Tulossa hulluksi vai onko tämä normaalia?

Odottelen nyt esikoistani ja viikkoja tällä hetkellä on 11+5. En osaa iloita raskaudestani koska pelkään vaan että koska menee kesken. Minulla oli veristä vuotoa rv 8+ ja silloin hakeuduin hoitoon kuin niin neuvottiin. No lääkäri ei mitenkään tutkinut tilannetta vaa sanoi että keskenmeni ja meneppä kotiin lepäämään ja jos kivut pahenevat niin soita ambulanssi. Sen jälkeen muutuin vainoharhaseksi ja nyt koko ajan pelko että keskenmeno tulee viellä. Vaikka pääsinki ultraan parin viikon päästä ja siellä näkyi terve ja vilkas kaveri. Mutta pelko ei helittä enään. Huomenna sitten olisi taas ultra ja pelottaa niin perkuleesti mennä. Mitä jos nyt sanotaan että se oli nyt tässä. Miten tämän pelon saa pois ja voisin nauttia raskaudesta muiden tapaa? Sekoan varmaan pian. Juu tiedän että olen vainoharhanen. Mutta olenko ainoa???

 

siis meni kesken, muttei mennytkään??

 

:hug: kyllä se helpottaa kun vauvan liikkeet alkaa tuntua, silloin olen itse pystynyt vasta nauttimaan raskaudesta.

 

Sitähän se raskaus on, jatkuvaa pelkäämistä. Hetken aikaa jaksaa iloita saavutetusta etapista, esim. ultrasta. Mutta vähän ajan päästä alkaa taas pelkäämään, että onko kaikki sitenkään kunnossa. Loppuajasta tietysti liikkeiden tunteminen helpottaa, mutta sitten alkaakin pelkäämään synnytystä. Synnytyksen jälkeen pelkää lapsen sairastumista. jne.

Tämä nyt ei lohduta, mutta antaa ehkä perspektiiviä asioille. On siis normaalia pelätä.

 

Joo lääkäri totesi että verinenvuoto johtuu siitä että nyt menikesken ja mitään ei voi tehdä. (lääkäri ei siis tutkinu mitenkään vaan itse päätteli näin) sitten pääsin ultraa ja se sanoi aivan muuta. Että ihan terve pikkunen tulossa. Mutta pelko jäi

Joo odottellen että vois tuntee jo liikkeet.
Sekoan varmaan kohta. Ja viellä pahinta on että minun äitini ja siskoni ovat ja alkaneet ostella vauvalle kaikkea. Ja itse en uskalla edes haaveilla.

 

Sano äidillesi ja siskollesi, että vauvatarvikkeet ahdistavat sinua. Vaikka ostaisivatkin, niin olisivat niistä hiljaa sinun aikanasi.

Se, että syke on löydetty ja olet jo 12. viikolla on hieno juttu ja mahdollisuudet vauvan saamiseen ovat nousseet huimasti viikosta 8. Mutta tiedän kokemuksesta, että todennäköisyydet tms. eivät pelkoja hellitä. Jollekulle auttaa, kun ostaa kotiin dopplerin ja kuuntelee sillä sydänääniä. Itse en niin tehnyt, mutta pari kertaa kävin neuvolassa ylimääräisellä kuuntelukäynnillä, kun pelko iski lamaannuttavaksi.

Tsemppiä!

 

normaalia oireilua äidiksi tulon yhteydessä+ne iki ihana hormoonit jotka saa kaikkee ihania olo tiloja voimia, et sekoa!!

 

Kiitos kaikille! Kiva kuulla että en ole hullu.
Jotenki vaa tulee pohdittua että olenka ansainnut näin ihanan asian. Koska en pidä itseäni mitenkään
hyvänä ihmisenä. Vaan olen aina tehnyt virheitä urakalla.
Ja oloa ei helpota kun lukee näitä keskusteluja missä ihmiset on saanut km. Yritän vaan
valmistella itseäni jos niin käy minulle. Ja osaanottoni kaikille jotka sen on käynyt läpi.
Niin pitäisi puhua äidille mutta en haluu loukata sitä kun on niin innoissaa. Ensimmäinen
lapsenlapsi tulossa. Ja koko ikänsä meille vannotti että muuttaa pois suomesta kun me saamme
lapsia ja ikinä ei tule heitä hoitamaan hyvä kun näkemään. Ja nyt on oikee hellyyttävä mummo
joka ei malta odottaa että pikkuinen on täällä.
Se on hyvä että säilyttää kaiken kotonansa siihen asti kun pikkunen on täällä.

 

Kävisin varmaa ultrassa kerran viikossa jos siihen varaa olisi.
Joo onneksi kohta alkaa se viikko 12 toivon mukaa sillon voi jo vähän rentoutuu.
Tiesin sen että odottavan aika on pitkä mutta että tuo tälläisiä tunteita niin en ollu yhtään varautunu.