suuttuu. Mutta ehkä sitä ei lopulta voi välttää. Jospa se sanominen menis kerralla perille.
Mua kauhistuttaa jo etukäteen, kuinka huono äiti musta tulee. Anoppi on jo nyt huolissaan lapsenlapsensa puolesta, kun meillä on välillä viileät lattiat. Ja laskettuun aikaan on tänään tasan 4 kk!

 

no mut nyt on kyse sellasesta ihmisestä jolle omat lapsetkin pelkää sanoa vastaan..mullakin tulee tietyistä sen jutuista mieleen oma mummo,mut ne on kuitenkin siinä mielessä erilaisia että meidän mummo tajuaa itse ylittäneensä rajan ja on sitten pahoillaan jälkeenpäin kun ei silloin tilannetta tajunnut. mutta tää anoppi pitää itsestään selvyytenä että han päättää aikuisten lastensa ja näiden perheiden asioista eikä nää käytöksessään mitään väärää.

 

miusta ei ollenkaan kamalaa, painvastoin mummo rakastaa poikaasi (muistaakseni oli poika) ja haluaa olla lasna neuvolassa ja kuvissa. mun mielesta pikemminkin suloista kun kamalaa etta haluaa olla pojan elamassa lasna.
saahan siella kuvaamossa kuvan pojasta mummonsa kanssa ja ilman mummoa. mun mielesta olis loukkaavaa jos sanois etta et saa tulla neuvolaa etka muuten samaan kuvaankaan pojan kanssa.
ja huuhteluaineesta viis. ottaisin vastaan huuhteluaineen mutta eihan se edellyta etta kaytat sita. toiset huuhteluaineet oikeasti jattaa voimakkaan hajun vaatteisiin, han nyt sattu sanomaan sen aaneen.
ei kaikkea tarvitse ottaa niin tosissaan. tulee vain paha mieli puolin ja toisin jos aletaan joka asiasta naputtamaan (siis vaikka anoppi naputtaiskin niin ala itse samaan ala, saastat omia ja hanen hermojaan).
en usko etta han pahaa tarkoittaa.

 

Tosta puvusta tuli mieleen et meil ainakin pystyi vaihtamaan asuja kuvauksissa...jos otatte muutaman kuvan röyhelöhirvityspäällä ja sit muut kuvat teidän suosikeissanne...sais mummo sellaisen kuvan kun haluaa... itsellä on kans noita hankalia suklaisia...varsinkin oman isoisäni nuorempi avovaimo... niin vaikea tapaus ja aina arvostelemassa muita ja tarjoamassa omia neuvojaan...itsellä se hyvä homma et ei tartte olla tekemisissä usein...jaksamiasia.

 

\

Samaa mieltä, ei muuta kun oma mielipide esiin ja jauhat sitä vaikka kuinka monesti! Ei ne anopit muuten opi..... Minäkin omaani säännöllisen epäsäännöllisesti itketän kun ei se opi ellei kovasti sano, muuten ihan kiva anoppi mutta voisi oppia missä raja menee :saint:

pelkään vaan että jos kerran sanon pahasti,niin mulla on koko miehen äidin puolen suku niskassa..ne kun on semmosta sakkia että niille pitäis vaan hymyillä koko ajan ja hokea miten ihanaa elämä onkaan ja sitten jos ärähdän niin musta tulee koko suvun silmissä huonokäytöksinen ja kiittämätön :/ puskaradio toimii näiden ihmisten välillä salamannopeudella :kieh:

 

Tuttu tunne. Anoppi kävi just saarnaamassa että ei kannata mennä lääkäriin ku vasta maanantaina. Tulehduksesta kärsin ja olisin vain halunnut varmistaa että ei vaan uusiutuisi.
Ja kaikkee se on ostamassa tulevalle muksulle, onhan se hänelle ensimmäinen lapsenlapsi. Onhan se ymmärrettävää mut välillä menee hermot.

 

\

miusta ei ollenkaan kamalaa, painvastoin mummo rakastaa poikaasi (muistaakseni oli poika) ja haluaa olla lasna neuvolassa ja kuvissa. mun mielesta pikemminkin suloista kun kamalaa etta haluaa olla pojan elamassa lasna.
saahan siella kuvaamossa kuvan pojasta mummonsa kanssa ja ilman mummoa. mun mielesta olis loukkaavaa jos sanois etta et saa tulla neuvolaa etka muuten samaan kuvaankaan pojan kanssa.
ja huuhteluaineesta viis. ottaisin vastaan huuhteluaineen mutta eihan se edellyta etta kaytat sita. toiset huuhteluaineet oikeasti jattaa voimakkaan hajun vaatteisiin, han nyt sattu sanomaan sen aaneen.
ei kaikkea tarvitse ottaa niin tosissaan. tulee vain paha mieli puolin ja toisin jos aletaan joka asiasta naputtamaan (siis vaikka anoppi naputtaiskin niin ala itse samaan ala, saastat omia ja hanen hermojaan).
en usko etta han pahaa tarkoittaa.

onhan se niinkin,että ihanaa kun oma mummo välittää lapsenlapsestaan,mutta tän kyseisen henkilön tyyli esittää asiat vähän riipii mua. eri asia jos olisi kysynyt että voiko lähteä neuvolaan,varmaan olisin sanonutkin että kyllä se käy,mutta kun hän vain töksäytti että "ja minähän tulen mukaan". mulla vaan nousee karvat pystyyn tollasesta,jos ei yhtään oteta huomioon muita. ja kyse ei ollut siitä että mummo olisi halunnut kuvaan,vaan siitä että hän halusi omat muinaiset vaatteensa pojan päälle kuvaan. kuvaan,jota me katsellaan loppuelämämme. ja muita vaihtoehtoja ei hänelle siinä ole,joko laitetaan ne vaatteet tai suututetaan anoppi. tästä nyt oli lähinnä kyse,että anoppi jyrää meidät ihan täysin eikä kuuntele vastaväitteitä.

 

\

\

Samaa mieltä, ei muuta kun oma mielipide esiin ja jauhat sitä vaikka kuinka monesti! Ei ne anopit muuten opi..... Minäkin omaani säännöllisen epäsäännöllisesti itketän kun ei se opi ellei kovasti sano, muuten ihan kiva anoppi mutta voisi oppia missä raja menee :saint:

pelkään vaan että jos kerran sanon pahasti,niin mulla on koko miehen äidin puolen suku niskassa..ne kun on semmosta sakkia että niille pitäis vaan hymyillä koko ajan ja hokea miten ihanaa elämä onkaan ja sitten jos ärähdän niin musta tulee koko suvun silmissä huonokäytöksinen ja kiittämätön :/ puskaradio toimii näiden ihmisten välillä salamannopeudella :kieh:

Eihän sitä pahasti tartte sanoa, vaikka oman mielipiteensä sanoo. Vai eikö asia mee perille anopille muutaku huutamalla? Kiität puvusta, mutta sanot teillä olevan jo kuvausvaatteet, kiität huuhteluaineesta mutta sanot tykkääväsi omasta aineestasi. Vai olisko se noin helppoa?

Ittellä utelias ja sekaantuva anoppi. Ei pahalla ole, mutta haluaa tietää kaikki ja pelkää aina, että meidän lapsella on kylmä, se tippuu jostain tms. Välillä menee hermo, välillä ei. Sitten vain nielen ja kerron asiallisesti oman mielipiteeni.

 

Sano anopille hienostuneesti suorat sanat, mitä mieltä olet hänen "määräilyistään". Mun anoppi ei oo vielä kertaakaan käyny edes kylässä meillä!! Ja miehen kanssa ollaa oltu yhdessä jo yli 5 vuotta! Ja toinen lapsi tulossa!

 

Joillakin ihmisillä on todellakin vaikeuksia tehdä ero oman ja muitten elämän välille... Itsekin olen saanut anopin ja miehenpuoleisen suvun kuohuksiin, mutta kun he ovat huomanneet, että se on mulle herttaisen yhdentekevää, niin äkkiä siellä on lepytty. Eihän se ole kivaa yksin murjottaa

Eli tee kuten sinulle ja sinun perheellesi tuntuu oikealta ja jos möksähtää, niin sehän ei ole sinun ongelmasi. Kukin on itse vastuussa tunteistaan. Me saatiin yllättäen kovasti neuvoja auton hankintaa varten, tai oikeammin päätöstämme mollattiin valmiiksi, jolloin sanoin suoraan, että "eiköhän me tulla sitten ihan varta vasten kysymään, jos me sinun neuvojasi kaivataan". Myönnän ettei ollut kaikkein kohteliainta, mutta toisaalta muu ei mennyt perille. Nyt on ilosina oltu mukana ajelemassa ja ihmeteltu, että näin hyväkö se auto olikin

 

niin ja tohon edelliseen vielä ihan yleistä pohdiskelua..mikähän siinä on että aina ajatellaan että miniän pitäisi olla se kaikenkestävä osapuoli ja anoppi saa ladata p.askaa toisten niskaan niin paljon kuin kerkeää? oma äitikin sano mulle että anna sen vaan hössöttää,mutta mikä velvollisuus mulla on kuunnella ja ottaa vastaan kaikki sen päähänpistot,kun en sitä muiltakaan noin käyttäytyviltä ihmisisltä sietäis? eli miksi pitäisi sietää anoppia?

 

\

\

Samaa mieltä, ei muuta kun oma mielipide esiin ja jauhat sitä vaikka kuinka monesti! Ei ne anopit muuten opi..... Minäkin omaani säännöllisen epäsäännöllisesti itketän kun ei se opi ellei kovasti sano, muuten ihan kiva anoppi mutta voisi oppia missä raja menee :saint:

pelkään vaan että jos kerran sanon pahasti,niin mulla on koko miehen äidin puolen suku niskassa..ne kun on semmosta sakkia että niille pitäis vaan hymyillä koko ajan ja hokea miten ihanaa elämä onkaan ja sitten jos ärähdän niin musta tulee koko suvun silmissä huonokäytöksinen ja kiittämätön :/ puskaradio toimii näiden ihmisten välillä salamannopeudella :kieh:

Anna suvun mulkoilla, ei sinun tarvitse suostua ylikäveltäväksi. Pysy asiallisena ja omalla linjallasi ja sano suoraan mummolle milloin ei todellakaan sovi että hän saapuu paikalle. Voit tietysti myös kysäistä kauniisti että onko hänen oma elämänsä niin sisällyksetöntä että tarvitsee tunkea hartiavoimin toisten elämään...

 

Sellanen hyvä neuvo, että älä kerro anopillesi mitään teidän menoista. älä puhu että viet lapset valokuvaukseen tai että millon on neuvola, vastailet kysymyksiin kiertelevästi ja sitä juuta ja jaata saa aika paljon olla sanomassa niille neuvoille mitä sieltä tulee. Tiedän, että tuo on rasittavaa, oma anoppi vähän samanlainen.

 

\

\

\

Samaa mieltä, ei muuta kun oma mielipide esiin ja jauhat sitä vaikka kuinka monesti! Ei ne anopit muuten opi..... Minäkin omaani säännöllisen epäsäännöllisesti itketän kun ei se opi ellei kovasti sano, muuten ihan kiva anoppi mutta voisi oppia missä raja menee :saint:

pelkään vaan että jos kerran sanon pahasti,niin mulla on koko miehen äidin puolen suku niskassa..ne kun on semmosta sakkia että niille pitäis vaan hymyillä koko ajan ja hokea miten ihanaa elämä onkaan ja sitten jos ärähdän niin musta tulee koko suvun silmissä huonokäytöksinen ja kiittämätön :/ puskaradio toimii näiden ihmisten välillä salamannopeudella :kieh:

Eihän sitä pahasti tartte sanoa, vaikka oman mielipiteensä sanoo. Vai eikö asia mee perille anopille muutaku huutamalla? Kiität puvusta, mutta sanot teillä olevan jo kuvausvaatteet, kiität huuhteluaineesta mutta sanot tykkääväsi omasta aineestasi. Vai olisko se noin helppoa?

Ittellä utelias ja sekaantuva anoppi. Ei pahalla ole, mutta haluaa tietää kaikki ja pelkää aina, että meidän lapsella on kylmä, se tippuu jostain tms. Välillä menee hermo, välillä ei. Sitten vain nielen ja kerron asiallisesti oman mielipiteeni.

ei ole valitettavasti noin helppoa..mies sai viime syksynä työpaikan jossa viihtyy loistavasti ja odottaa vakinaistamista. anoppi on kantanut siitä lähtien miehelle työpaikkailmoituksia ja painostaa etsimään parempipalkkaista työtä. mies on sanonut monta kertaa nätisti että ei halua vaihtaa työpaikkaa,mutta kun anoppi tulee käymään,on kädessä nippu lehtileikkeitä avoimista työpaikoista ja on niinkuin ei olis kuullutkaan mitä edellisellä kerralla on sanottu. lisäksi oli tehnyt jo valmiin hakemuksen miehen nimiin ja oli sitä lähettämässä eteenpäin niihin HÄNEN valitsemiinsa työpaikkoihin. ja vauvauinnista: sanottiin että me ei nyt osallistuta vauvauintiin,koska sunnuntaiaamu on oikeastaan ainoa kahdenkeskinen hetki koko viikolla ja käytetään se mieluummin kotona kuin vauvauinnissa,niin jo anoppi seisoi sunnuntaiaamuna seitsemältä oven takana ja sanoi että "mä nyt tulin hakemaan ****** vauvauintiin,kun sen sinne ilmotinkin". eikä meille kertonut mitään.. oletti että olisin vielä hypännyt siitä hänen mukaansa uimahalliin.että silleen.

 

\

Sellanen hyvä neuvo, että älä kerro anopillesi mitään teidän menoista. älä puhu että viet lapset valokuvaukseen tai että millon on neuvola, vastailet kysymyksiin kiertelevästi ja sitä juuta ja jaata saa aika paljon olla sanomassa niille neuvoille mitä sieltä tulee. Tiedän, että tuo on rasittavaa, oma anoppi vähän samanlainen.

sit se alkaa jankuttaa..eihän se sitä neuvolaakaan olis muuten tienny,mutta oli soittanu miehelle töihin ja kysynyt. arghhh..nyt nousee agressiot pintaan..mut kai se on parempi täällä riehua,ehkä maltti kestää paremmin sitten anopin naaman edessä

 

\

\

\

\

Samaa mieltä, ei muuta kun oma mielipide esiin ja jauhat sitä vaikka kuinka monesti! Ei ne anopit muuten opi..... Minäkin omaani säännöllisen epäsäännöllisesti itketän kun ei se opi ellei kovasti sano, muuten ihan kiva anoppi mutta voisi oppia missä raja menee :saint:

pelkään vaan että jos kerran sanon pahasti,niin mulla on koko miehen äidin puolen suku niskassa..ne kun on semmosta sakkia että niille pitäis vaan hymyillä koko ajan ja hokea miten ihanaa elämä onkaan ja sitten jos ärähdän niin musta tulee koko suvun silmissä huonokäytöksinen ja kiittämätön :/ puskaradio toimii näiden ihmisten välillä salamannopeudella :kieh:

Eihän sitä pahasti tartte sanoa, vaikka oman mielipiteensä sanoo. Vai eikö asia mee perille anopille muutaku huutamalla? Kiität puvusta, mutta sanot teillä olevan jo kuvausvaatteet, kiität huuhteluaineesta mutta sanot tykkääväsi omasta aineestasi. Vai olisko se noin helppoa?

Ittellä utelias ja sekaantuva anoppi. Ei pahalla ole, mutta haluaa tietää kaikki ja pelkää aina, että meidän lapsella on kylmä, se tippuu jostain tms. Välillä menee hermo, välillä ei. Sitten vain nielen ja kerron asiallisesti oman mielipiteeni.

ei ole valitettavasti noin helppoa..mies sai viime syksynä työpaikan jossa viihtyy loistavasti ja odottaa vakinaistamista. anoppi on kantanut siitä lähtien miehelle työpaikkailmoituksia ja painostaa etsimään parempipalkkaista työtä. mies on sanonut monta kertaa nätisti että ei halua vaihtaa työpaikkaa,mutta kun anoppi tulee käymään,on kädessä nippu lehtileikkeitä avoimista työpaikoista ja on niinkuin ei olis kuullutkaan mitä edellisellä kerralla on sanottu. lisäksi oli tehnyt jo valmiin hakemuksen miehen nimiin ja oli sitä lähettämässä eteenpäin niihin HÄNEN valitsemiinsa työpaikkoihin. ja vauvauinnista: sanottiin että me ei nyt osallistuta vauvauintiin,koska sunnuntaiaamu on oikeastaan ainoa kahdenkeskinen hetki koko viikolla ja käytetään se mieluummin kotona kuin vauvauinnissa,niin jo anoppi seisoi sunnuntaiaamuna seitsemältä oven takana ja sanoi että "mä nyt tulin hakemaan ****** vauvauintiin,kun sen sinne ilmotinkin". eikä meille kertonut mitään.. oletti että olisin vielä hypännyt siitä hänen mukaansa uimahalliin.että silleen.

Tuota... Eiköhän ala olemaan aika teidän molempien ottaa härkää sarvista ja lakata puhumasta kauniisti ja sievästi. Vedätte itse rajan ja siihen on miehen äidin tyytyminen, hyvällä tai pahalla. Saisi anoppi varmaan pitkin korvia jos kuulisin hänen lähetelleen miehen nimissä jotain hakemuksia. Niin kauan kun vain hymistelette ja koitatte olla mukavia, anoppi ihan varmasti jyrää teidät alleen.

 

\

\

\

\

Samaa mieltä, ei muuta kun oma mielipide esiin ja jauhat sitä vaikka kuinka monesti! Ei ne anopit muuten opi..... Minäkin omaani säännöllisen epäsäännöllisesti itketän kun ei se opi ellei kovasti sano, muuten ihan kiva anoppi mutta voisi oppia missä raja menee :saint:

pelkään vaan että jos kerran sanon pahasti,niin mulla on koko miehen äidin puolen suku niskassa..ne kun on semmosta sakkia että niille pitäis vaan hymyillä koko ajan ja hokea miten ihanaa elämä onkaan ja sitten jos ärähdän niin musta tulee koko suvun silmissä huonokäytöksinen ja kiittämätön :/ puskaradio toimii näiden ihmisten välillä salamannopeudella :kieh:

Eihän sitä pahasti tartte sanoa, vaikka oman mielipiteensä sanoo. Vai eikö asia mee perille anopille muutaku huutamalla? Kiität puvusta, mutta sanot teillä olevan jo kuvausvaatteet, kiität huuhteluaineesta mutta sanot tykkääväsi omasta aineestasi. Vai olisko se noin helppoa?

Ittellä utelias ja sekaantuva anoppi. Ei pahalla ole, mutta haluaa tietää kaikki ja pelkää aina, että meidän lapsella on kylmä, se tippuu jostain tms. Välillä menee hermo, välillä ei. Sitten vain nielen ja kerron asiallisesti oman mielipiteeni.

ei ole valitettavasti noin helppoa..mies sai viime syksynä työpaikan jossa viihtyy loistavasti ja odottaa vakinaistamista. anoppi on kantanut siitä lähtien miehelle työpaikkailmoituksia ja painostaa etsimään parempipalkkaista työtä. mies on sanonut monta kertaa nätisti että ei halua vaihtaa työpaikkaa,mutta kun anoppi tulee käymään,on kädessä nippu lehtileikkeitä avoimista työpaikoista ja on niinkuin ei olis kuullutkaan mitä edellisellä kerralla on sanottu. lisäksi oli tehnyt jo valmiin hakemuksen miehen nimiin ja oli sitä lähettämässä eteenpäin niihin HÄNEN valitsemiinsa työpaikkoihin. ja vauvauinnista: sanottiin että me ei nyt osallistuta vauvauintiin,koska sunnuntaiaamu on oikeastaan ainoa kahdenkeskinen hetki koko viikolla ja käytetään se mieluummin kotona kuin vauvauinnissa,niin jo anoppi seisoi sunnuntaiaamuna seitsemältä oven takana ja sanoi että "mä nyt tulin hakemaan ****** vauvauintiin,kun sen sinne ilmotinkin". eikä meille kertonut mitään.. oletti että olisin vielä hypännyt siitä hänen mukaansa uimahalliin.että silleen.

Ookoo. Ehkä olis sitten paikallaan tehdä anopille selväksi, mitkä asiat sille kuuluu ja mitkä ei. Tietysti olis parempi, jos miehes sais suunsa auki, eikä sun tartte olla se paha-miniä.

 

miehen kanssa ollaan tästä puhuttu,riitaa ei onneksi olla vielä saatu aikaiseksi..luulen että mies ei nää sitä asiaa samalla tavalla,kun onhan hän kuitenkin elänyt äitinsä kanssa koko ikänsä ja on tavallaan turtunut tuohon pompotteluun. mies vaan tuppaa olemaan sellanen rauhaa rakastava eikä tahtois loukata ketään,mutta mun mielestä se on nimeen omaan miehen asia selvittää asiat omien vanhempiensa kanssa. jos olis mun äiti,niin sanoisin kyllä suoraan mitä mieltä olen. mut miehestä kyllä huomaa joissain asioissa että äiti on jättänyt jälkensä,ihmettelin seurustelun alkuaikoina kun mies ei yhtään kyseenalaistanut mun tekemisiä tai päätöksiä. nyt saa jo sentään suutaan vähän auki

 

kääk,mikä anoppi

jos pysytään ihan tuossa valokuvausasiassa,niin mä oon sen verran tarkka oman lapseni pukemisesta, varsinkin kun on kyse 1v kuvasta joka tulee jokatapauksessa näytille on sitten kuva kotiin tai mummolaan, että mä en ikuna päivänä suostuis pukemaan lapselle mitään mitä mä en silmissäni siedä. puvun alkuperä ym on toissijaista. mutta kyllä ne on oltava vanhemmillakin jotkut oikeudet, ei aina isovanhemmilla!!!

enkä kestäis edes ajatusta siitä että jos mummo sais tahtonsa läpi ja pukisit vaikka vaan muutamaan kuvaan poikasi hänen kolttuunsa, niin arvaapa mitä kuvaa hän sitten levittelisi ympäriinsä, sitä omaansa vai teidän pojalle tod.näk ajatuksella valitsemia vaatteita....

eli mä en ottais kuvan kuvaa siinä mummon "mekossa" \|O \|O

mutta ihan oma päätökses tietty

 

päätös on sama kuin sullakin ja miksi edes aina pitäisi olla kaikille mieliksi? sehän on anopin ongelma,jos vetää herneet nenään jostain sellaisesta asiasta kuin vanhempien oikeudesta päättää lapsensa pukeutumisesta