"Tullaan sitten kylään kun olette kotiutuneet kunnolla", eivätkö muut kaipaa juttuseuraa kotiudut. Synnäriltä?

["Nanna"]

Olen nyt viikon ollut kotona vauvan kanssa ja kyseessä on ensimmäinen lapsi eli aikaisemmatkaan lapset eivät lisää arkiaskareiden määrää. Lisäksi raskaus meni reilu viikon yli lasketunahan ja loppuraskaudesta oli niin hankala kävelä liukkaalla jäällä & vatsaan sattui kävely eli aikapaljon tuli oltua kotona jo silloin. Vauva nukkuu pitkiä päiväunia vaikka joka päivä jaksaakin olla enemmän hereillä ja yöt nukkuu muutamalla lyhyellä imetyskerralla hyvin eli saan itsekin nukuttua tarpeeksi enkä koe tarvitsevani päiväunia.

Kuitenkin kaikki laittavat viestä "tullaan sitten käymään kyn olette kotiutuneet kunnolla, ilmoittelet sitten vasta kun oikeasti jaksatte ottaa vieraita vastaan" ja yleensä vielä sepustukset siitä kuinka rankkaa vauva-arki on. Toki viikko on lyhyt aika, mutta ainut asia mikä on raskasta on tämä yksin kotona nyhjääminen kun vauva kuitenkin nukkuu suurimmanosan ajasta. Miehelläni on töidenlisäksi paljon harratuksia ja näkee kavereitaan eli lähtee aamulla ja tulee myöhään kotiin. Emme siis montaa sanaa ehdi vaihtaa ennen nukkumaan menoa. Nyt viikonaikana neuvolan terkkari on ainut jonka kanssa olen jutellut vähän pidempään. Varmaan sitten helpottaa kun menee vielä muutama päivä ja päästään edes ulkoilemaan.

Pitäisikö vauvan hoidon olla jotenkin raskasta kun kaikki siitä varoittelevat ja itsekin uskoin olevani väsyneempi mutta nyt tuntuu, että ainoastaan tämä yksinäisyys väsyttää. Voihan olla, että tilanne muuttuu ja esim. öistä tulee katkonaisempia. Vaikka vauva on todella ihana huomaan kaipaavani jotain juttuseuraakin tai edes pääseväni ulos edes lyhyeksi aikaa ja nyt tuntuu ettei kukaan viitsi edes soittaa ettei häiritse vaan laittavat vain viestiä.

 

[f]

Nauti vauva-ajasta <3 Se on yksi elämän kauneimmista vaiheista. Ja kun saat noita kommentteja että tullaan kun jaksat niin totea tomerasti että omassa jaksamisessa ei oo mikään vialla niin uskaltavat tulla.

Paljosta vetoa saat tähän ketjuun "oota vaan kommentteja".... Sen tietää jo. Älä odota vaan nauti <3

 

[Viikate]

Minä en juurikaan juttuseuraa kaivannut esikoisen synnyttyäni, tyttö huusi laitokselta asti koliikkiaan yöt ja päivät ja voimat oli jo viikossa aika vähissä : / Mutta ihanaahan tuo on, jos vauvanhoito ei tunnu järin työläältä etkä tunne itseäsi loppuunajetuksi luuskaksi kuten allekirjoittanut

Kutsu ihmeessä ihmisiä kylään jos siltä tuntuu

 

["vieras"]

Pyydä ihmeessä kavereita käymään jos kaipaat seuraa. Ei vauva-arki ole välttämättä raskasta.

 

["Vieras"]

Jos sun ulosanti on tota luokkaa niin ehkä ne olettaa sun vielä olevan vähän väsyny?

 

["Nanna"]

Muutamille olen sanonut, että tervetuloa etten koe itseäni väsyneeksi. Kuitenkin sitten kuulee vain noita "odota vaan ja lepää vielä kun voit kommentteja". Loppuraskaudesta kuuli samoja kommentteja mutta uhmiset sentään uskaltautuivat kylään ja itsekin pääsi käymään jossain. Nyt tuntuu, että minua pidetään jotenkin huonona äitinä jos kaipaan vauvan lisäksi muuta seuraa.

 

["emppu"]

Sano ihmeessä ystävillesi/sukulaisillesi että voivat tulla jo nyt, painota sitä että voit hyvin ja vauva on rauhallinen. Sinulla on ajattelevaisia ihmisiä ympärilläsi, jotka kunnioittavat mahdollista ja oikeutettuakin väsymystäsi uuteen tilanteeseen. Itse en olisi kahden ensimmäisen kanssa jaksanut ottaa vastaan vieraita, silloin niitä tuli, mutta kolmannen kanssa olin elämäni kunnossa ja kukaan ei olisi uskaltanut tulla heti ensimmäisten viikkojen aikana Pyytämällä sitten pyysin ihmisiä.

 

["xyz"]

Eikö huolestuta ollenkaan miehesi menot?

 

["vieras"]

Ei saa valittaa jos ihmiset osaavat käytöstavat ja ovat ajattelevaisia.

 

[osaatko puhua]

kerro niile, luuletko että ne osaa lukea sun ajatuksia?

 

[Vaimo-Rakas]

[QUOTE="xyz";28293225]Eikö huolestuta ollenkaan miehesi menot?[/QUOTE]

Tuota minäkin ihmettelen, eikö tuoretta isää kiinnosta nyt olla enempää teidän kanssanne?

Mutta juu, siis minä ainakin esikoisen aikaan kaipasin seuraa. Ihmiset vain automaattisesti olettavat että synnyttäneet äidit ovat väsyneitä ja eivät jaksa. Kutsut vain suoraan ystäviä ja sukulaisia kylään että uskaltavat varmasti, moni ajattelee ettei kehtaa tuppautua!
Kuopuksella olikin koliikki 4 kuukautta ja silloin en olisi jaksanut ketään enkä mitään, vain äiti ja anoppi kelpasivat vieraiksi kun itse sai hetken hengähtää ja heitä ei tarvinnut passata kuten tavallisesti vieraitani tykkään kestittää.

Helpon vauvan kanssa todella kaipaa sitä seuraa.

 

["Vieras"]

Soitat vaan läheisellesi että tulee käymään, kaipaat juttuseuraa. Yleensä vedotaan siihen että tullaan katsomaan vauvaa mutta ole rohkeasti itsekäs ja pyydä sinulle juttukaveriksi!
Hienoa kuitenkin, että läheisesi ajattelevat teitä noin.
Kyllä mäkin olen kavereita kutsunut kylään vaikka miten on väsyttävänyt ja uuvuttanut. Vertasin sitä silloin siihen, että monesti työpäivän jälkeen olin ihan poikki mutta niin sitä vaan jaksoi ystävän kanssa höpötellä. Monesti se jopa auttaa siihen väsymykseen.

 

["vieras"]

Mä taas olisin halunnut rauhaa ja sanoinkin sen, kun ensimmäiset yrittivät änkeä seuraavana päivänä kun oltiin tultu kotiin. Ei kukaan voi tietää mitä toinen ajattelee jos ei sano. Musta on fiksua ettei olla heti tuppautumassa kylään vaan annetaan rauhassa kotiutua.

Musta hiukan outoa että miehesi on paljon poissa työajan jälkeen. Ensimmäinen lapsia ja näette vähän.

 

["Nanna"]

Näinhän se tietysti on, että kurjempaa taitaisi olla jos olisin kamalan väsynyt ja vieraita ramppaisi jatkuvasti. Kai pitäisi nähdä asiassa positiivinen puolikin

 

["vieras"]

Nii eihän tuossa ole mitään pahaa jos ihmiset ovat kohteliaita eivätkä halua tuppaantua vaan odottavat että pyydät heidät. Eli siis jos olet yksinäinen niin hyvänenaika, pyydä ihmisiä kylään ?? En tajua ongelmaasi.

Et ole huono äiti jos haluat muuta seuraa, enemmänkin toisin päin. Eihän sen lapsen kanssakaan tarvitse eristäytyä maailmasta kokonaan, minulla on kavereita jotka ovat ihan eristäytyneitä ja väsyneitä vielä tälläkin hetkellä kun lapsi on jo kohta 3-vuotias eivätkä tahdo seuraa juuri ollenkaan eivätkä ehdi vastailla puhelimeen yms. ja sitten taas on sellaisia jotka ovat heti ilmoittaneet, nyt se synty tulkaa kattomaan ja kotiin päästyä pyytävät kylään heti. Ihan itsestähän se riippuu.

 

[Tallu -]

Esikoisen syntymän jälkeen mäkin kaipasin juttuseuraa heti ja vieraita toivoin pian käymään. Samoin kuopuksen syntymän jälkeen. Mutta keskimmäisen synnytyksen jälkeen (kun olin ollut sairaalassa pari viikkoa ennen synnytystä raskausmyrkytyksen vuoksi) mulla oli niin mieletön ikävä esikoista ja miestä, etten halunnut meille vähään aikaan ketään käymään.

 

["vieras"]

minäkin olen jaksanut ottaa aika piakkoin vieraat vastaan, sehän on vaan mukavaa. väsymys on tullut vasta useamman kuukauden kuluttua.

Miehesi saisi kyllä nyt vähentää menojansa. töiden lisäksi ei muita menoja nyt muutamaan viikkoon. pelkkä miehen läsnäolo auttaisi sinua jaksamaan ja karkoittamaan alkavan yksinäisyyden.

 

["yks vaan"]

Menet vielä hormonien voimalla ja tuntuu ettei väsytä yhtään. Kyllä se väsymys sieltä iskee. Mutta pyydä reilusti joku kylään, kerro että kaipaat juttuseuraa. Vastasyntynee kotiin ei yleensä tuppauduta, kun halutaan antaa rauhaa perheelle. Pyydä siis rohkeasti.

Ja miehesi voisi vähentää harrastuksiaan ja viettää aikaa perheensä kanssa.

 

[Madicken04]

Joillain on rankempaa ja joillain helpompaa.

Sano suoraan että kaipaat jo seuraa ja että vauva on helppo ja rauhallinen. Niin olen itse ainakin tehnyt.

Toiset on tosissaan väsyneitä kotiuduttuaan ja kestää ennen kuin arki alkaa sujua. Huomaavaiset kaverit haluavat silloin antaa aikaa rauhoittua ennen kuin tunkevat kylään.

 

["Nanna"]

Mieheni oli jo töistä palkattomalla kun synnytys kesti pitkään sekä kotiutumispäiväni eli nyt sitten hänen tehtävä rästitöitä ja koska harrastaa joukkuelajeja ei niitäkään oikein voi jättää väliin jatkuvasti.

 

[Littledeath]

Nauti vauva-ajasta <3 Se on yksi elämän kauneimmista vaiheista. Älä odota vaan nauti <3

Mä voisin sanoa että vauva-aika oli yks elämän kauheimmista vaiheista. Ei se kaikilla ole mitään ruusunpunaista unelmaa.

Pitkään koin huonoa omatuntoa siitä kun en "osannut" nauttia vauva-ajasta ja kaikki toitotti että se on niin ihanaa ja pitää nauttia. Nyt uskallan ääneen sanoa että se oli hirveää aikaa.

 

[Vaimo-Rakas]

[QUOTE="Nanna";28293294]Mieheni oli jo töistä palkattomalla kun synnytys kesti pitkään sekä kotiutumispäiväni eli nyt sitten hänen tehtävä rästitöitä ja koska harrastaa joukkuelajeja ei niitäkään oikein voi jättää väliin jatkuvasti.[/QUOTE]

No, ainakakin niitä tulisi vähentää! Tottakai saa normaali elämä jatkua, mutta ne ensimmäiset viikot ovat aika kriittiset, ihan jo sinun jaksamisesi kannalta. Se että olet jäänyt noin täydellisin yksin vauva-arkeen ilman olemassa olevan miehen tukea on väärin sinua kohtaan ja otollinen hetki saada pidempikin aikainen baby blues.

Kirjoitit myös että on paljon harrastuksia miehellä, niitä voi ja pitää vähän karsia tässä elämäntilanteessa. Missäs välissä sinä saat omaa aikaa?

 

[Vaimo-Rakas]

Mä voisin sanoa että vauva-aika oli yks elämän kauheimmista vaiheista. Ei se kaikilla ole mitään ruusunpunaista unelmaa.

Pitkään koin huonoa omatuntoa siitä kun en "osannut" nauttia vauva-ajasta ja kaikki toitotti että se on niin ihanaa ja pitää nauttia. Nyt uskallan ääneen sanoa että se oli hirveää aikaa.

Totta. Esikoisen aikaan ei voi sanoa olleen hirveää, mutta hän oli niin helppo vauva että mulla oli aivan liikaa sitä tekemätöntä aikaa. Tekemistä piti keksiä tikustakin.

Kuopuksen koliikki + yhdeksän kuukauden korvatulehduskierre oli ihan hirveä vuosi, en muista siitä juuri mitään. Enemmän kuin 20 kertaa itkin yöllä ääneen miten ollaan pilattu meidän ja vanhemman lapsemme elämä. Se väsymys oli jotain ihan hirveää, olin ihan zombie. Ja vaikeimpina aikoina elin vain siitä tiedosta että esim. vielä 4 viikkoa ja sitten on lapsivapaa ilta. Ihan hirveää, mutta totta.
Rakastan lapsiamme ihan tolkuttomasti mutta ikinä, ikinä enää ei meille vauvaa tule. En ota riskiä. Se oli elämäni rankin vuosi. Sekä henkinen että fyysinen terveys rakoili sen huudon keskellä ja kun mitenkään ei voinut lasta auttaa. Huh, joo, vauva-arjesta en ole eka kerralla osannut nauttia, toisella kerralla olisin jo osannut mutten pystynyt.

 

[Hannasi]

Täällä oli sama juttu! Poika syntyi 6 viikkoa sitten. Heti synnäriltä kotiuduttani kutsuin vieraita ja kaipasin juttuseuraa.. Minuakin varoiteltiin vauva-arjen väsymyksestä ja siitä miten vauva vain huutaa ensimmäiset viikot. Meijän pikkuinen on ollut todella helppo vauva, perustyytyväinen ja nukkuu yöt hyvin (herää kerran yössä syömään)

Me lähdettiin kahden viikon iässä jo kaupoille, käytiin kyläilemässä ja vaunulenkeillä. Pyydä vain rohkeasti kavereita kylään ja nauti vauva-ajasta täysin rinnoin <3 ja onnea pikkuisesta!

 

[khyllä]

Mä voisin sanoa että vauva-aika oli yks elämän kauheimmista vaiheista. Ei se kaikilla ole mitään ruusunpunaista unelmaa.

Pitkään koin huonoa omatuntoa siitä kun en "osannut" nauttia vauva-ajasta ja kaikki toitotti että se on niin ihanaa ja pitää nauttia. Nyt uskallan ääneen sanoa että se oli hirveää aikaa.

Mulla esikoisen vauva-aika oli ihan kammottavaa, tosin hän olikin keskonen ja koliikkia huusi 7h päivässä tuonne 4kk ikään. En edes kehdannut ketään pyytää käymään kun vauva vaan huusi ja huusi ja itsekin itkin vaan ja hajoilin pitkin seiniä. No, kakkoseen sitten oikein varauduin, leivoin ja laitoin ruokaa pakastimen täyteen kun aattelin että en sit todellakaan jaksa mitään taas kun se alkaa.. Tuli maailman leppoisin naantalin aurinko, nukkui semmosia 4-5h päiväunia ja yötkin parilla herätyksellä alusta asti. Jeesus että mulla oli välillä tylsää vaikka esikoinenkin oli kotona, vauva vaan nukkui ja nukkui tai sitten nöksötti kattelemassa isomman puuhia. Silloin kaipasin kyllä seuraa, tuntui hankalalta kuitenkaan lähteä mihinkään kerhoiluihin mukaan vielä siinä ihan alussa, mutta jossain 3kk kohdalla sit jo mentiin, oli pakko saada jotain sutinaa siihen touhuun!

Ja kyllä se teki hyvää 'äiti-itsetunnollekin' se helppo ja tyytyväinen vauva, toisaalta jos se eka ei olis ollut niin haastava niin tokko siitä olisi niin osannut nauttia, en tiedä. Tai sitten olisin vaan paukutellut henkseleitäni siitä, kuinka loistava äiti mun täytyy olla kun vauva on niin tyytyväinen. Siis jos eka ois ollut kuin toka.