tulleet ajatelleeksi naiset

[oletteko koskaan]

että jos vaikka mies pakastaisi siittiöitään ja hänen kuoltuaan olisi mahdollisuus tulla raskaaksi miehellenne vaikka olisikin kuollut,niin ottaisitteko tilaisuuden vastaan?tai mitä ajattelette tästä?

 

[Iija]

Ottaisin tilaisuuden vastaan. Asiasta tietysti pitäisi olla miehen suostumus esim. testamentissa. Kinkkinen juttu lapsen kannalta (eettisyys), mutta jos vain omalta kannalta katson vain asiaa niin kyllä.

 

[taustalla]

Jos mahdollista niin kyllä. Jos mies sitä mieltä ja toki muutenkin (jos vaikka kuolee yllättäen ja asiasta ei olla keskusteltu). Toki voi spekuloida onko oikein lapsen kannalta, mutta kyllä. Mutta antaako klinikat? Vrt. hedelmöityshoitolain keskustelut ja tässä isä siis kuollut.

 

[taustalla]

En. Meillä on jo yhteisiä lapsia joita rakastamme ja olen ajatellut adoptiota vielä lisäksi. Minulle ne geenit eivät merkitse niin paljoa, tärkeämpää on tarjota hyvät kasvuolot että lapsesta tulee tasapainoinen.

Oletko aloittaja ajatellut, että jos vaikka munasarjasi vaurioiutuisivat etkä voisi enää saada biologista lasta miehellesi, niin miten suhtautuisit jos hän hankkisi toisen naisen kanssa lapsia? Olisitko pahastunut, kun lastesi geenit olisivat puoliksi jonkun muun? Onko se perimä tosiaan niin tärkeää?

Mielestäni on järkevämpää varautua tuollaisiin asioihin, kuin kuolleen puolison lapsen yksinhuoltajuuteen.

On se myös tosi epäeettistä. Tavallaanhan laittamalla alulle lapsen, jolla on kuollut isä, tappaa lapseltaan mahdollisuuden isään. Kyllä se vanhemman kaipuu on suuri aina jos ei vanhempaansa ole saanut tuntea. Varsinkin jos joutuu isän muiston varjossa kasvamaan. On tavallaan sellainen muistomerkki äidille isästä. Ihan puistattaa koko ajatus.

 

[krahu]

En minä tuommosiin lähtisi... jos ukko kuolisi niin minkäs minä sille mahdan ja pitää elää sen mukaan.

Ei ihmisen kuulu taikka tarvitse puuttua kaikkeen.