tulli taas sellainen tunne, että kun mulla on vaa tuo yksi lapsi niin

[mietis tätä..]

niin rakastanko mä sitä nyt tarpeeksi. kun tuli kaveri käymän jolla 3 lasta, ja tuli puheeksi lasten lukumäärä. kun sanoin että itse en välttämättä halua kun ton yhden. niin hän oli heti että en tykkää lapsista. eli onko mulla nyt sit oikeus rakastaa tota yhtäkään jos en enempää halua?

mulle vaan riittää tuo. ja se on tyytyväisen oloinen ainokaisena.. tuo lapsi on täyttänyt mun kaikki toiveet. se on täydellinen mielestäni. enempää ei voisi lapsesta toivoa.

myös nää syyt :
mulla on aikaa olla sen kanssa, rahaa ostaa sille mitä se tarvitsee, ei tarvitse valittaa kun ei ole aikaa siivota kotia. aikaa on ja koti on siisti. ei tarvitse kokoajan vinkua, kun en mihinkään pääse.. yhden lapsen kanssa pääsee
helposti ja hoitoon saa helposti. (tosin ei ole kovin usein)

mulla on vähän sellainen tunne myös että toinen voisi jäädä esikoisen varjoon.. ja se ei olisi kiva juttu.
mutta aina tämä sama keskustelu.. että onko mulla nyt oikeus nauttia tuosta yhdestä ollenkaan.. ? kun aina painostetaan, että pitäisi lisää ja lisää tehdä... ääähhhhhhh

ja onhan täällä näitä lapsia vaikka ei omia ookkaan.. kun saa vahtia niitten lapsia, joilla niitä on monta. kun jatkuvasti on jotain menoa ja kun mulla on vaan tuo YKSI niin kyllähän mä joudan katsomaan. kauppareissut yms....

 

[Empuuu]

Aivan varmasti rakastat tarpeeksi. :heart: Eikä todellakaan tarvitse tehdä lisää lapsia vain sen takia, että se tuntuu pakolta.

 

[ElämääniEksynyt]

No eiköhän se olo jokaisen oma valinta, kuinka monta lasta haluaa... Ja tietenkin sitä yhtä rakastaa, siinä missä useampaakin. Kyllä minä rakastin esikoistani yhtä paljon niin kauan hän oli ainut, ja rakastan edelleen kaikkia kolmea lastani...

 

[e]

Voi KAMALA miten juntti sun ystäväsi on! Tsempit sulle, ystäväsi oli törppö.

 

[Champion]

Oma valintahan tuo ja kun kaikki lapset on omia persooniansa niin en ole koskaan ajatellut et tykkäision toisesta enemmän kun toisesta ja tää kolmaskin saa varmasti rakkautta ihan yhtä paljon. Kyllä niitä vaan kaikkia pystyy rakastamaan ja tarjoamaan sellaiset asiat miä tarvii, lapsi kun tyytyy yllättävän vähään.

Yksi lapsi on ok mutta kun oma isä oli perheen ainoa lapsi (ei vaan tullut enempää vaikka yrittivätkin) niin sanoi meille aina että tehkää ainakin kaksi lasta kun isällä oli ollut niin yksinäinen lapsuus. Noh tekikin sitten itse neljä lasta äidin kanssa

 

[psjätäse]

Huhhuh, pistä kaveri vaihtoon!

 

[ap]

Rakastan tosiaan!! kun katson tuota pikkulasta niin itku aina tulee. sen leikkejä seuratessa.. kaveri jolla ne 3 niin huutaa lapsilleen vaan aina on tressaantunut. en mä halua sellaista että tässä pyörii liuta lapsia ja mä vaan huudan niille.. kun ottaa päähän ja ei saa levätä yms.. mä olen niin tyytyväinen näin.. miten se menis muittenkin jakeluun!!! ihanaa että jotkut jaksaa. mutta mä en. enkä koe olevani sen huonompi äiti.

ja jos mä en joskus halua hoitaa muitten lapsia.. kun heillä on menoa. niin en halua sit!! en mä niitä ole synnyttänyt. tietääkseni velvollisuutta niitä ei ole silloin vahtia. itse jokainen elämänsä valitsee. mä olen valinnut tämän tien.
autan jos pystyn/haluan mutta raja mullakin.

 

[ärsyyntynyt]

Joo-o. Ei kaikilla tarvi olla seitsämää mukulaa.
Itse olen sitä mieltä että neljäkin on ihan liikaa kenelle tahansa.

 

[äippyli]

Eiköhän jokainen rakasta lapsiaan yhtä paljon,oli niitä sitten 1 tai enempi. Itse odotan neljättä ja on ihanaa kun lapset on pienellä ikäerolla ja saavat toisistaan seuraa. Me mieheni kanssa ei haluttu jättää yhteen,koska koemme,että hän saattaisi olla yksinäinen. Yksinäisyydellä tarkoitan,että jos ei ole muualta leikkikavereita/läheisiä samaa ikää olevia serkkuja tms. Olenkin monelle ystävälleni sanonut,että vaikka ei tahtoisi isoa perhettä niin kyllä kaksi lasta olisi omasta mielestäni se hyvä luku! Mutta,kukin halunsa mukaan.

 

[näin]

Oma valintahan tuo ja kun kaikki lapset on omia persooniansa niin en ole koskaan ajatellut et tykkäision toisesta enemmän kun toisesta ja tää kolmaskin saa varmasti rakkautta ihan yhtä paljon. Kyllä niitä vaan kaikkia pystyy rakastamaan ja tarjoamaan sellaiset asiat miä tarvii, lapsi kun tyytyy yllättävän vähään.

Yksi lapsi on ok mutta kun oma isä oli perheen ainoa lapsi (ei vaan tullut enempää vaikka yrittivätkin) niin sanoi meille aina että tehkää ainakin kaksi lasta kun isällä oli ollut niin yksinäinen lapsuus. Noh tekikin sitten itse neljä lasta äidin kanssa

yksinäinen lapsuus?? eikös sitä saa kavereita. tarhasta, koulusta, kerhoista. pihalta.. jos on vain yksi lapsi täytyy käyttää näitä keinoja eikä vain linnoittautua sisälle. itse olen ainut ja en koskaan ole kokenut olevani yksinäinen. jos olisi siskoja en varmaan olisi heidän kansaan edes leikkinyt. pihalta löysi kaverit. ja koulusta.

 

[Champion]

yksinäinen lapsuus?? eikös sitä saa kavereita. tarhasta, koulusta, kerhoista. pihalta.. jos on vain yksi lapsi täytyy käyttää näitä keinoja eikä vain linnoittautua sisälle. itse olen ainut ja en koskaan ole kokenut olevani yksinäinen. jos olisi siskoja en varmaan olisi heidän kansaan edes leikkinyt. pihalta löysi kaverit. ja koulusta.

No te olette eläneet isäni kans varmaan hiukan eri aikakutta..? Isä on siis elänyt nuoruutensa 60 -luvulla. Mut isän pointti olikin et kun oli joulu tms. niin oli yksinäinen koska ei ollut serkkuja eikä silloin päästetty leikkimään vieraille. Toki kavereita oli mut itse 4- lapsisen perheen esikoisena koen et olisin jäänyt paljosta paitsi jos ei olisi noita rakkaita sisaruksia. Ja sisarukset on 100% eri asia kun ystävät. Mutta en sano et kaikki asian näin kokee kun isäni, se oli vain esimerkki.

 

[Äitikin]

Hyvät pointit sulla ap. Meillä on 3, eikä tosiaankaan "mee siinä samassa" niinkuin monet väittää. Koko ajan on riittämättömyyden tunne, vaikka juuri nyt kotona olenkin.