"Tullaan sitten kylään kun olette kotiutuneet kunnolla", eivätkö muut kaipaa juttuseuraa kotiudut. Synnäriltä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Nanna"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Eri ihmiset kokee eri tavoin. Mulle nämä 7 vauvaa on ollu ihan iisejä, isommat lapset niitä voimia kuluttaa eikä vauvat. Helpotus vaan kun ei ole isoa mahaa ja raskausvaivoja. Mutta siis baanalle vaan, itse olen mennyt lenkille synnäriltätulopäivänä, heti kavereiden kanssa kahville pari tuntia per kerta ja kaikkea semmoista, piakkoin sitten taas kotiin vauvelin luo. Mies hoitanut hyvin. Eli pyydä kavereita kylään jne.
 
No etkö sä voi sanoa, että kaipaat juttuseuraa ja ovat tervetulleita vaikka heti. Monet pitävät töykeänä sitä, kun vieraat änkeävät saman tien kylään. Eikä se tarkoita sitä, että pitäisi olla kauhean väsynyt mutta haluavat antaa sinulle mahdollisuuden kotiutua omaan tahtiin ja ottaa vieraat vastaan sitten kun susta siltä tuntuu. Kannattaa avata suunsa.
 
Mä olin aika poikki molempien synnytyksien jälkeen. Esikoinen oli kova itkemään ja tuntu ettei hän nukkunut ollenkaan... Semmosia pieniä pätkiä vaan. En kaivannut seuraa.

Kuopus kun synty ja päästiin kotiin, niin mulle iski kauhee kuume päälle, varmasti vaan väsymyksestä johtuvaa. Nukuin monta päivää väsymystä ja kuumetta pois, eikä tullut mieleenkään kaivata seuraa.

Muutenkin olen ollut aina ihan hukassa että mites tässä nyt toimitaan, ja siihen on menny oma aikansa että on saanut arjen rullaamaan uuden beibin kanssa sujuvasti.

Kaikilla ei varmasti näin ole, sun kannattaa varmaan sanoa ihan suoraan että kaipaat seuraa.
 
Sanot vaan suoraan, että sopii jo tulla kylään :)

Meille ekat vieraat tulivat n. 30min sen jälkeen kun kotiin tulin vauvan kanssa. Oli ihan mukavaa, kun mieskin lähti treeneihin. Ekalla viikolla taisi käydä joka päivä vieraita, kiva että oli seuraa kun miehellä oli kuitenkin työ ja lisäksi poika syntyi kesäkuun alussa joten oli jo jalkkiskausikin startannut (mies pelaa kahdessa joukkueessa).

Mä koin olevani elämäni kunnossa synnytyksen jälkeen, loppuraskaus kun oli melkoisen hankala.
 
Itselle vieraat olivat kauhistus ensimmäisen kuukauden ajan. En halunnut ketään kylään. Ja hyvä että rauhoitimme tilanteen, jotta sain itse toipua rauhassa eikä tarvinnut miettiä tarjottavia tai siivoamista.

Mutta tosiaan, meitä on moneen eri lähtöön. Kaupungithan järjestää lapsille ja äideille kaiken maailman tapaamisia. Mene sellaisiin, niin saat kavereita ja seuraa. :) Itse en ole noihin äiti-lapsi-kerhoihin lähtenyt, mutta moni kaverini on suositellut.
 
Mä voisin sanoa että vauva-aika oli yks elämän kauheimmista vaiheista. Ei se kaikilla ole mitään ruusunpunaista unelmaa.

Pitkään koin huonoa omatuntoa siitä kun en "osannut" nauttia vauva-ajasta ja kaikki toitotti että se on niin ihanaa ja pitää nauttia. Nyt uskallan ääneen sanoa että se oli hirveää aikaa.

Näin. Ei jaksanu todellakaan aatella vieraita viikko kotiutumisesta. Toisilla se on ruususta aikaa ja toisilla ei.
 
[QUOTE="vieras";28293233]Ei saa valittaa jos ihmiset osaavat käytöstavat ja ovat ajattelevaisia.[/QUOTE]

Saa valittaa, koska valitatuttaa ja on aikaa valittaa :D. Se on ihan se ja sama miten tuoreen äidin kanssa toimii, se on joka tapauksessa väärin toimittu ;).
 
Täälläkin monet ovat valittaneet, kun heti ängetään kylään yms. ihmiset ovat erilaisia, joten kerro ap niille tuttaville ja sukulaisille, että sinua piristäisi, jos tulisivat käymään vaikka heti. Itsekin olisin hyvin jaksanut nähdä ihmisiä, vaikka ihan hyvin itseksenikin viihdyin.

Meillä ei ole kumpikaan lapsista nukkunut kunnolla ensimmäiseen vuoteen. Ei edes päivällä. Sellaisia lyhyitä pätkiä vain. Mutta ehkä olen itse sitten sellainen, että pärjään vähilläkin unilla.
 
Mullakin vauvalla oli koliikki, refluksitauti ja maitoallergia. Joskus kun vauva oli 7kk, sain nukkua kolme tuntia putkeen öisin ja se oli mahtavuutta. Vauva huusi vaunuissa ja hävetti olla ihmisten ilmoilla. Olin yksinhuoltaja ja en voinut tehdä mitään rauhassa. Vauva nukkui päivälläkin vartin pätkissä.

Nyt kun lapsi on 2v niin on ihanaa aikaa :) Vaikka oon edelleen yh, ja kolmivuorotyössä niin nautin tästä taaperoajasta :)
 
[QUOTE="Nanna";28293294]Mieheni oli jo töistä palkattomalla kun synnytys kesti pitkään sekä kotiutumispäiväni eli nyt sitten hänen tehtävä rästitöitä ja koska harrastaa joukkuelajeja ei niitäkään oikein voi jättää väliin jatkuvasti.[/QUOTE]

Jos ei työkseen pelaa joukkuepelejä, niin kyllä niitä vain voi jättää väliin jatkuvasti kun vauva tulee taloon! Meillä oltiin koko porukalla kaksi ekaa viikkoa kotosalla (tietty kauppa-asiat hoidettiin), eikä edes haluttu vieraita. Ihan sen takia, että vauva leimaantuu meihin ja opimme alkurutiinit ja muut ihan kaikessa rauhassa, ensimmäinen kun oli kyseessä. Sen jälkeen kyllä ehti sitten niitä vieraita kestitä ihan hyvin :)

Meillä mies karsi kaikki menonsa kun vauva tuli taloon ja pikkuhiljaa sitten alkoi ottaa harrastuksiaan takaisin. Halusi itsekin olla hoitamassa vauvaa, eikä alusta asti mikään etäinen mies talossa, vaan ihan oikea isä. Senpä takia meillä nuo lapset ovatkin heti alusta yhtä lailla isänsä perään kuin munkin, kun on ollut läsnä heille :)
 
Näin. Ei jaksanu todellakaan aatella vieraita viikko kotiutumisesta. Toisilla se on ruususta aikaa ja toisilla ei.

Pakko sanoa, että vaikka meillä on ns. helppo vauva (nukkuu hyvät päikkärit usein ja yölläkin 1-2 syöttöä alusta asti per yö), niin en minä kyllä tästä vauva-ajasta nauti. Imetys rajottaa niin paljon elämää ja vauvan kanssa ei voi vielä oikein tehdä mitään kun hän oikeastaan vain makaa, kuka tästä oikeasti nauttii? Itse odotan innolla, että pieni kasvaa ja alkaa liikkua, esikoinen on nyt 2,5-vuotias ja ihan eri tavalla nautin hänen seurastaan kuin nyt tuon vauvan. Onneksi tämä on niin lyhyt aika elämästä kuitenkin, ei tätä muuten jaksaisi...
 
Me kun tultiin vauvan kanssa synnäriltä kotia, niin ehdittiin ehkä vartti olemaan kun kaveri ja sen mies tuli käymään. Mä oikein janosin seuraa. Olin nuori ja tottunut näkemään kavereita joka päivä. Ei se mihinkään muuttunut lapsen synnyttyä.

Olisin myös halunnut, että synnärille olisi tullut vieraita joka päivä. Mutta muutamana viimeisenä päivänä ei tullut ketään ja sekös harmitti ja välittömästi kotiin tultua halusin nähdä kaikki kenen kanssa muutenkin vietin aikaa ennen vauvaa.

Tietysti suurin osa olettaa ja onhan se kohteliastakin että vauva ja vanhemmat tarvitsevat aluksi omaa aikaa. Mutta kannattaa vaan suoraan sanoa, että kaipaat seuraa.
 
[QUOTE="Nanna";28293158]Olen nyt viikon ollut kotona vauvan kanssa ja kyseessä on ensimmäinen lapsi eli aikaisemmatkaan lapset eivät lisää arkiaskareiden määrää. Lisäksi raskaus meni reilu viikon yli lasketunahan ja loppuraskaudesta oli niin hankala kävelä liukkaalla jäällä & vatsaan sattui kävely eli aikapaljon tuli oltua kotona jo silloin. Vauva nukkuu pitkiä päiväunia vaikka joka päivä jaksaakin olla enemmän hereillä ja yöt nukkuu muutamalla lyhyellä imetyskerralla hyvin eli saan itsekin nukuttua tarpeeksi enkä koe tarvitsevani päiväunia.

Kuitenkin kaikki laittavat viestä "tullaan sitten käymään kyn olette kotiutuneet kunnolla, ilmoittelet sitten vasta kun oikeasti jaksatte ottaa vieraita vastaan" ja yleensä vielä sepustukset siitä kuinka rankkaa vauva-arki on. Toki viikko on lyhyt aika, mutta ainut asia mikä on raskasta on tämä yksin kotona nyhjääminen kun vauva kuitenkin nukkuu suurimmanosan ajasta. Miehelläni on töidenlisäksi paljon harratuksia ja näkee kavereitaan eli lähtee aamulla ja tulee myöhään kotiin. Emme siis montaa sanaa ehdi vaihtaa ennen nukkumaan menoa. Nyt viikonaikana neuvolan terkkari on ainut jonka kanssa olen jutellut vähän pidempään. Varmaan sitten helpottaa kun menee vielä muutama päivä ja päästään edes ulkoilemaan.

Pitäisikö vauvan hoidon olla jotenkin raskasta kun kaikki siitä varoittelevat ja itsekin uskoin olevani väsyneempi mutta nyt tuntuu, että ainoastaan tämä yksinäisyys väsyttää. Voihan olla, että tilanne muuttuu ja esim. öistä tulee katkonaisempia. Vaikka vauva on todella ihana huomaan kaipaavani jotain juttuseuraakin tai edes pääseväni ulos edes lyhyeksi aikaa ja nyt tuntuu ettei kukaan viitsi edes soittaa ettei häiritse vaan laittavat vain viestiä.[/QUOTE]



Tuota vauva-aika voi olla todella rankkaakin.. mulla ainakin on ollut molempien lastan kohdalla vauva-aika jotain ihan kamalaa. Nukkui päivällä 15min pätkiä,valvoi 45min. tissillä saatto välillä olla 2tuntia putkeen. yöllä heräsivät 20minuutin-1tunnin välein, yksi n.3tunnin pätkä yössä tuli nukuttua(tai vauva nukkui,en minä,ku itellä menee hetki että saa unta), sitten n.klo 1-3 vauva valvoi,vaikka olis mitä tehnyt, mutta oli pakko kantaa koska muuten olis vaan huutanut. Lisäksi päivisin kun oli hereillä,piti vaan joko kantaa tai sitten oli tissillä,ikinä eivät viihtyneet hetkeekään yksin.. ennenku lähtivät konttaamaan! sit alkoi kiipeilyt ja tavaroiden levittäminen yms.

juu kiitti mut ei kiitti,mä pidän enempi näistä isommista lapsista,vauvat on söpöi,mutta omani niin vaativia otuksia että ei pää kestäis.

Onnea siis kun olet saanut helpon vauvan! Nauti siitä.
 
ai niin piti vielä vastaa siihen että kaipasinko seuraa,no en,mulla oli mies lomalla siinä alkuun,vallan mainiosti viihdyin miehen kanssa :)

Myöhemmin sitte alkoi kaipaa seuraa ku joutu olee vauvan kanssa kahdestaan
 
[QUOTE="Nanna";28293294]Mieheni oli jo töistä palkattomalla kun synnytys kesti pitkään sekä kotiutumispäiväni eli nyt sitten hänen tehtävä rästitöitä ja koska harrastaa joukkuelajeja ei niitäkään oikein voi jättää väliin jatkuvasti.[/QUOTE]

Onhan miehellä oikeus isyyslomaan, jota voi ja saa pitää 18 arkipäivään äidin kanssa samaan aikaan ja loput 54 päivästä kun äitiysloma/vanhempainvapaa on loppu. Eikö miehesi pidä isyyslomaa?!
 
[QUOTE="vieras";28293789]Jos ei työkseen pelaa joukkuepelejä, niin kyllä niitä vain voi jättää väliin jatkuvasti kun vauva tulee taloon! Meillä oltiin koko porukalla kaksi ekaa viikkoa kotosalla (tietty kauppa-asiat hoidettiin), eikä edes haluttu vieraita. Ihan sen takia, että vauva leimaantuu meihin ja opimme alkurutiinit ja muut ihan kaikessa rauhassa, ensimmäinen kun oli kyseessä. Sen jälkeen kyllä ehti sitten niitä vieraita kestitä ihan hyvin :)

Meillä mies karsi kaikki menonsa kun vauva tuli taloon ja pikkuhiljaa sitten alkoi ottaa harrastuksiaan takaisin. Halusi itsekin olla hoitamassa vauvaa, eikä alusta asti mikään etäinen mies talossa, vaan ihan oikea isä. Senpä takia meillä nuo lapset ovatkin heti alusta yhtä lailla isänsä perään kuin munkin, kun on ollut läsnä heille :)[/QUOTE]

En tiedä mikä tilanne aloittajan perheessä on, ts. onko miehen harrastukset hänelle ok, mutta mulle oli ainakin alusta asti selvää että mies käy harrastuksissaan. En todellakaan olisi niistä vaatinut luopumaan kun vauvakin oli melko helppohoitoinen. Eri asia toki jos olisi kovin vaativa tapaus... Niin ja ei mies pitänyt mitään isyyslomaa tmv, on yrittäjä.
 
Mä voisin sanoa että vauva-aika oli yks elämän kauheimmista vaiheista. Ei se kaikilla ole mitään ruusunpunaista unelmaa.

Pitkään koin huonoa omatuntoa siitä kun en "osannut" nauttia vauva-ajasta ja kaikki toitotti että se on niin ihanaa ja pitää nauttia. Nyt uskallan ääneen sanoa että se oli hirveää aikaa.

Ihanaa kun joku on samaa mieltä kanssani!:D En ole uskaltanut itse ääneen sanoa, kun saisi pahoja mulkaisuja takaisin, mutta oikeasti se oli kamalaa aikaa. Helpotti sitten kun lapsi n. 8-9 kk.
 
  • Tykkää
Reactions: Littledeath
[QUOTE="vieras";28293789]Jos ei työkseen pelaa joukkuepelejä, niin kyllä niitä vain voi jättää väliin jatkuvasti kun vauva tulee taloon! Meillä oltiin koko porukalla kaksi ekaa viikkoa kotosalla (tietty kauppa-asiat hoidettiin), eikä edes haluttu vieraita. Ihan sen takia, että vauva leimaantuu meihin ja opimme alkurutiinit ja muut ihan kaikessa rauhassa, ensimmäinen kun oli kyseessä. Sen jälkeen kyllä ehti sitten niitä vieraita kestitä ihan hyvin :)

Meillä mies karsi kaikki menonsa kun vauva tuli taloon ja pikkuhiljaa sitten alkoi ottaa harrastuksiaan takaisin. Halusi itsekin olla hoitamassa vauvaa, eikä alusta asti mikään etäinen mies talossa, vaan ihan oikea isä. Senpä takia meillä nuo lapset ovatkin heti alusta yhtä lailla isänsä perään kuin munkin, kun on ollut läsnä heille :)[/QUOTE]

Mitä paskaa! Luuletko ettei vauva olis kiintyny teihin, jos ette ois nysvänny kahta viikkoa kotona vaan?? Voi haloo, kyllä se kuule ois ihan samalla lailla kiintyny vaikka isä ois kerran käyny harrastuksissakin ja vaikka pari vierastakin olis käynyt. Toki kukin tekee tavallaan, mutta aika rankasti yleistät.

Itse olen samanlainen kuin ap - kaipasin heti seuraa ja ihmettelin, miksi kaikki jauhoivat kuinka rankkaa vauva-arki on. Itselläni kaksi lasta enkä kokenut kummankaan vauva-aikaa millään lailla rankaksi, vaikka molemmat nukkuivat todella huonosti yöt. Päivät oli helppoja, vaikeeta alkoi mun mielestä vasta taaperoiässä kun piti jatkuvasti juosta perässä... Päiväthän pienet vauvat lähinnä nukkuu eli usein äiti pääsee ekat viikot just todella helpolla, ainakin jos esikoinen kyseessä.
 
Näin. Ei jaksanu todellakaan aatella vieraita viikko kotiutumisesta. Toisilla se on ruususta aikaa ja toisilla ei.

Mun esikoinen oli sellainen, että huusi, huusi ja huusi ja nukkunut ei yli tunnin pätkää ennen puolen vuoden ikää. Mutta kyllä mä olisin jo sairaalassa hajonnut, jos olisi ollut sillä tavalla, että vain isovanhemmat saa tulla käymään.

Eikö teillä ole ystäviä/läheisiä? Eikös ne oo just niitä ihmisiä, joiden seuraa kaipaa silloin, kun on vaikeaa?

Toinen lapseni olikin helppo vauva ja sillon en niin paljoa seuraa kaivannutkaan (toki seura kelpasi), mutta etenkin tuon vaikean esikoisen kohdalla se aikuinen seura oli mun pelastukseni.
 
Mä kaipasin vieraita, tai siis perheenjäseniä ja kavereita, heti synnytyksen jälkeen kylään vauvaa ihastelemaan. Tokihan synnytyksestä toipuminen vei aikansa, mutta kyllä mä kipeänäkin halusin vieraita käymään.
Ja olin kieltämättä vähän loukkaantunut kun anopilta vei melkein pari viikkoa tulla käymään kun halusi antaa meidän kotiutua rauhassa,vaikka pyydettiin kylään useampaan otteeseen.
 
Niin jokainen omalla tavallaan.
Muistan vieläkin kun toinen lapsi syntyi, ihmetteli yksi kaupantäti (japanilainen/kiinalainen) kuinka minä jaksan olla jo kaupassa ja synnytyksestä oli 1,5viikkoa.

Ja tosiaan vaunuiltiin jo sairaalasta tulo päivänä, ol lämmin elokuu.
 
[QUOTE="Nanna";28293294]Mieheni oli jo töistä palkattomalla kun synnytys kesti pitkään sekä kotiutumispäiväni eli nyt sitten hänen tehtävä rästitöitä ja koska harrastaa joukkuelajeja ei niitäkään oikein voi jättää väliin jatkuvasti.[/QUOTE]

Perhe on se joukkue jota ei voi jättää väliin.
 
  • Tykkää
Reactions: Vaimo-Rakas

Yhteistyössä